Granfeltin vanhemmat olivat hovioikeuden varapresidentti Otto Fabian Nimrod Granfelt ja Fanny Karolina Georgine de Besche. Hän pääsi ylioppilaaksi 1885 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1888 ja maisteriksi 1890. Granfelt suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1893, sai varatuomarin arvon 1896 ja vuonna 1900 hänestä tuli lakitieteen lisensiaatti ja tohtori.
Työskennellessään Valtionarkistossa Granfelt sai tehtäväkseen esittää Suomen aatelistonvaakunat, jotka julkaistiin teoksessa Finlands ridderskaps och adels vapenbok (suom. Suomen ritariston ja aateliston vaakunakirja)[1] vuonna 1888.
Granfelt julkaisi vuonna 1892 teoksen Finlands städers vapenbok (suom. Suomen kaupunkien vaakunakirja)[2], joka sisälsi piirroksia Suomen suuriruhtinaskunnan silloisten kaupunkien vanhoista sineteistä ja Granfeltin esitykset kaupunkien vaakunoista. Esityksissään Granfelt pyrki säilyttämään vanhojen sinettien aiheet, pitäytyen kuitenkin heraldiikan käytännöissä. Tätä ennen kaupunkien heraldiset aiheet olivat pääasiassa esiintyneet vain kaupunkien sineteissä, joista useat oli aikojen saatossa korvattu epäheraldisin tunnuksin. Granfeltin vaikutuksesta Suomen kaupunkien käyttöön vakiintuivat varsinaiset vaakunat, joista monet ovat yhä käytössä.