Gustaf Adolf Langenskiöld
Gustaf Adolf Langenskiöld (6. marraskuuta 1852 Pietari – 13. kesäkuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen senaattori, valtiopäivämies ja hovioikeuden asessori.[1][2]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Langenskiöldin vanhemmat olivat senaattori, salaneuvos, vapaaherra Karl Fabian Theodor Langenskiöld ja Maria Magdalena af Björkstén.[1][2]
Langenskiöld pääsi ylioppilaaksi 1869 Helsingin yksityislyseosta, suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon 1875 ja sai varatuomarin arvon 1877. Hän oli Viipurin hovioikeudessa kanslistina 1878–1884 ja notaarina 1884–1887, Raaseporin tuomiokunnan tuomarina 1887–1889 sekä Viipurin hovioikeuden asessorina 1889–1897. Hän oli oikeusosaston senaattorina 1897–1900 ja toimi sen jälkeen asianajajana Helsingissä 1900–1907. Langenskiöld oli Pohjoismaiden Osakepankin julkisena asiamiehenä 1894–1897 ja 1907–1917 sekä Kymin Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtajana 1908–1918 ja puheenjohtajana 1918–1929. Aatelissäädyssä hän osallistui sukunsa edustajana valtiopäiville 1882, 1885, 1888, 1891, 1894, 1897, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Hän oli myös Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen 1893–1895.[1][2]
Langenskiöldin puolisona oli vuosina 1883–1923 Ida Rosida Zilliacus (k. 1923),[1] jonka isä oli senaattori Henrik Wilhelm Johan Zilliacus.[2] Heillä oli kolme lasta: Karin (1884–1969), Fabian (1886–1957) ja Maria (1891–1972). Karin toimi Lotta Svärd -järjestön johtotehtävissä ja Fabian oli kansainvälisesti tunnettu kirurgi. Vuorineuvos Carl-Gustaf Herlitz oli Langenskiöldin vävy[3].
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kymmene aktiebolag 1872-1922. Kymmene, Kouvola 1922
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Gustaf Langenskiöld. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b c d Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 209 Runeberg.org.
| ||||||||||||||
