Suomen urheilu 1979
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1979 käsittelee vuoden 1979 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Pertti Karppinen | Soutu |
2. | Outi Borgenström | Suunnistus |
3. | Pentti Kokkonen | Mäkihyppy |
4. | Tarmo Uusivirta | Nyrkkeily |
5. | Liisa Veijalainen | Suunnistus |
6. | Reijo Ståhlberg | Yleisurheilu |
7. | Paavo Palokangas | Ammunta |
8. | Yrjö Vesterinen | Moottoripyöräily |
9. | Pentti Sinersaari | Yleisurheilu |
10. | Pertti Ukkola | Paini |
Lähde: [1] |
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Outi Borgenström | Suunnistus |
2. | Liisa Veijalainen | Suunnistus |
3. | Hilkka Riihivuori | Hiihto |
4. | Lena Spoof | Yleisurheilu |
5. | Tuula Kaartinen | Keilailu |
6. | Kristiina Wegelius | Taitoluistelu |
Lähde: [1] |
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Villikarjuammunnan maailmanmestaruuskilpailuissa Martti Eskelinen, Jorma Lievonen, Juha Rannikko ja Martti Säteri voittivat normaalijuoksujen joukkuekilpailussa kultaa. Henkilökohtaisessa normaalijuoksujen kilpailussa Rannikko saavutti pronssia.[2]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Paavo Palokangas voitti kultaa henkilökohtaisessa vapaapistooliammunnassa sekä Seppo Saarenpään, Juhani Sillanpään ja Pekka Sysilän kanssa ilmapistoolin joukkuekilpailussa. Henkilökohtaisissa lajeissa mitaleille ylsivät myös hopeaa ilmapistoolilla ampunut Seppo Saarenpää ja pronssia olympiapistoolilla saanut Olavi Heikkinen. Suomen olympiatrapin joukkue ylsi hopealle.[3]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Suomen viestijoukkue Simo Halonen, Erkki Antila, Raimo Seppänen ja Heikki Ikola saavutti hopeaa.[4]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jyväskylän suurajojen voittajaksi ajoi kolmannen kerran urallaan Markku Alén Fiat Abarthilla.[5]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen miesten maajoukkue pelasi kahtena erillisenä joukkueena kahden eri valmentajan alaisuudessa: Esko Malm aloitti varsinaisen A-maajoukkueen valmentajana ja tšekkoslovakialainen Jiří Pešek valmensi olympiajoukkuetta. Joukkueissa oli osittain samoja pelaajia. Maajoukkue aloitti kautensa jo helmikuussa pelaamalla Irakissa ja Bahrainissa isäntämaita vastaan, ja kauden viimeiset ottelut pelattiin marraskuussa Meksikossa ja Bermudalla. Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnoissa Suomi pelasi Neuvostoliiton kanssa tasan Helsingissä 1–1 ja Moskovassa 2–2 mutta hävisi Budapestissa Unkarille 3–1 ja sijoittui neljän joukkueen lohkossaan kolmanneksi häviten lohkon voittaneelle Kreikalle vain yhdellä pisteellä. Olympiakarsinnoissa Suomi pelasi Tanskan kanssa vieraskentällä tasan 1–1 ja voitti sen kotonaan 4–1 mutta sekä Norjaa että Saksan liittotasavaltaa vastaan Suomi ylsi vain yhteen tasapeliin toisen ottelun päättyessä Suomen tappioon, eikä Suomi selviytynyt karsinnasta kisoihin.[6][7]
- Suomen naisten maajoukkue sai uudeksi valmentajakseen Kaj Österbergin. Suomi voitti heinäkuussa Norjassa pelatussa Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Norjan 0–1, hävisi Tanskalle 0–4 ja pelasi Ruotsin kanssa tasan 1–1. Heinäkuun jälkipuoliskolla Suomi pelasi Italiassa epävirallisessa Euroopan-mestaruusturnauksessa, jossa se hävisi Englannille 1–3 ja pelasi Sveitsin kanssa tasan 1–1 sijoittuen kolmen joukkueen lohkossaan toiseksi.[8]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Palloseura, hopeaa sai Kuopion Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[9]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Kemin Into.[10]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Moskovassa, Neuvostoliitossa ja Suomi sijoittui alkusarjan ja putoamissarjan jälkeen kahdeksasta joukkueesta viidenneksi.[11]
- Suomen-mestaruuden voitti tamperelainen Tappara, hopeaa sai Porin Ässät ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.[12]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 27.1.–4.2. Ruotsissa Suomi sijoittui neljän joukkueen turnauksessa kolmanneksi.[13]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Luistinseura, hopeaa sai Lappeenrannan Veiterä ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[14]
- Naisten ensimmäisen Suomen-mestaruuden voitti kemiläinen Veitsiluodon Vastus.[14]
Keilailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Eija Krogerus ja Tuula Kaartinen saavuttivat parikilpailussa hopeaa.[15]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen Playhonka, hopeaa sai Turun NMKY ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Pantterit.[16]
- Naisten SM-sarjassa mitalijärjestys oli sama kuin edellisellä kaudella: Nokian Urheilijat, Lahden Sampo ja Playhonka.[17]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti karjaalainen BK-46, hopeaa sai Riihimäen Cocks ja pronssille sijoittui helsinkiläisseura Kiffen.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Sjundeå IF, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Handball Club -78 Riihimäeltä.[19]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti viidennen peräkkäisen kerran Pieksämäen NMKY, ja myös hopeajoukkue Lahden Kimmo ja pronssille sijoittunut Raision Loimu pysyivät samoilla sijoilla kuin edelliskaudella.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Karhulan Veikot, hopeaa sai Euran Raiku ja pronssille sijoittui hämeenlinnalainen Luolajan Kajastus.[21]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Trialin maailmanmestaruussarjassa Yrjö Vesterinen saavutti hopeaa.[22]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Tarmo Uusivirta voitti kultaa alle 75-kiloisten sarjassa ja Kalevi Kosunen saavutti pronssia alle 67-kiloisissa.[23]
Pesäpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Hyvinkään Tahko, hopeaa sai Jyväskylän Kiri ja pronssille sijoittui Seinäjoen Maila-Jussit.[24]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Hyvinkään Tahko, hopeaa sai Seinäjoen Maila-Jussit ja pronssille sijoittui Ulvilan Pesä-Veikot.[25]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 5.8. Imatralla voitti Länsi juoksuin 3–8.[26]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 12.8. Turussa voitti Itä juoksuin 8–6.[26]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keski-Euroopan mäkiviikon 1978–1979 kokonaiskilpailun voitti Pentti Kokkonen, joka oli kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa kolmas ja voitti molemmat Itävallan puolella hypätyt osakilpailut.[27]
Soutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Pertti Karppinen voitti yksiköissä kultaa kaikkien aikojen ensimmäisenä suomalaissoutajana.[28]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut kilpailtiin 1.–4.9. Tampereella. Naisten henkilökohtaisessa kilpailussa Outi Borgenström ja Liisa Veijalainen saavuttivat kaksoisvoiton. Borgenström ei päässyt mukaan viestiin loukattuaan jalkansa kisatansseissa mutta Leena Silvennoinen, Leena Salmenkylä ja Liisa Veijalainen voittivat viestikultaa. Suomen miesten joukkue Seppo Keskinarkaus, Hannu Kottonen, Risto Nuuros ja Ari Anjala saavutti viestissä hopeaa. Miesten henkilökohtaisessa kilpailussa Risto Nuuros oli parhaana suomalaisena seitsemäs.[29]
- Jukolan viestissä 16.–17.6. Lapualla miesten viestin parhaat suomalaisjoukkueet olivat toiseksi sijoittunut Järvenpään Palo ja kolmanneksi päätynyt Ikaalisten Nouseva Voima. Venlojen viestin voitti Kalevan Rasti.[30]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Wienissä, Itävallassa Kristiina Wegelius sijoittui kymmenenneksi naisten kilpailussa.[31]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Zagrebissa, Jugoslaviassa Kristiina Wegelius sijoittui neljänneksi ja Susan Broman 13:nneksi naisten kilpailussa.[32]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Reijo Ståhlberg voitti kultaa kuulantyönnössä ja Arto Bryggare saavutti hopeaa 60 metrin aitajuoksussa.[33]
- Keihäänheittäjä Pentti Sinersaari heitti tammikuussa Uudessa-Seelannissa tuloksen 93,84 m, joka jäi vain 6 cm Suomen-ennätyksestä ja 74 cm maailmanennätyksestä. Yhdysvaltain Fresnossa toukokuussa Reijo Ståhlberg teki kuulantyönnön Suomen-ennätyksen 21,69 m, joka on voimassa vielä yli 39 vuotta myöhemmin, ja Markku Tuokko kiekonheiton Suomen-ennätyksen 68,12 m, joka pysyi ennätyksenä yli 22 vuotta.[34]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 1: 1978–79. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979. ISBN 951-9466-17-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 146. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Pihlaja, s. 63–68
- ↑ Pihlaja, s. 77–80
- ↑ Pihlaja, s. 110–111, 113–114
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 229–232. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 99, 384–385. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 229–230, 418–419. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 202
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 118–121. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 142. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 141
- ↑ a b Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 291–292
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Pihlaja, s. 407
- ↑ Pihlaja, s. 466–467
- ↑ Pihlaja, s. 532
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ a b Siukonen & Ahola, s. 188
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 172–173
- ↑ Pihlaja, s. 654, 657
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 211, 214
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 215
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 216
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 216–217
- ↑ Pihlaja, s. 927–928
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 238