Uskonto Uudellamaalla
Uskontokuntiin kuuluminen Uudellamaalla (pl. pääkaupunkiseutu), Tilastokeskus (2023)[1]
Tämä artikkeli käsittelee Uudenmaan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien pääkaupunkiseutu joita käsitellään Helsingin, Espoon ja Vantaan uskontoa käsittelvissä artikkeleissa. Uudenmaan maakunnan asukkaista 63,1 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,3 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 34,6 prosenttia väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinusko saapui Uudellemaalle 1200-luvulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua.[2] Ensimmäisenä alueelle perustettiin Porvoon seurakunta 1200-luvun lopulla. Helsingin pitäjän ja Espoon perustamisen jälkeen (1300) perustettiin Lohjan seurakunta viimeistään 1323.[3][4]
Viron alueelta käsin toiminut Padisen luostari hankki 1300-luvulla maaomaisuutta Uudeltamaalta. Ruotsin kuningas lahjoitti luostarille 1351 oikeuden nimittää kirkkoherra Porvooseen ja tämän kappeleihin. Padisen sisterssiläisten vaikutus jäi lyhyeksi, kun Maunu Tavastin aikana Turun hiippakunta lunasti heidän oikeutensa takaisin.[5]
Katolisella ajalla Uusimaa oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti vuosina 1435–1490. Vanhemman sukupolven aikana Uudellemaalle rakentui kivikirkot Porvooseen, Pernajalle, Sipooseen, Kirkkonummelle, Siuntioon, Lohjalle, Inkooseen, Karjaalle, Pohjaan sekä Tenholaan. Nuoremman kirkkosukupolven aikana rakentui kirkko Vihtiin.[6]
Luterilainen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1554 totutetussa hiippakuntajaosssa Itä-Uudenmaan alue eli Porvoon seutu tuli kuuluvaksi muodostettuun Viipurin hiippakuntaan. Uudenmaan keski- ja länsiosa jäivät Turun hiippakunnan alaisuuteen.[7] Viipurin hiippakunnan piispat tekivät tarkastusmatkoja Itä-Uudellemaalle 1600-luvun puolivälissä.[2] Isonvihan jälkeen vuonna 1723 Viipurin hiippakunta siirrettiin Porvooseen. Uuteen piispankaupunkiin perustettiin myös lukio jatkamaan Viipurin koulun perinteitä.[2]
Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut separatistinen liike alkoi vaikuttaa Varsinais-Suomessa rukoilevaisena kansanherätyksenä 1750-luvun puolivälissä, josta se levisi pian Uudellemaalle. Maltillisempi upseerien piirissä vaikuttanut karoliinipietismi toi herätyksen sotilaiden mukana ja vaikutti kartanopietisminä uusimaalaisten upseerien kartanoissa. Erityisesti Pernajalla sijainnut Carl Gustaf Armfeltin kartano oli merkittävä keskus.[2][8] Varsinais-Suomessa alkunsa saanut evankelinen herätysliike levisi Tammisaaren seudulle 1800-luvun puoliväliin mennessä. Myös herännäisyydellä oli ykisttäistä kannatusta alueella samoihin aikoihin.[2]
Uskonnollisen vapauden aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Länsi-Uudenmaan ruotsinkieliset alueet sekä Nurmijärven 1870- ja 1880-luvulla. Itä-Uudellemaan Porvoon ja Loviisan ympäristön lestadiolaisuus saavutti pääosin 1880- ja 1890-luvulla.[9][10]
Baptismi saapui Uudenmaan alueelle 1880-luvulla ja liikkeellä oli kannatusta läntisellä Uudellamaalla. Metodistien kannatus 1890-luvulta lähtien keskittyi vahvasti ruotsinkielisen väestön keskuuteen ja alueesta tuli Suomen toiseksi metodistisin maakunta Viipurin alueen jälkeen. Ensimmäisenä metodistiseurakunnat perustettiin Hankoon, Loviisaan ja Porvooseen. 1920-luvulla syntyi metodistiseurakunta myös Inkooseen. Liikkeellä oli kannatusta myös ympäröivällä maaseudulla.[11]
Uudestamaasta muodostui 1880-luvulta lähtien lähes Pohjanmaan veroinen vahva vapaakirkollisuuden tukialue. Vapaakirkollisuus sai laajaa kannatusta erityisesti läntisen Uudenmaan rannikolla, mutta myös rannikkovyöhykkeen ulkopuolella. Liike painottui kuitenkin ruotsinkielisiin. Suurimmat vapaaseurakunnat syntyivät Sipooseen, Porvooseen ja Hankoon. Vapaakirkollisilla oli myös yhteisöjä Degerbyssä, Inkoossa, Pohjassa ja Tammisaaressa. 1920-luvun alkuun mennessä noin neljäsosa vapaaseurakuntien jäsenistä asui Uudellamaalla.[11]
Protestantismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evankelis-luterilainen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Uudellamaalla toimii kolme hiippakuntaa: Espoon hiippakunta, Helsingin evankelis-luterilainen hiippakunta ja ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Espoon hiippakunnan alaiseen tuomiorovastikuntaan kuuluu Kirkkonummen suomalainen seurakunta. Läntisellä Uudellamalla Lohjan rovastikuntaan kuuluvat Lohjan seurakunta, Vihdin seurakunta, Karkkilan seurakunta, Raaseporin suomalainen seurakunta, Hangon suomalainen seurakunta sekä Siuntion suomalainen seurakunta. Keski-Uudellamaalla Tuusulan rovastikuntaan kuuluvat Tuusulan seurakunta, Nurmijärven seurakunta, Mäntsälän seurakunta, Hyvinkään seurakunta, Järvenpään seurakunta ja Mäntsälän seurakunta.[12]
Helsingin evankelis-luterilaiseen hiippakunnan alaiseen Porvoon rovastikuntaan Itä-Uudellamaalla kuuluvat Agricolan suomalainen seurakunta Loviisassa ja Lapinjärvellä, Askolan seurakunta, Myrskylän seurakunta, Pornaisten seurakunta, Porvoon suomalainen seurakunta, Pukkilan seurakunta sekä Sipoon suomalainen seurakunta.[13]
Porvoon hiippakunnan alaiseen tuomiorovastikuntaan kuuluvat Agricolan ruotsalainen seurakunta Loviisassa ja Lapinjärvellä, Porvoon ruotsalainen tuomiokirkkoseurakunta sekä Sipoon ruotsalainen seurakunta. Keski-Uudenmaan rovastikuntaan kuuluu Kirkkonummen ruotsalainen seurakunta. Raaseporin rovastikuntaan kuuluvat Siuntion ruotsalainen seurakunta, Inkoon seurakunta, Karjaan-Pohjan ruotsalainen seurakunta, Tammisaarenseudun ruotsalainen seurakunta sekä Hangon ruotsalainen seurakunta.[14]
Herätysliikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudellamaalla luterilaisen kirkon herätysliikkeillä on kannatusta erityisesti Helsingistä pohjoiseen lähtevän radan varrella. Sekä Länsi- että Itä-Uudellamaalla evankelinen herätysliike on saanut jonkin verran jalansijaa.[15] Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä toimivia rauhanyhdistyksiä ovat Hyvinkään rauhanyhdistys, Järvenpään ja ympäristön rauhanyhdistys, Lohjan rauhanyhdistys, Mäntsälän rauhanyhdistys, Nurmijärven rauhanyhdistys, Pornaisten rauhanyhdistys sekä Porvoon rauhanyhdistys.[16] Herännäisten Herättäjä-Yhdistyksen Uudellamaalla toimivia paikallisosastoja ovat Hyvinkää-Mäntsälän, Itä-Uudenmaan, Lohjan, Nurmijärven, Raaseporin ja Tuusulan paikallisosastot.[17]
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen piirissä Uudellamaalla toimii Hyvinkään Luther-talolla kokoontuva messuyhteisö.[18] Viidenteen herätysliikkeeseen kuuluvan Kansan Raamattuseuran keskuspaikka on Lohjalla, jossa sijaitsee myös KRS:n loma- ja kurssikeskus Vivamo.[19] Uudenmaan Kansanlähetyksen keskuspaikka on Keravalla. Kansanlähetys järjestää toimintaa suuressa osassa Uudenmaan kuntia.[20]
Muut luterilaiset kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Hyvinkäällä, Lohjalla ja Porvoossa.[21][22][23]
Helluntaiherätys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun alun helluntaiherätyksellä oli varhaiset sillanpääasemat Uudellamaalla. Helluntailiike kasvoi erityisesti Uudenmaan rannikkoseurakunnissa. Uudenmaan rannikkovyöhyke on Etelä-Suomen yhtenäisin helluntailiikkeen kannatusalue, minkä lisäksi vyöhyke on ulottunut myös Kymenlaakson puolelle.[24] Ruotsinkielisillä on Uudellamaalla useita seurakuntia, joista suurimpia ovat vuonna 1921 perustettu Sipoon Betania-seurakunta ja Tammisaareen vuonna 1932 perustettu Betesda Church.[25]
Helluntaiherätys saapui radanvarren keskuksiin Eino Mannisen, Lauri Hokkasen ja Lauri Mömmön kokoustoiminnan kautta. Keravan, Järvenpään ja Hyvinkään seurakunnat kuuluivat aluksi Helsingin Saalemiin. Hyvinkään helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1930-luvulla, mutta seurakunnan toiminta vahvistui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Järvenpään helluntaiseurakunta järjestäytyi seurakunnaksi vuonna 1938 ja Einari Korhonen tuli tunnetuksi seurakunnan pitkäaikaisena saarnaajana. Keravan helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1952 ja se kasvoi keskisuureksi seurakunnaksi erityisesti Jouko Heinikaisen johdolla.[25]
Länsi-Uudenmaan alueella helluntaiherätyksen piirissä vuonna 1936 järjestäytynyt Karkkilan helluntaiseurakunta toimi voimakkaasti Urho Lähteen ja Olavi Malinin johdolla lukuunottamatta sotavuosia. Lohjan helluntaiseurakunta syntyi vuonna 1952 ja rukoushuone valmistui 1960. Huomattavia helluntaiseurakuntia on syntynyt myös Nummelaan, Hankoon ja Porvooseen, jonne valmistui uusi rukoushuone vuonna 1982.[25]
Katolinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Uudellamaalla toimii kaksi seurakuntaa. Itäinen Uusimaa kuuluu Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan toiminta-alueeseen ja Länsi-Uusimaa Pyhän Marian seurakunnan toiminta-alueeseen. Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta järjestää säännöllistä toimintaa Keravan kirkossa ja Pyhän Marian seurakunta Hyvinkäällä Vanhassa kirkossa.[26] Katolisen kirkon toimintakeskus Stella Maris toimi Lohjalla vuosina 1965–2017.[27]
Ortodoksinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Uudellamalla toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta. Uudenmaan ortodoksisia kirkkoja ovat Pyhien apostolienvertaisten Vladimir Kiovalaisen ja Magdalan Marian kirkko Hangossa, Karjalan valistajien kirkko Hyvinkäällä, Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin kirkko Järvenpäässä, Pyhän Nektarios Eginalaisen kirkko Klaukkalassa, Karjalan valistajien kirkko ja Kaikkien pyhien tsasouna Lohjalla sekä Kristuksen kirkastumisen kirkko Porvoossa. Muita ortdoksisia pyhäkköjä ovat Jumalansynnyttäjän syntymän rukoushuone Nummelassa sekä Jumalanäidin suojeluksen kirkko Kirkkonummella.[28]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudellamaalla on järjestetty useita kristillisiä suurtapahtumia. Herätysliikkeiden tapahtumista Uudellamaalla on järjestetty vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja Vihdissä vuonna 1988.[29] Herännäisten valtakunnalliset herättäjäjuhlat on järjestetty Mäntsälässä vuonna 1988 ja Järvenpäässä vuonna 2001.[30] Evankelisuuden valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Hyvinkäällä vuonna 1984 ja Vihdissä vuonna 1996.[31] Evankelisen lähetysyhdistyksen kesäjuhlat on järjestetty Hyvinkäällä vuonna 2008.[32] Kansanlähetyspäivät on järjestetty Hyvinkäällä vuonna 1991.[33]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 5.10.2024.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 15, 19, 97, 133, 150–154, 170–180. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Porvoo Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Lohja Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 40–41. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Keskiajan kivikirkot Hannu Asikainen. Viitattu 15.12.2024.
- ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys, s. 72–73. (Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon) Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2
- ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 476. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ a b Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 81–85, 86–94. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ Tietoa hiippakunnasta Espoon hiippakunta. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Helsingin hiippakunnan seurakunnat Helsingin hiippakunta. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Basfakta om Borgå Stift Porvoon hiippakunta. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 157. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Rauhanyhdistykset Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Messuyhteisöt Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Vivamo Kansan Raamattuseura. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Toimintaa Uudenmaan Kansanlähetys. Viitattu 7.10.2024.
- ↑ Hyvinkää: Ruutin luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Lohja: Pyhän Ristin luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Porvoo: Hyvän Paimenen luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 16.12.2024.
- ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 17–106. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
- ↑ a b c Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 36–37. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
- ↑ Seurakunnat Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Katolisen kirkon leirikeskuksen toiminta lakkaa Kotimaa. 15.9.2017. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Kirkot ja pyhäköt Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Suviseurajärjestelyt Suviseurat. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Herättäjäyhdistys, h-y.fi. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 5.10.2024.
- ↑ Kesäjuhla Evankelinen lähetysyhdistys. Viitattu 22.12.2024.
- ↑ Historia Kansanlähetyspäivät. Viitattu 8.10.2024.
