Säätyvaltiopäivät 1905
| Suomen suuriruhtinaskunnan ylimääräiset valtiopäivät 1905–1906 | |
|---|---|
| Kesto | 20.12.1905–18.9.1906[1] |
| Aatelissääty | Viktor Magnus von Born Ritarihuone |
| Pappissääty | Gustaf Johansson Säätytalo |
| Porvarissääty | Leonard von Pfaler Säätytalo |
| Talonpoikaissääty | Pekka Aulin Säätytalo |
| Keskeisiä päätöksiä | |
| valtiosääntö | säätyvaltiopäivien lakkauttaminen ja eduskuntauudistus |
Säätyvaltiopäivät 1905 olivat ylimääräiset ja samalla Suomen suuriruhtinaskunnan viimeiset säätyvaltiopäivät.
Keskeiset kysymykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtiopäivien tarkoituksena oli päättää Suomen säätyvaltiopäiväjärjestelmä sekä korvata ne eduskuntauudistuksen myötä yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valitulla eduskunnalla. Säätyvaltiopäivät kestivät vuoteen 1906 saakka ja niiden tuloksena säädettiin 1. kesäkuuta 1906 valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista siten, että ensimmäiset eduskuntavaalit voitiin järjestää maaliskuussa 1907.
Kiistakysymyksiä olivat äänioikeuden alaikäraja, vaalipiirijako ja se, tulisiko eduskunnasta yksi- vai kaksikamarinen.
Aatelissääty hyväksyi asemansa tuhoavan kansanvaltaisen valtiopäiväuudistuksen äänin 100-8 kansallisena välttämättömyytenä. Perustuslaillisiksi katsottaviin säätyetuoikeuksiin puuttumiseen vaadittiin kaikkien neljän säädyn yksimielisyys.
Myös porvarissäädyssä oli kaksikamarisen eduskunnan kannattajia, kun taas pappis- ja talonpoikaissääty pohtivat vaalitapaa ja ikärajaa. Lopulta kaikki säädyt hyväksyivät 1. kesäkuuta 1906 perustuslakivaliokunnan ehdotuksen.[2]
Edustajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aatelissääty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aatelissäädyn puhemies eli maamarsalkka oli Viktor Magnus von Born. Hän mukaan luettuna valtiopäiville aatelissäädyssä osallistuneita henkilöitä olivat seuraavat:[3]
Pappissääty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisillä valtiopäivillä toimi pappissäädyssä viidettä kertaa puhemiehenä arkkipiispa Gustaf Johansson, varapuhemies oli Porvoon hiippakunnan piispa Herman Råbergh. Myös Savonlinnan ja Kuopion hiippakuntien piispat Otto Immanuel Colliander ja Juho Rudolf Forsman (sukunimeltään 12.5. alkaen Koskimies) olivat läsnä. Pappissäädyn valtiopäivämiehet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[4]
Piispat:
- Arkkipiispa Gustaf Johansson (säädyn puhemies), Porvoon hiippakunnan piispa Herman Råbergh (varapuhemies), Savonlinnan hiippakunnan piispa Otto Immanuel Colliander ja Kuopion hiippakunnan piispa Juho Rudolf Forsman.
Papiston edustajat:
- Arkkihiippakunnan papiston valitsemat: professori Robert Hermanson, Ylikannuksen kirkkoherra Isak August Björklund, Naantalin kirkkoherra Edvard Hannula, Korpon kirkkoherra Herman Snellman, Sulvan kirkkoherra Johan Alarik Roos, Uudenkaupungin kirkkoherra Wilhelm Roos, Uskelan kirkkoherra Peter Snellman, Närpiön kappalainen Ivar Nordlund, Maarian kirkkoherra Ivar Markus Tallgren, Alavuden kirkkoherra Karl August Schroderus, Turun kappalainen Teodor Natanael von Pfaler ja Kauhajoen kirkkoherra Gustaf Edvard Lybeck (joka valittiin arpomalla).
- Porvoon hiippakunnan papiston valitsemat: professori Allan Serlachius, Tampereen kappalainen Karl Oskar Fontell, Uuraisten kirkkoherra Arnold Melcher Berger, Tampereen suomalaisen reaalilyseon lehtori Johan Abraham Maunu, professori Georg Gustaf Alexander Rosenqvist, Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherra Gustaf Adolf Heman, Hattulan kirkkoherra Johan Jakob Westerlund, yliopistonapulainen Lauri Ingman ja professori J. R. Danielson-Kalmari.
- Savonlinnan hiippakunnan papiston valitsemat: Savonlinna-Säämingin kirkkoherra Juuso Hedberg, Impilahden kirkkoherra Aleksander Auvinen, Parikkalan kirkkoherra Julius Immanuel Gummerus, Uukuniemen kirkkoherra Alexander Gustaf Walle, Juvan kirkkoherra Josua Johansson, professori Arthur Hjelt, Kangasniemen kirkkoherra Ludvig Alexander Wennerström ja Juuan kirkkoherra Fredrik Hellman.
- Kuopion hiippakunnan papiston valitsemat: Kuopion kirkkoherra Johannes Schwartzberg, Alatornion kirkkoherra Eljas Lönnrot, Leppävirran kirkkoherra Henrik Edvard Schroderus, Karttulan kirkkoherra Eero Hyvärinen, professori Ernst Gustaf Palmén ja Oulun lääninvankilansaarnaaja Juho Aapraham Mennander.
- Yliopiston valitsemat: professorit Johan Wilhelm Runeberg ja Werner Söderhjelm.
- Turun hiippakunnan koulunopettajien valitsemat: Turun suomalaisen klassillisen lyseon rehtori Knut Svanljung ja ruotsalaisen normaalilyseon rehtori Vilhelm Rosenqvist.
- Porvoon hiippakunnan koulunopettajien valitsemat: Tampereen suomalaisen reaalilyseon lehtori Alexander Werner Theodor Malin ja professori Ivar Heikel.
- Savonlinnan hiippakunnan koulunopettajien valitsemat: professori Emil Nestor Setälä ja Viipurin suomalaisen reaalilyseon lehtori Uno Saxén.
- Kuopion hiippakunnan koulunopettajien valitsema: professori Theodor Homén.
Pappissäädyn edustajien lukumäärä oli entinen eli puhemies mukaan luettuna 48, mutta 13 entistä valtiopäivämiestä oli jäänut pois, kuten vuoden 1877 valtiopäiviltä asti mukana ollut senaattori Otto Donner. Pitkäaikainen valtiopäivämies rehtori Adiel Bergroth oli kuollut 1905 ja vuodesta 1888 asti säädyssä ollut kirkkoherra Niilo Karilas oli siirtynyt kirkollistoimituskunnan esittelijäsihteeriksi. Poisjääneiden tilalle tulivat Theodor Natanael von Pfaler, Samuel Wilhelm ja Johan Alarik Roos, Peter ja Herman Henrik Snellman, Karl Ivar Nordlund, Gustaf Edvard Lybeck, Lauri Ingman, Arthur Hjelt, Juho Aapraham Mannermaa, Werner Söderhjelm, Uno Saxén ja Theodor Homén. Heistä Ingman, Mannermaa, Homén ja Samuel Wilhelm Roos tulivat työskentelemään uudessa eduskunnassa.[5]
Porvarissääty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Porvarissäädyn puhemies oli Leonard von Pfaler ja sihteeri Axel Valdemar Lindberg. Säädyn jäsenet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[6]
Talonpoikaissääty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talonpoikaissäädyssä valtiopäiville osallistuivat, puhemies Pekka Ahmavaara mukaan luettuna, seuraavat edustajat, tulkkina Emil Almberg ja sihteerinä Kaarlo Ignatius:[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Itsenäisyys 100 Edita. Viitattu 12.1.2024.
- ↑ Edustuksellisen kansanvallan läpimurto Suomessa 2007. Suomen Eduskunta. Arkistoitu 1.8.2013. Viitattu 13.12.2013.
- ↑ Förteckning öfver Finlands till urtima landtdagen i Helsingfors år 1905–1906 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1905–1906. Andra häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1907, ss. 945-954.
- ↑ Kaarlo Österbladh, 1934. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. II 1885–1906. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXVI, ss. 523–528.
- ↑ Österbladh 1934, s. 528
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 3–384. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 7–315, 317–318. Helsinki: Otava, 1926.
|
Edeltäjä: Säätyvaltiopäivät 1904–1905 |
Suomen suuriruhtinaskunnan viimeiset valtiopäivät 1905–1906 |
Seuraaja: Suomen itsenäistyminen 6.12.1917 |
|