Koltat
| Koltat | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Saamen lippu |
||||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | koltansaame, suomi, venäjä, norja | |||||||||
| Uskonnot |
enemmistö: ortodoksisuus vähemmistö: luterilaisuus |
|||||||||
| Sukulaiskansat | muut saamelaiset | |||||||||
Koltat eli kolttasaamelaiset ovat saamelaisten alkuperäiskansaan kuuluva etninen ryhmä Suomen Lapissa ja Kuolan niemimaalla Venäjällä sekä Norjassa. Heidän asuinalueensa käsittää nykyään Inarin kunnan Sevettijärven ja Nellimin kylät ympäristöineen. Koltat ovat Kuolan niemimaan alkuperäisväestöä, joiden katsotaan kuuluvan itäsaamelaisiin kielensä eli koltansaamen ja perinteidensä perusteella. Vuoden 1995 arvion mukaan kolttia asui Suomessa arviolta 500 ja Venäjällä 400[2]. Norjan saamelaiskäräjien vuonna 2021 julkaiseman koltansaamen toimenpideohjelman mukaan Suomessa asuu noin 6000–7000 kolttasaamelaista, Venäjällä 500 ja Norjassa 400. Julkaisun mukaan Suomen koltista enintään 300 puhuu koltansaamea, Venäjällä puhujia on 15–20 ja Norjassa 10–12.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kolttasaamelaisten historia
Koltat asuivat niin sanotulla Koltanmaalla, joka käsitti Suomen ja Norjan Lapin koillisimmat osat sekä Venäjällä Kuolan alueen luoteisosat. 1500-luvulla koltat kääntyivät ortodoksiseen uskontoon ja vanhat pakanalliset uskonnot hävisivät. Akkalansaame kehittyi omaan suuntaansa sen puhujien jouduttua Kantalahden luostarin piiriin, kun taas koltat joutuivat Petsamon luostarin piiriin. Nykyisin akkalansaamelaisia ei enää käsitetä koltiksi.
Koltat ovat käyneet keskustelua hallitsijoiden kanssa jo 1500-luvulla veronkantoon liittyvissä asioissa. Suonikylän ja Nuortijärven vastikään ortodoksisuuteen kastetut koltat Lev Denisov ja Petruška Ivanov ovat valittaneet ensin ruotsalaisista verottajista, sittemmin erityisesti Kuolansuun linnoituksen kauppiaasta Jakuško Zvjagasta, joka on vienyt kohtuuttomia veroja väkivalloin ja kavaltanut niitä itselleen. Alueet ovat olleet Venäjän tsaarille merkityksellisiä, koska sekä Iivana Julma, Boris Godunov että Vasili Šuiski ovat kirjallisesti reagoineet kolttien puolesta.[4]
Tarton rauhassa 1920 kolttien asuinalue jakaantui kahtia. Osa jäi Suomen puolelle ja osa silloisen Neuvosto-Venäjän, nykyisen Venäjän puolelle. Raja vaaransi koko kolttien identiteetin perinteisen elinkeinojen, poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen vaikeuduttua. Koltat jäivät Petsamon alueella pieneksi vähemmistöksi suomalaisten alettua muuttaa alueelle. Vuonna 1926 heitä oli neljäsosa Petsamon alueen asukkaista ja 1930 määrä oli laskenut kuudesosaan.[5]
Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomi menetti Petsamon alueen ja Petsamon, Suonikylän ja Paatsjoen koltat evakuoitiin Suomeen: Suonikylän koltat Sevettijärvelle, Paatsjoen koltat Ivalon koillispuolelle ja Petsamon koltat Mustolaan, Sarmijärvelle Nellimiin ja Sevettijärvelle. Identiteettikriisi paheni perinteisen vuotuiskierron loputtua, kun alueet olivat pienentyneet entiselle elämänmuodolle riittämättömiksi. Koltat asutettiin kiinteisiin taloihin ja elämää yritettiin sopeuttaa uusiin suomalaisiin olosuhteisiin. Kuten karjalaiset evakotkin, myös koltat kohtasivat syrjintää.
Koltat nyky-Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolttien ja koltta-alueen elinolojen, toimeentulomahdollisuuksien ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi on voimassa kolttalaki (253/1995). Siinä säädetään laina- ja avustustavoista muun muassa kalastuksen ja poronhoidon sekä koltta-alueen palveluiden edistämiseksi. Laissa on myös säännökset kolttien kyläkokouksista, kolttaneuvostoista ja luottamusmiehestä, mitkä pitävät yllä kolttien vanhaa kylähallintoa ja muodostavat virallisen tavan edustaa tätä etnistä ryhmää Suomen valtioon päin.[6]
Saaʹmi Nueʹtt ry on kolttasaamelainen kulttuuriyhdistys, jonka perustajat ovat kolttasaamelaisia kulttuuriaktiiveja. Yhdistys on perustettu Sevettijärvellä marraskuussa 2006 vastaamaan kolttien omaa halua elvyttää ja kehittää kulttuuriaan ja kieltään. Toinen yhdistyksen päätehtävistä on lujittaa hajallaan asuvien kolttasaamelaisten yhteenkuuluvuutta.[7] Saaʹmi Nueʹttin kotipaikka on koltta-alue Inarin kunnassa, vaikka sen aktiiviset toimijat sijoittuvatkin eri puolille Suomea.
Vuonna 2021 Suomen elokuvasäätiö myönsi Jeʹvida-elokuvalle 800 000 euron tuotantotuen. Maailman ensimmäisen koltansaamenkielisen fiktioelokuvan kuvauksien oli määrä alkaa vuonna 2022 Saamenmaalla.[8]
Koltat ja uskonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koltat ovat nykyään pääosin ortodoksisen kirkon jäseniä. Trifon Petsamolaisen vaikutuksesta koltat kastettiin ortodoksiseen uskoon jo 1500-luvun puolenvälin tienoilla. Ortodoksisuus erottaa heitä muista saamelaisista, jotka kuuluvat pääosin luterilaiseen kirkkoon.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mette Ballovara & Nils H. Måsø: – Ingen i Norge snakker østsamisk lenger 29.8.2013. nrk.no. Viitattu 7.3.2020. (norjaksi)
- ↑ a b c Saami, Skolt - A language of Finland Ethnologue. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Rasmussen, Torkel: Skoltesamisk språksituasjon i Norge (s. 22) Norjan saamelaiskäräjät. 2021. Viitattu 12.2.2023. (norjaksi)
- ↑ Erno Paasilinna (toim.): ”Tsaarin ja suuriruhtinaan kirje Nuortijärven ja Suonikylän lappalaisille”, Valikoima Lapin-kuvauksia tuntureilta ja metsistä, s. 21-22. (suomennos J. J. Mikkola, Kolttakylän arkisto) WSOY, 1985. ISBN 951-0-12719-1
- ↑ Tuija Saarinen Seppo Suhonen: Koltat, karjalaiset ja setukaiset, SNELLMAN-INSTITUUTTI 1995
- ↑ Kolttalaki Finlex.
- ↑ Saaʹmi Nueʹtt ry
- ↑ Sääʹmǩiõllsaž Jeʹvida-fiʹlmme 800 000 eeuʹr teäggtõs Lääʹddjânnam fiʹlmmfoondâst – puuttʼtõs aalǥtet puõʹtti eeʹjj da čuäʹjtõõlljid ooccât juʹn ââʹn Yle Uutiset. Viitattu 14.10.2021. (koltansaameksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saamelaismuseo / kolttasaamelaiset (Arkistoitu – Internet Archive)
- Koltat / Ortodoksi.net (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kolttalaki / Finlex alkuperäissäädökset
- Voitto Viinanen, Rajahistorian ja kulttuuriperinteen tutkimusta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hannele Huhtala: Kolttien sisukas suku (Arkistoitu – Internet Archive). Voima 9/2011.
- Yle Elävä arkisto: Leuddit ovat kolttakansan salattu muisti