Ero sivun ”Euroopan historia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→Rooman valtakunta: tiivistetään tämä edestakaisin polveileva ylipitkä kuvaus
Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset)
botit
204 162 muokkausta
p Korvataan ISBN-tunniste
 
(30 välissä olevaa versiota 10 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Europa auf dem Stier.jpg|pienoiskuva|220px|Kreikkalaisen mytologian [[Zeus]] vietteli [[Europe (mytologia)|Europe-neidon]] sonnin muodossa.]]
{{Lähteetön|viitteitä vähän suhteessa artikkelin pituuteen ja sisältöön}}
{{Korjattava/painotus|Artikkeli painottuu antiikkiin, uudesta ajasta kerrotaan hyvin ylimalkaisesti.}}


'''Euroopan historia''' kattaa [[Eurooppa|Euroopan]] esihistoriasta nykyaikaan. Euroopan nimi on mahdollisesti peräisin [[Kreikkalainen mytologia|kreikkalaisesta mytologiasta]], jossa ylijumala [[Zeus]] vietteli [[Europe (mytologia)|Europe-neidon]].
[[Tiedosto:Europa auf dem Stier.jpg|thumb|220px|right|Kreikkalaisen mytologian [[Zeus]] vietteli [[Europa (mytologia)|Europa-neidon]] sonnin muodossa.]]

'''Euroopan historia'''. Euroopan ensimmäiset [[korkeakulttuuri]]t, [[minolainen kulttuuri|minolainen]] ja [[mykeneläinen kulttuuri]], syntyivät nykyisen [[Kreikka|Kreikan]] alueella. Euroopan nimi on mahdollisesti peräisin [[Kreikkalainen mytologia|kreikkalaisesta mytologiasta]], jossa ylijumala [[Zeus]] vietteli [[Europa (mytologia)|Europa-neidon]].


==Esihistoria==
==Esihistoria==
{{Pääartikkeli|[[neoliittinen Eurooppa]]}}
{{Pääartikkeli|[[Euroopan esihistoria]]}}
Euroopan esihistoriallisista kansoista ei tiedetä paljoakaan. Ranskalaisesta [[Lascaux’n luola]]sta on löydetty 20&nbsp;000 vuotta vanhoja luolamaalauksia, jotka esittävät ihmisiä ja riistaeläimiä. Joskus 6000-luvulta eaa. alkaen Eurooppaan saapui [[Protoindoeurooppalaiset|protoindoeurooppalaisia]] kivikautisia uudisasukkaita Keski-Aasiasta ja jättivät itsestään muistoksi suuria monumentteja kuten Englannin [[Stonehenge]]. [[Kivikausi|Kivikautta]] seurasi Euroopassa ensin [[kuparikausi]] ja sitten [[pronssikausi]], jonka myötä kaupankäynti vilkastui etenkin rannikoilla. Euroopan sisäosat olivat pitkään sankkojen metsien peittämiä ja vaikeakulkuisia. [[Keltit]] kansoittivat Eurooppaa 2000-luvulta eaa. alkaen. Pronssiajan lopulla Eurooppaan muutettiin Aasian aroilta ja [[Kaukasus|Kaukasuksen]] yli. Kulttuurisia vaikutteita saatiin paljon Lähi-idästä, kuten [[Maanviljelyn leviäminen Euroopassa|maanviljely]] ja [[Kirjoitustaidon historia|kirjoitus]].<ref name=jenkins-1>Jenkins 2019, luku ”1. Aegean Dawn–The Glory of Greece 2500–300 BC.”</ref>

{{kesken}}


== Antiikki ==
== Antiikki ==
{{Pääartikkeli|[[antiikki]]}}
{{Pääartikkeli|[[Antiikki]]}}
Antiikki eli vanha aika on aikakausi erityisesti [[Antiikin Kreikka|kreikkalaisessa]] ja [[Rooman valtakunta|roomalaisessa]] historiassa, noin 800 eaa.–500 jaa. Ajanjaksoa on pidetty merkittävänä koska on katsottu että länsimainen sivistys ja yhteiskunta juontavat juurensa tuosta ajasta. Monet keksinnöt, tavat, arvostukset ja tyylit ovat joko antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten luomia tai heidän kauttaan länsimaiseen kulttuuriin omaksuttuja. Myös latinalaiset aakkoset ovat antiikista. [[foinikialaiset|Foinikialaisilta]] peräisin oleva kirjaimisto kehittyi kreikkalaisten ja roomalaisten muokkaamana ns. latinalaiseksi kirjaimistoksi.

Antiikin ajaksi kutsutaan [[antiikin Kreikka|antiikin Kreikan]] ja [[Rooman valtakunta|Rooman]] suuruuden aikaa. Ajanjaksoa on pidetty merkittävänä, koska [[länsimainen kulttuuri|länsimaisen sivistyksen]] ja yhteiskunnan on katsottu juontavan juurensa tuosta ajasta. Muun muassa monet keksinnöt, tavat, arvostukset ja tyylit ovat joko antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten luomia tai heidän kauttaan länsimaiseen kulttuuriin omaksuttuja.


=== Antiikin Kreikka ===
=== Antiikin Kreikka ===
{{Pääartikkeli|[[antiikin Kreikka]]}}
{{Pääartikkeli|[[Antiikin Kreikka]]}}
[[Tiedosto:The Parthenon in Athens.jpg|pienoiskuva|Antiikin kreikkalaiset rakensivat muun muassa Ateenan [[Parthenon]]in.]]
Euroopan ensimmäiset [[Sivilisaatio|korkeakulttuurit]], [[minolainen kulttuuri|minolainen]] ja [[mykeneläinen kulttuuri]], syntyivät nykyisen [[Kreikka|Kreikan]] alueella. Antiikin Kreikan historia jaetaan yleensä [[Kreikan arkaainen kausi|arkaaiseen aikaan]] (noin 700–480 eaa.), [[klassinen aika|klassiseen aikaan]] (480–330 eaa.) ja [[hellenismi|hellenistiseen aikaan]] (330–27 eaa.).


Antiikin Kreikan vahvimmat [[Polis|kaupunkivaltiot]] olivat [[Antiikin Ateena|Ateena]] ja [[Sparta]].<ref>Parker 2011, s. 122.</ref> Kreikkalaiset perustivat runsaasti siirtokuntia Välimeren ja [[Mustameri|Mustanmeren]] rannikoille.<ref>Parker 2011, s. 119.</ref> Ateenassa kehitettiin maailman ensimmäinen [[demokratia]].<ref>Parker 2011, s. 118.</ref> Kreikan kaupunkivaltiot kehittivät 500–300-luvuilla eaa. sivilisaation, jonka filosofisia ja taiteellisia saavutuksia pidetään edelleen arvossa.<ref>Parker 2011, s. 123.</ref>
Antiikin Kreikkaa on pidetty eurooppalaisen sivistyksen kehtona. Kreikkalainen kulttuuri perustui monilta osin aikaisempien korkeakulttuurien, esimerkiksi [[Muinainen Egypti|egyptiläisten]] ja [[foinikialaiset|foinikialaisten]], perinnölle.


Makedonialainen [[Aleksanteri Suuri]] löi [[Akhaimenidit|persialaiset]] 330-luvulla eaa. ja perusti suuren mutta lyhytaikaisen valtakuntansa, joka hajosi osiin hänen kuoltuaan. Kreikkalaisten valloitukset jättivät Lähi-itään [[Hellenismi|hellenistisen kulttuurin]].<ref>Parker 2011, s. 124–127.</ref>
==== Kaupunkivaltioiden ja demokratian synty====
[[Tiedosto:Mycenae lion gate dsc06382.jpg|thumb|[[Mykene]]n [[Leijonaportti]].]]


=== Rooman valtakunta ===
Kaupankäynnin yhteydessä [[Kreeta]]lle syntyi vauras yhteiskunta noin vuoden 2000 eaa. aikoihin. Yhteiskunnan ympärille kasvoi [[minolainen kulttuuri|minolainen korkeakulttuuri]]. Kulttuurin rinnalla eli myös toinen, [[mykeneläinen kulttuuri]]. Mykeneläisellä ajalla (1550–1000 eaa.) kulttuurin painopiste siirtyi mantereelle Kreikkaan. Mykeneläinen aika saa nimensä [[Argolis|Argoliin]] maakunnassa sijainneesta [[Mykene]]n palatsikeskuksesta, jonka valtias hallitsi laajoja alueita sekä mantereesta että saaristosta. Minolaiset ja mykeneläiset hallitsivat kirjoitustaidon, jonka käyttö kohdistui lähinnä vain kirjanpitoon eikä kirjallisuuden luomiseen.
{{Pääartikkeli|[[Rooman valtakunta]]}}
[[Tiedosto:Roman Empire Trajan 117AD.png|pienoiskuva|Rooman valtakunta laajimmillaan vuonna 117.]]
Rooman valtakunta kasvoi Länsi-Italian [[Latium]]iin perustetusta [[Rooma|Rooman kaupungista]], joka siirtyi vuonna 509 eaa. [[Rooman kuningaskunta|kuningasvallasta]] [[Rooman tasavalta|tasavallaksi]]. Rooman ensimmäinen keisari oli [[Augustus]] ensimmäisellä vuosisadalla eaa.<ref name=jenkins-2 />


Vahvalla armeijallaan Rooma alisti ensin Italian ja sitten alueet Välimeren kaikilla rannikoilla [[Julius Caesar]]in ja muiden sotapäälliköiden johdolla. Rooman valtakunta hallitsi laajimmiltaan suurinta osaa Euroopasta.<ref name=jenkins-2>Jenkins 2019, luku ”2. The Ascendancy of Rome 500 BC–AD 300.”</ref> Rooma laajeni Keski- ja Länsi-Euroopassa [[Keltit|kelttien]] alueille ja alisti keltit Irlantia ja Skotlantia lukuun ottamatta. Pohjoisessa Rooman valtakuntaa reunustivat [[Germaanit|germaaniheimot]].<ref>Parker 2011, s. 142.</ref>
Sisäiset levottomuudet ja heimosodat köyhdyttivät Kreikkaa, ja Mykenen valtiaat menettivät asemansa noin vuonna 1100 eaa. Seuraavat vuosisadat olivat Kreikkaa hallinneiden sotapäällikköjen ja sukujen välistä kilpailua. Tätä aikaa, 1100–800 eaa., kutsutaankin [[Kreikan pimeät vuosisadat|Kreikan pimeiksi vuosisadoiksi]], koska tietoa tuolta ajalta on jäänyt melko vähän. Valta siirtyi pikkuhiljaa maata omistavalle ylimystölle eli aristokraateille, jotka perustivat kaupunkeja puolustautumista ja kaupankäyntiä varten. Seuraavan kolmen vuosisadan aikana eli arkaaisella kaudella ({{k-el-tr|arkhaios}}, ”vanha”) syntyivät Kreikan [[polis|kaupunkivaltiot]] (''polis''). Kaupunkivaltio muodostui keskuspaikasta ja ympäröivästä maaseudusta. Suurin osa väestöstä sai elantonsa maataloudesta.


Roomalaiset kehittivät valloittamiaan alueita ja vetivät niihin muun muassa laajan [[Roomalainen tie|tie-]] ja [[Akvedukti|vesijohtoverkoston]]. Roomassa puhutusta [[latina]]sta syntyivät Euroopan nykyiset [[romaaniset kielet]], kuten ranska ja espanja. [[Roomalainen laki|Roomalaiseen lakiin]] perustuvat nykyiset Euroopan maiden lakijärjestelmät. [[Roomalainen taide]], [[Antiikin Rooman kirjallisuus|kirjallisuus]] ja [[Antiikin Rooman arkkitehtuuri|arkkitehtuuri]] pohjautuivat pitkälti kreikkalaiseen taiteeseen.<ref name=jenkins-2 />
Kaupunkivaltioiden hallitsemista kutsuttiin politiikaksi. Se tarkoitti käytännössä sitä, että väestön yhteisistä asioista puhuttiin julkisesti, eikä vallankäyttö perustunut pelkkään voimaan ja mielivaltaan. Monissa kreikkalaisvaltioissa toteutettiin 400-luvulle mennessä [[demokratia|demokraattinen]] valtiomuoto. Demokratia ei koskenut kaikkia vaan ainoastaan vapaat miehet saivat osallistua päätöksentekoon kansankokouksissa, neuvostoissa ja oikeusistuimissa. Orjia, niin miehiä kuin naisiakin, vapaita naisia, ulkomailla syntyneitä ja lapsia demokratia ei koskenut. Demokratia poikkesi hyvin paljon nykyaikaisesta kansanvallasta. Se oli joiltakin osin viety pidemmälle, sillä esimerkiksi [[antiikin Ateena|Ateenassa]] suurin osa valtion viroista täytettiin puhtaasti arpomalla. Kuka tahansa saattoi siten saada huomattavan määrän valtaa ja vastuuta. Toisaalta se oli myös rajoittunutta. Parhaimmillaankin kreikkalaisista äänioikeutettuja oli korkeintaan kymmenen prosenttia väestöstä. Naisten asema oli erityisen alistettu, sillä heidät pyrittiin sulkemaan koteihin ja heidän liikkumistaan ja pukeutumistaan säännösteltiin.


Rooman valtakunta jakautui vuonna 395 kahtia [[Länsi-Rooman valtakunta|Länsi-Rooma]]ksi ja Itä-Roomaksi eli [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnaksi]]. Länsiosa kukistui vuonna 476, jolloin Länsi-Rooman viimeinen [[Rooman keisari|keisari]] syrjäytettiin. Itä-Rooma jatkoi toimintaansa [[Konstantinopoli]]n turkkilaisvaltaukseen saakka 1453.<ref>Zetterberg, s. 1075.</ref>
Demokratian ohella muodostui myös [[oligarkia]] eli harvojen valta. Kansan tuella hallitsijaksi nousseita yksinvaltiaita kutsuttiin tyranneiksi. Nykyään [[tyranni]]lla tarkoitetaan mielivaltaista hallitsijaa.

==== Helleenien maailma laajenee ====
Foinikialaiset olivat [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] vaikuttanut kauppiaskansa, joka persialaisten kasvavan painostuksen alla alkoi perustaa [[Välimeri|Välimeren]] rannoille siirtokuntia kauppa-asemiksi sekä pakopaikoiksi. Ehkä tunnetuin siirtokunta oli Pohjois-Afrikkaan vuonna 800 eaa. perustettu [[Karthago]], josta sittemmin tuli Rooman valtakunnan pahin kilpailija. Foinikialaisten perustamat siirtokunnat eivät kaikesta huolimatta muodostaneet yhtenäistä ja vahvaa valtiota. Foinikialaisilla oli laivanrakennus- ja merenkulun taidon lisäksi hyvät yhteydet muihin kansoihin, kirjallinen kulttuuri sekä itsenäiset kaupungit.

Kreikkalaiset eli helleenit perivät foinikialaisilta heidän ominaisuuksiaan kuten merenkulun taidon. Kreikkalaiset alkoivat myös laajentaa vaikutusaluettaan perustamalla siirtokuntia foinikialaisten tapaan Välimeren rannoille, mutta myös [[Mustameri|Mustanmeren]] rannoille. Siirtokuntiin helleenit purkivat väestönkasvun. Eniten siirtokuntia perustettiin Etelä-Italiaan. Siirtokuntiin siirtyi nuoria miehiä maanviljelijöiksi, käsityöläisiksi ja kauppiaiksi. Näin syntyi helleenien taloudellinen verkosto, joka yhdisti kotimaan ja sen siirtokunnat.

Laajat kauppayhteydet tekivät Kreikan kaupunkivaltioista varakkaita ja vaikutusvaltaisia. Yhdeksi vaikutusvaltaisimmista valtioista muodostui Ateena. Siirtokunnista tuotiin kaupunkivaltioihin [[vilja]]a, [[metalli|metalleja]] sekä [[puu]]ta. Kaupunkivaltioista taas vietiin [[viini]]ä, [[oliiviöljy]]ä ja savi- ja metalliesineitä. Kaupan lisäksi kreikkalaiset ansaitsivat tuloja tavarankuljetuksella. He ottivat käyttöön hopearahan, jota käytettiin maksuvälineenä. Kaupunkivaltioista ja osasta sen väestöstä kehittyi varakkaita. Vaurauden turvin he saattoivat jättäytyä pois ruumiillisesta työstä ja pystyivät keskittymään ajatteluun sekä kulttuuriin.

Kreikkalaiset eivät kuluttaneet voimiaan maailmanvalloitukseen, minkä takia yhteiskunta pysyi huomattavan pitkään toiminnassa. Vasta [[Makedonian valtakunta|Makedonian]] kuningas [[Aleksanteri Suuri]] yritti tehdä tunnetusta maailmasta kokonaan kreikkalaisen. Hän valloitti laajoja alueita [[Aasia]]sta aina [[Intia]]an asti. Kreikkalainen kulttuuri levisi laajalle ja muovautui samalla. Aleksanteri Suuren valloitusten ansiosta yhteydet Euroopan ja idän kanssa lisääntyivät.

==== Klassinen Kreikka ====
Ennen kaikkea Ateenassa elettiin 400-luvulta eaa. aina Aleksanteri Suuren kuolemaan asti vaurauden aikaa. Aikaa kutsutaan Kreikan historiassa klassiseksi ({{k-la|classicus, ensiluokkainen}}). Ylimystö menetti monia etuoikeuksia ja demokratia vakiintui valtiomuodoksi.

Vuosisadan alussa kreikkalaiset joutuivat sotaan Ateenan ja [[Sparta]]n johdolla [[persia]]laisia vastaan. Vaikka kaupunkivaltioilla oli keskinäisiä sotia, pystyivät ne liittoutumaan ja nousemaan yhteistä vihollista vastaan. Kreikkalaiset voittivat idästä uhanneen suurvallan. [[Persialaissodat|Persialaissotien]] jälkeen Ateenan ja Spartan väliset suhteet kärjistyivät uudelleen. Ateena rikastui merenkulun ja verotuksen ansiosta. Johtavat poliitikot, erityisesti [[Perikles]], pystyivät sijoittamaan yhä enemmän rahaa arkkitehtuuriin, teatteriin, kirjallisuuteen ja kuvataiteeseen. Taiteilijoita ja muita oppineita alkoi virrata Ateenaan ympäri kreikkalaista maailmaa. Valtapolitiikka johti kuitenkin sotaan Spartan kanssa. Tätä sotaa kutsutaan [[peloponnesolaissota|peloponnesolaissodaksi]]. Sodan lopputuloksena Kreikka antautui Spartalle ja Ateena menetti poliittisen asemansa. Ateena kuitenkin säilyi kulttuurin keskipisteenä vielä useita vuosisatoja.

Demokraattisessa politiikassa menestyminen edellytti laajaa sivistystä, puhe- ja väittelytaitoja ja kykyä esiintyä esiintyä eri kokouksissa. Mahtisukuun kuuluminen ei riittänyt. Poliitikoille tietoa tarjosivat paljon matkustavat ja lukeneet miehet, joita kutsuttiin [[sofistit|sofisteiksi]]. He levittivät tietoa vieraista kansoista sekä eri tutkimusten tuloksista. Sofistit lupasivat tarjota tietojaan ja taitojaan nuorille miehille maksua vastaan. Vanhoilliset eivät pitäneet sofisteista ja pitivät heitä turmiollisina nuorille. He väittivät myös, että sofistit asettivat [[moraali]]n ja uskonnon kyseenalaisiksi. Sofistien opetuksessa eri uskontojen kriittinen tarkastelu olikin keskeinen asia. Sofistit huomasivat, että sitä, mitä pidetään jossakin paikassa hyvänä, saatetaan sitä pitää toisessa paikassa pahana ja vääränä. Huolimatta siitä, että sofistit aiheuttivat närkästystä, olivat he keskeinen osa lisäämässä kreikkalaisten yleissivistystä.

==== Hellenistinen aika ====
{{Pääartikkeli|[[hellenismi]]}}

[[Aleksanteri Suuri|Aleksanteri Suuren]] valloitusten aikoihin ja hänen kuolemansa aikoihin, eli 300-luvulla eaa. alkoi hellenistiseksi ajaksi kutsuttu aika. Aleksanteri Suuren valloittamille alueille perustettiin siirtokuntia, joiden ansiosta kreikkalainen kulttuuri levisi Keski-Aasiaan ja [[Intia]]an asti. Pian Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen hänen valtakuntansa hajosi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/euroopankulttuurihistoria/antiikki | Nimeke = Internetix-materiaali Opit-ympäristöön | Tekijä = Heikki Myyräläinen | Kieli = Suomi }}</ref> Tärkeimpiä hellenistisiä valtioita olivat Persia ja Egypti. Hellenistinen aika päättyi noin 300 vuotta myöhemmin roomalaisvalloituksiin.

Roomalaiset voittivat makedonialaiset 197 eaa. ja alkoivat puuttua kreikkalaisten asioihin. Kreikka menetti lopulta itsenäisyytensä ja siitä tehtiin [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] provinssi.

==== Taide ====

Antiikin Kreikan kirjallisuuden alkuajat ja klassillinen kirjallisuuskausi kestivät noin vuoteen [[300 eaa.]] Draamakirjallisuus sai alkunsa [[500-luku eaa.|500-luvulla eaa.]] Tuohon aikaan kirjallisuus oli pääasiassa eepillistä runoutta. Hellenistinen kirjallisuuskausi alkoi noin vuonna [[300 eaa.]] ja päättyi noin [[30 eaa.]] Rooman vallan aikakauden kreikkalaisessa kirjallisuudessa (30 eaa. – 529 jaa.) kaunokirjallisuus oli vähäistä.

Antiikin Kreikan ajalta sävellyksiä on löydetty hyvin vähän. Musiikki oli tuolloin pääasiassa vokaalimusiikkia. Musiikki oli melko alkeellista muun muassa soinnutuksen ja soitinnuksen nähden. Vain oktaaveissa laulamisissa ja soittamisissa oli moniäänisyyttä. Yleisimmät soittimet olivat [[kithara]] ja [[aulos]].

Kreikan rakennustaide ja taideteollisuus olivat korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla. Kreikkalaisen rakennustaiteen luonteenomaisin tuote on temppeli, jotka rakennettiin kivipengermälle suorakaiteen muotoisiksi. Temppeleissä oli kolmea tyyliä: [[doorilainen tyyli|doorilainen]], [[joonialainen tyyli|joonialainen]] ja [[korinttilainen tyyli|korinttilainen]].

Antiikin Kreikan ajalla kuvanveistäjät kuvasivat ihmisruumin alastomana. Arkaaisen kauden veistokset olivat aluksi jäykkiä ja tiukasti frontaliteettiasennossa, mutta myöhemmin veistokset olivat vapaampia. Persialaissotien jälkeen sekä rakennustaiteen että kuvanveiston alalla vallitsi vilkas toiminta. [[Myron]]in, [[Feidias|Feidiaan]] ja [[Polykleitos|Polykleitoksen]] teoksia aateloi suurpiirteinen ylevyys. Seuraavan vuosisadan kuvanveistäjät [[Skopas]], [[Praksiteles]] ja [[Lysippos]] esittivät teoksissaan yksilöllisempää kauneutta.

Tiedot Antiikin Kreikan maalaustaiteesta ovat niukat lukuun ottamatta maljakko­maalauksia, vaikka maalaustaiteen asema on Kreikassa ollut huomattava. Taide maallistui osittain ja erilaisia taideteoksia ruvettiin tarkastelemaan yksityisten taiteilijoiden tuotoksena. Yksilöllisyyttä pidettiin yhteisöllisyyttä tärkeämpänä.

==== Tiede ====
{{Pääartikkeli|[[antiikin tiede]]}}

Luonnontieteessä vallitsi erilaisia käsityksiä. [[Thales]] piti vettä elämän perusaineena ja että maa kelluu suunnattomassa meressä<ref name="rekola1">{{Verkkoviite | Tekijä = Rami Rekola | Nimeke = Antiikin Kreikan tähtitiede | Osoite = http://www.astro.utu.fi/kurssit/ttpk1/ttpkI/04Kreikka.html | Kieli = Suomi }}</ref>, [[Anaksimenes]] ilmaa ja [[Herakleitos]] tulta. Länsimaisen tieteen synty ajoittuu antiikin Kreikkaan. Luonnontiede nousi hellenistisenä aikana ennennäkemättömälle tasolle [[Aleksandria]]ssa.

Antiikin Kreikan [[lääketiede]] lähti kehittymään 600-luvulla eaa. Ihmiset eivät uskoneet yliluonnollisiin vaikutuksiin vaan alkoivat etsiä syitä ja selityksiä luonnon ilmiöille. Antiikin Kreikan lääketieteen kukoistuskausi oli 400-luvulla eaa. Pian lääketieteen keskukseksi tuli Aleksandria. Sata vuotta myöhemmin painopiste siirtyi [[Rooma]]an.

Aleksandriassa hellenistisellä ajalla [[Eukleides]] kehitti [[matematiikka]]a ja [[geometria]]a. 200-luvulla eaa. [[Arkhimedes]] määritti [[pii (vakio)|piin]] arvon 0,008 prosentin tarkkuudella ja laski ensimmäisenä pallon tilavuuden ja pinta-alan. Hän laski maailmankaikkeuden koon ja sai maksimiarvoksi korkeintaan 10<sup>63</sup> hiekanjyvää.<ref name="rekola1"/>

==== Filosofia ====
{{Pääartikkeli|[[antiikin filosofia]]}}

Antiikin Kreikan [[filosofia]] jaetaan [[esisokraatikot|esisokraattisen filosofian]], klassisen kreikkalaisen filosofian ja [[hellenistinen filosofia|hellenistisen filosofia]] ajanjaksoihin. Kreikkalainen filosofia on modernin tieteiden ja filosofian pohja. Länsimainen filosofia alkoi Kreikassa [[Joonian saaret|Joonian saarilla]] ja [[Vähä-Aasia]]n siirtokunnissa noin vuonna 600 eaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Thesleff, Holger & Sihvola, Juha | Nimeke=Antiikin filosofia ja aatemaailma | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 951-0-19930-3 | Sivu 29}}</ref> Filosofia oli tuolloin pääasiassa [[luonnonfilosofia]]a, jonka isänä pidetään usein [[Thales]]ta. Merkittävimpiä luonnonfilosofeja olivat muun muassa [[Pythagoras]], [[Parmenides]] ja [[Zenon Elealainen]], [[Herakleitos]], [[Empedokles]], [[Anaksagoras]], [[Leukippos]] ja [[Demokritos]].

Klassisen kreikkalaisen filosofia ajanjaksona filosofinen pohdiskelu muuttui luonnontieteistä ihmisen sielunelämään. [[Platon]] ja [[Aristoteles]] kehittivät filosofiset järjestelmänsä, jotka käsittelivät maailmanarvoituksen kaikkia puolia, ja kehittivät filosofiaa pääasiassa idealistiseen suuntaan. Aikakauden filosofian keskuksena toimi Ateena. Platon kirjoitti useita filosofisia [[dialogi|dialogeja]], joissa yleensä esitettiin [[Sokrates]] yhtenä keskustelijoista.

Hellenistisen filosofian ajanjaksona filosofia tutki etenkin [[etiikka]]a ja sitä, kuinka ihminen voi saavuttaa onnellisuuden ja tasapainoisen elämän. Aikakauden ajattelusta antavat parhaan kuvan lähinnä [[Cicero]]n, [[Seneca nuorempi|Senecan]], [[Lucretius|Lucretiuksen]], [[Sekstos Empeirikos|Sekstos Empeirikoksen]] ja [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] teokset.

=== Rooman valtakunta ===
{{Pääartikkeli|[[Rooman valtakunta]]}}
[[Tiedosto:Roman Empire in 116 AD.png|thumb|Rooman valtakunta vuonna 116.]]
Rooman valtakunta oli [[Rooma]]n kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi. Alkunsa se sai yhtenä [[Apenniinien niemimaa]]n monista kaupunkivaltioista. Voitokkaat sodat ja taitava diplomatia saattoivat kuitenkin vähitellen [[etruskit|etruskilaiset]], kreikkalaiset, [[latinalaiset]], [[samnilaiset]], [[keltit|kelttiläiset]] ja monet muut yhteisöt Rooman valtaan. Rooman valtakunta oli ensimmäinen yhtenäinen valtakunta, joka hallitsi suurta osaa Euroopasta sekä lisäksi [[Lähi-itä]]ä ja Pohjois-[[Afrikka]]a. Suurimmillaan Rooman valtakunta oli 117, jolloin se hallitsi koko Välimeren ympäristöä. Rooman valtakunta jakautui [[Bysantin valtakunta|Itä-]] ja [[Länsi-Rooman valtakunta|Länsi-Rooma]]ksi vuonna 395. Länsi-Rooma kukistui vuonna 476 ja Itä-Rooma vuonna 1453.


== Keskiaika==
== Keskiaika==
[[Tiedosto:Gregory-IV Raban-Maur.jpg|thumb|220px|right|Arkkipiispa-munkki [[Rabanus Maurus]] esittelemässä kirjaa paavi [[Gregorius IV|Gregorius IV:lle]].]]
[[Tiedosto:Gregory-IV Raban-Maur.jpg|pienoiskuva|220px|Arkkipiispa-munkki [[Rabanus Maurus]] esittelemässä kirjaa paavi [[Gregorius IV|Gregorius IV:lle]].]]
{{Pääartikkeli|[[Keskiaika]]}}
{{Pääartikkeli|[[Keskiaika]]}}
Keskiaika on Euroopan historian ajanjakso niin sanotun "vanhan ajan" ja "uuden ajan" välissä, noin 500-luvun alusta 1400-luvulle. Keskiaika jaetaan [[Varhaiskeskiaika|varhais-]], [[Sydänkeskiaika|sydän-]] ja [[myöhäiskeskiaika]]an.


=== Varhaiskeskiaika ===
Läntinen Eurooppa pirstoutui 400-luvulla, kun [[Kansainvaellus|kansainvaellukset]] hävittivät [[Länsi-Rooma]]n. Vastaavasti Itä-Rooma säilyi vielä tuhannen vuoden ajan [[Bysantin valtakunta]]na.
Läntinen Eurooppa pirstoutui 400-luvulla, kun [[Kansainvaellusaika|kansainvaellukset]] hävittivät [[Länsi-Rooma]]n. Vastaavasti Itä-Rooma säilyi vielä tuhannen vuoden ajan [[Bysantin valtakunta]]na.


Jo 300-luvulla [[kristinusko]]sta tuli Rooman valtakunnan valtionuskonto. Keskiajalla se levisi vähitellen myös Euroopan keski- ja pohjois­osiin, jotka eivät olleet kuuluneet valta­kuntaan.
Jo 300-luvulla [[kristinusko]]sta tuli Rooman valtakunnan valtionuskonto. Keskiajalla se levisi vähitellen myös Euroopan keski- ja pohjois­osiin, jotka eivät olleet kuuluneet valta­kuntaan.


===Viikingit ja muut uudet kansat===
Germaanikansoista [[frankit]] pyrkivät yhdessä Rooman piispan eli [[paavi]]n kanssa uuteen Länsi-Euroopan yhdistämiseen. Paavi kruunasi frankkien kuninkaan [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuren]] [[keisari]]ksi, Länsi-Rooman keisariperinteen jatkajaksi vuonna 800.
Skandinaaviset [[viikingit]] purjehtivat 700-luvulta alkaen ryöstelemään Eurooppaa. He perustivat siirtokuntia Britteinsaarelle ja Ranskaan sekä idässä [[Novgorod]]iin ja [[Kiova]]an, ja kävivät aina Välimerellä saakka. He myös asuttivat [[Islanti|Islannin]], minne he perustivat Euroopan vanhimman parlamentin, [[Allting]]in. Ajan myötä viikingit sulautuivat paikallisiin väestöihin.<ref name=jenkins-5>Jenkins 2019, luku ”5. The New Europeans 840–1100.”</ref>


[[Madjaarit]] saapuivat Eurooppaan [[Ural (vuoristo)|Ural]]ilta 800-luvulta alkaen. Kun Saksan ensimmäinen johtaja [[Otto Suuri]] oli pysäyttänyt madjaarien levittäytymisen, he asettuivat [[Unkari]]in. Otto kruunattiin vuonna 962 [[Luettelo Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoista|Pyhäksi Rooman keisari]]ksi. [[Normannit|Normannien]] kuningas [[Vilhelm Valloittaja|Vilhelm]] [[Normannivalloitus|valloitti Englannin]] vuonna 1066.<ref name=jenkins-5 />
Kaarle Suuren [[Aachen]]ista käsin hallitsema valtakunta käsitti nykyisen Ranskan, osan nykyistä Saksaa [[Elbe]]lle saakka, osan nykyisestä [[Italia]]sta ja [[Alankomaat]]. Frankkien valtakunnalla oli merkittävä vaikutus Euroopan kulttuurin yhtenäistäjänä, kuten [[feodalismi|feodalistisen]] järjestelmän levittäjänä, vaikka se ei käsittänytkään koko Eurooppaa. Frankkien pyrkimys rajata kristikunta vain sen läntiseen osaan oli ensimmäisiä vaiheita kehityksessä, joka johti idän ja lännen kirkkojen [[suuri skisma|lopulliseen eroon]] 1000-luvulla. Frankkien valtakunta hajosi, mutta keisarin titteli jatkoi olemassaoloaan siirtyen [[Saksan kuningas|Saksan kuninkaalle]] vuonna 962. Keisarin ja paavin suhde, jossa molemmat olivat tavallaan läntisen kristikunnan hallitsijoita, oli ongelmallinen ja johti skismoihin, kuten [[investituurariita]]an, ja 1000-luvulta alkaen kolmanneksi osapuoleksi valtakamppailuun tulivat nk. territoriaalivaltiot, joista uudella ajalla alkoi muodostua nykyisiä Euroopan [[kansallisvaltio]]ita.<ref name="Mikkeli"> {{Kirjaviite| Tekijä = Mikkeli, Heikki | Nimike = Euroopan idea. Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden pitkä historia | Julkaisija = Suomen Historiallinen Seura | Vuosi = 1994}} </ref>


Itä-Euroopassa [[Kiovan Rus]]in kuningas [[Vladimir Suuri]] hallitsi [[Slaavit|slaaveja]] [[Baltian maat|Baltia]]sta Mustallemerelle. Hän omaksui valtakuntaansa [[Ortodoksinen kirkko|itäisen ortodoksisuuden]].<ref name=jenkins-5 />
Keskiaika on Euroopan historian ajanjakso ns. "vanhan ajan" ja "uuden ajan" välissä, karkeasti 500-luvun alusta 1400-luvulle. Kuvan keskiajasta jonkinlaisena "pimeänä" kautena loivat uuden ajan alun oppineet, jotka halusivat siten korostaa [[renessanssi]]na tunnetun oman aikakautensa merkitystä sekä omaa etevämmyyttään aikaisempiin oppineisiin nähden.


=== Frankkien valtakunta ===
Keskiaika jaetaan tavallisesti varhais-, sydän- ja myöhäiskeskiaikaan.
{{pääartikkeli|[[Frankkien valtakunta]]}}
Germaanikansoista [[frankit]] pyrkivät yhdessä Rooman piispan eli [[paavi]]n kanssa uuteen Länsi-Euroopan yhdistämiseen. Paavi kruunasi frankkien kuninkaan [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuren]] [[keisari]]ksi, Länsi-Rooman keisariperinteen jatkajaksi vuonna 800. Kaarle Suuren [[Aachen]]ista käsin hallitsema valtakunta käsitti nykyisen Ranskan, osan nykyistä Saksaa [[Elbe]]lle saakka, osan nykyisestä [[Italia]]sta ja [[Alankomaat]]. Frankkien valtakunnalla oli merkittävä vaikutus Euroopan kulttuurin yhtenäistäjänä, kuten [[feodalismi|feodalistisen]] järjestelmän levittäjänä, vaikka se ei käsittänytkään koko Eurooppaa. Frankkien pyrkimys rajata kristikunta vain sen läntiseen osaan oli ensimmäisiä vaiheita kehityksessä, joka johti idän ja lännen kirkkojen [[suuri skisma|lopulliseen eroon]] 1000-luvulla. Frankkien valtakunta hajosi, mutta keisarin titteli jatkoi olemassaoloaan siirtyen [[Saksan kuningas|Saksan kuninkaalle]] vuonna 962. Keisarin ja paavin suhde, jossa molemmat olivat tavallaan läntisen kristikunnan hallitsijoita, oli ongelmallinen ja johti skismoihin, kuten [[investituurariita]]an, ja 1000-luvulta alkaen kolmanneksi osapuoleksi valtakamppailuun tulivat nk. territoriaalivaltiot, joista uudella ajalla alkoi muodostua nykyisiä Euroopan [[kansallisvaltio]]ita.<ref name="Mikkeli"> {{Kirjaviite| Tekijä = Mikkeli, Heikki | Nimike = Euroopan idea. Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden pitkä historia | Julkaisija = Suomen Historiallinen Seura | Vuosi = 1994}} </ref>


=== Bysantti ===
=== Bysantti, ristiretket ja reconquista ===
{{Pääartikkeli|[[Bysantin valtakunta]]}}
{{Pääartikkeli|[[Bysantin valtakunta]]}}
Bysantti pysyi Välimeren alueen suurvaltana 1100-luvulle asti. Bysantin kulta-aikaa olivat 800–1000-luvut. Bysantti valtasi maita takaisin Balkanilla makedonialaisen dynastian aikana, jotka [[slaavit]] olivat ennen valloittaneet. Etelä-Italia valloitettiin myös. Keisari [[Johannes I Tzimiskes]] ulotti taistelut [[Jerusalem]]iin asti. Vuonna 1014 keisari [[Basileios II]] kukisti [[Bulgaria]]n.


[[Paavi]] kutsui vuonna 1095 koko kristikunnan [[Ristiretket|ristiretkille]]. Seuraavina vuosisatoina Euroopasta lähti useita armeijoita Lähi-itään suojelemaan Bysanttia sekä vapauttamaan [[Pyhä maa|pyhää maata]] valloittajilta, jotka olivat estäneet [[Pyhiinvaellus|pyhiinvaellukset]] sinne.<ref name=jenkins-6>Jenkins 2019, luku ”6. The Church Militant 1100–1215.”</ref>
Bysantin pinta-ala oli laajimmillaan noin 4&nbsp;500&nbsp;000 km<sup>2</sup> ja väkiluku parhaimmillaan 34&nbsp;000&nbsp;000.<ref>[http://www.tulane.edu/~august/H303/handouts/Population.htm Early Medieval and Byzantine Civilization: Constantine to Crusades]</ref> Bysantti pysyi Välimeren alueen suurvaltana 1100-luvulle asti.

Bysantin kulta-aikaa olivat 800–1000-luvut. Bysantti valtasi maita takaisin Balkanilla makedonialaisen dynastian aikana, jotka [[slaavit]] olivat ennen valloittaneet. Etelä-Italia valloitettiin myös. Keisari [[Johannes I Tzimiskes]] ulotti taistelut [[Jerusalem]]iin asti. Vuonna 1014 keisari [[Basileios II]] kukisti [[Bulgaria]]n.


1400-luvulla [[osmanit]] valtasivat melkein koko Bysantin valtakunnan lukuun ottamatta Konstantinopolia ja muutamaa muuta kaupunkia. Vuonna 1453 osmanien sulttaani [[Mehmed II]] [[Konstantinopolin piiritys|valloitti Konstantinopolin]] ja Bysantin valtakunta kukistui.
1400-luvulla [[osmanit]] valtasivat melkein koko Bysantin valtakunnan lukuun ottamatta Konstantinopolia ja muutamaa muuta kaupunkia. Vuonna 1453 osmanien sulttaani [[Mehmed II]] [[Konstantinopolin piiritys|valloitti Konstantinopolin]] ja Bysantin valtakunta kukistui.


Espanja oli ollut [[Al-Andalus|muslimivallan alla]] vuosisatojen ajan, kunnes [[Kastilia]] ja [[Aragonian kuningaskunta|Aragonia]] palauttivat niemimaan kristittyjen haltuun [[Reconquista|valloitettuaan Granadan]] 1492.<ref name=jenkins-9 />
== Uuden ajan alku ==
[[Tiedosto:Sandro Botticelli - La nascita di Venere - Google Art Project - edited.jpg|thumb|[[Sandro Botticelli]], [[Venuksen syntymä (Botticelli)|''Venuksen syntymä'']], 1486.]]


== Uusi aika ==
[[Renessanssi]] aloitti [[uusi aika|uuden ajan]] 1400-luvulla. Renessanssia voidaan pitää taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallisena murrosaikana. Renessanssin aikana ihailtiin erityisesti antiikkia. Antiikin arvoja, kirjallisuutta, kuvataidetta ja kauneuskäsitystä ihailtiin, mutta kuitenkin tietynlaisen "suodattimen" läpi tarkasteltuna.
=== Renessanssi ===
{{pääartikkeli|[[Renessanssi]]}}
[[Tiedosto:Sandro Botticelli - La nascita di Venere - Google Art Project - edited.jpg|pienoiskuva|[[Sandro Botticelli]], [[Venuksen syntymä (Botticelli)|''Venuksen syntymä'']], 1486.]]


Renessanssi oli Italiassa noin vuonna 1450 alkanut taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murrosaika, joka lopetti keskiajan ja antoi Euroopalle uuden esteettisen ja älyllisen suunnan. Runoilijat, taidemaalarit ja kuvanveistäjät alkoivat ihailla antiikin Kreikan ja Rooman taidetta ja ottaa sieltä vaikutteita. Yleisnero [[Leonardo da Vinci]] hallitsi sekä taiteen että tieteen. Italialaiset taidemesenaatit kuten [[Medici]]t tekivät Leonardon, [[Michelangelo]]n ja muiden ajan taiteilijoiden mestariteokset mahdolliseksi. Tutkijat toivat klassiset humanistiset tekstit nykypäivään ja alkoivat ajatella, että [[moraali]] kumpuaa ihmisten ajatuksista ja teoista eikä yliluonnollisesta, ja että ihmisellä on [[vapaa tahto]]. Matematiikka, tähtitiede ja maantiede alkoivat edistyä antiikin klassikoiden pohjalta. [[Nikolaus Kopernikus]] ehdotti, että [[Aurinkokeskinen maailmankuva|Maa kiersikin Aurinkoa]] eikä [[Maakeskinen maailmankuva|toisinpäin]]. [[Johannes Gutenberg]] keksi [[Painaminen|kirjapaino]]n, minkä ansiosta uusia ajatuksia voitiin alkaa levittää aiempaa helpommin ja laajemmin.<ref name=jenkins-9>Jenkins 2019, luku ”9. Renaissance and Reformation 1450–1525.”</ref>
Renessanssia ajoi [[latina]]n ja [[kreikan kieli|kreikan kielen]] kasvanut suosio, joka vastaavasti ihannoi kultaista kreikkalais-roomalaista aikaa. Taiteilijat maalasivat innolla tauluja, joiden lähteenä olivat mytologiset ja historialliset antiikin tapahtumat. Toisaalta aikakausi loi myös aivan uudenlaista taidetta kuten [[Leonardo da Vinci]]n [[Mona Lisa]].


=== Löytöretket ===
Suuret [[löytöretket]] alkoivat Euroopassa 1400-luvun alussa renessanssin aikaisten keksintöjen vauhdittamana. [[Kartografia]]n, [[Navigointi|navigoinnin]] ja [[laivanrakennus]]taidon kehityksen myötä eurooppalaiset alkoivat tutkia ja levittäytyä ympäri maailmaa.
{{pääartikkeli|[[Löytöretket]]}}
[[Kartografia]]n, [[Navigointi|navigoinnin]] ja [[laivanrakennus]]taidon kehityksen myötä eurooppalaiset alkoivat tehdä maailmankuvaansa avartavia löytöretkiä maitse ja meritse. Vuonna 1492 [[Kristoffer Kolumbus]] löysi uuden mantereen, [[Amerikka|Amerikan]]. Espanja ja Portugali alkoivat perustaa kauppa-asemia ja siirtomaita merten taakse, ja sopivat jakavansa maapallon keskenään.<ref name=jenkins-9 />


===Uskonpuhdistus ja sodat===
Euroopan valtioiden sisäiset sodat eivät estäneet tekemästä löytöretkiä. Ensimmäisenä löytöretkille lähti [[Portugali]] ja sitä seurasi [[Espanja]]. Nämä valtiot loivat ensimmäiset [[siirtomaa]]t [[Amerikka]]an sekä tukikohdat kaupankäynnille Afrikkaan ja Aasiaan. Mutta pian nämä maat saivat kilpailijansa [[Ranska]]sta, [[Englanti|Englannista]] ja [[Alankomaat|Hollannista]]. Lisäksi 1500-luvulla [[Moskovan Venäjä|Venäjän]] tsaari [[Iivana Julma]] aloitti [[Siperian valloitus|Siperian valloituksen]].
{{pääartikkeli|[[Uskonpuhdistus]]}}
[[Borgia]]t ottivat Roomassa paavinistuimen haltuunsa, ja kirkko käynnisti [[inkvisitio]]n harhaoppisuutta vastaan. Saksalainen [[Martti Luther]] aloitti 1510-luvulla uskonpuhdistuksen, jonka seurauksena omakohtaista jumalasuhdetta korostanut pohjoiseurooppalainen [[Protestantismi|protestanttinen kirkko]] erosi katolisesta kirkosta.<ref name=jenkins-9 />


Euroopan kuningashuoneiden sekä protestanttien ja katolisten väliset ristiriidat johtivat vuosina 1560–1660 [[Uskonsodat|uskonsotiin]], kuten [[Ranskan uskonsodat]] 1562–1598 ja [[kolmikymmenvuotinen sota]] 1618–1648. Englannissa käytiin 1642–1651 [[Parlamentaristit|parlamentaristien]] ja [[Rojalistit|rojalistien]] välinen [[Englannin sisällissota|sisällissota]], jonka päättymistä seurasi lyhytikäinen tasavallan aika.<ref name=jenkins-11>Jenkins 2019, luku ”11. Wars of Religion 1560–1660.”</ref>
=== Valistusaika ===
{{Pääartikkeli|[[Valistus]]}}


=== Valistus ===
{{Pääartikkeli|[[Valistus]]}}
Valistus oli 1700-luvun eurooppalainen älyllinen liike, joka korosti [[sivistys]]tä, [[järki|järjenmukaisuutta]] ja [[yksilönvapaus|yksilönvapautta]]. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin [[kulttuuri]]n ja [[yhteiskunta]]elämän aloilla.
Valistus oli 1700-luvun eurooppalainen älyllinen liike, joka korosti [[sivistys]]tä, [[järki|järjenmukaisuutta]] ja [[yksilönvapaus|yksilönvapautta]]. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin [[kulttuuri]]n ja [[yhteiskunta]]elämän aloilla.


Valistusaate kehittyi ranskalaisten, brittiläisten ja saksalaisten filosofien kynästä. Pian ajatukset levisivät koko Eurooppaan. Valistusaate vaikutti taustalla, kun [[Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus|Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi]] vuonna 1776. Ajatukset [[uskonnonvapaus|uskonnonvapaudesta]] ja [[sananvapaus|sananvapaudesta]] saivat kirjallisen muodon. Vuonna 1789 puhkesi [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskassa suuri vallankumous]]. Tämän seurauksena muualla Euroopassa aloitettiin vapaaehtoisesti yhteiskunnallisia uudistuksia, jotteivät vallankumoukset leviäisi lisää.
Valistusaate kehittyi ranskalaisten, brittiläisten ja saksalaisten filosofien kynästä. Pian ajatukset levisivät koko Eurooppaan. Valistusaate vaikutti taustalla, kun [[Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus|Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi]] vuonna 1776. Ajatukset [[uskonnonvapaus|uskonnonvapaudesta]] ja [[sananvapaus|sananvapaudesta]] saivat kirjallisen muodon. Vuonna 1789 puhkesi [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskassa suuri vallankumous]]. Tämän seurauksena muualla Euroopassa aloitettiin vapaaehtoisesti yhteiskunnallisia uudistuksia, jotteivät vallankumoukset leviäisi lisää.


=== Vallankumoukset, nationalismi ja kolonialismi ===
== Vallankumousten aika ==
[[Tiedosto:Eugène Delacroix - La liberté guidant le peuple.jpg|thumb|[[Eugène Delacroix]], ''[[Vapaus johtaa kansaa]]'', 1830. Uusimman ajan katsotaan alkavan Ranskan vallankumouksesta. Seuranneena aikana vallankumoukset olivat merkittävä teema ja muun muassa Ranskassa niitä tapahtui useita. Teos kuvaa [[heinäkuun vallankumous]]ta.]]
[[Tiedosto:Eugène Delacroix - La liberté guidant le peuple.jpg|pienoiskuva|[[Eugène Delacroix]], ''[[Vapaus johtaa kansaa]]'', 1830. Uusimman ajan katsotaan alkavan Ranskan vallankumouksesta. Seuranneena aikana vallankumoukset olivat merkittävä teema ja muun muassa Ranskassa niitä tapahtui useita. Teos kuvaa [[heinäkuun vallankumous]]ta.]]


Ranskan suurta vallankumousta seurasi 1800-luvun alussa [[Napoleon I|Napoleon]]in valtakausi ja [[Napoleonin sodat]] 1803–1815.
[[Uusin aika]] määritellään yleensä alkavaksi [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksesta]].


1800-luvulla [[nationalismi]] nousi merkittävään asemaan ja [[työväenliike]] levisi [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniasta]] yli Euroopan. Nämä johtivat paikoin [[vallankumous|vallankumouksiin]] ja [[sisällissota|sisällissotiin]]. Monet valtiot [[itsenäisyys|itsenäistyivät]] ja toisaalta pienet ruhtinaskunnat liittyivät yhteen suuremmiksi [[kansallisvaltio]]ksi. Samoihin aikoihin muiden vapautusliikkeiden kanssa muodostui [[naisasialiike]], joka tavoitteli naisten taloudellista itsenäisyyttä ja [[naisten äänioikeus|äänestysoikeutta]]. Naisetkin itsenäistyivät ja heidän painoarvonsa yhteiskunnassa kasvoi.
1800-luvulla [[nationalismi]] nousi merkittävään asemaan ja [[työväenliike]] levisi [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniasta]] yli Euroopan. Nämä johtivat paikoin [[vallankumous|vallankumouksiin]] ja [[sisällissota|sisällissotiin]]. Monet valtiot [[itsenäisyys|itsenäistyivät]] ja toisaalta pienet ruhtinaskunnat liittyivät yhteen suuremmiksi [[kansallisvaltio]]ksi. Samoihin aikoihin muiden vapautusliikkeiden kanssa muodostui [[naisasialiike]], joka tavoitteli naisten taloudellista itsenäisyyttä ja [[naisten äänioikeus|äänestysoikeutta]]. Naisetkin itsenäistyivät ja heidän painoarvonsa yhteiskunnassa kasvoi.


[[Demokratia]] valtasi alaa Euroopassa leviten lännestä itään sekä pohjoisesta etelään ja [[yksinvaltias|yksinvaltiaat]] [[monarkki|monarkit]] joutuivat siirtymään sivuun. Eurooppalaista valtaa ja ajatusmaailmaa pyrittiin levittämään [[siirtomaat|siirtomaihin]] eivätkä seuraukset aina olleet sopuisia. [[Siirtolaisuus|Siirtolaisia]] virtasi erityisesti Yhdysvaltoihin ja [[Kanada]]an, erityisesti vaikeina aikoina.
[[Demokratia]] valtasi alaa Euroopassa leviten lännestä itään sekä pohjoisesta etelään ja [[yksinvaltias|yksinvaltiaat]] [[monarkki|monarkit]] joutuivat siirtymään sivuun. [[Kolonialismi|Eurooppalaista valtaa]] ja ajatusmaailmaa pyrittiin levittämään [[siirtomaat|siirtomaihin]] eivätkä seuraukset aina olleet sopuisia. [[Siirtolaisuus|Siirtolaisia]] virtasi erityisesti Yhdysvaltoihin ja [[Kanada]]an, erityisesti vaikeina aikoina.


=== Teollinen vallankumous ===
=== Teollinen vallankumous ===
Rivi 151: Rivi 103:
Kaupungit olivat tiheään asuttuja, ja tappavat kulkutaudit olivat yleisiä Euroopan suurkaupungeissa. Tehtaiden työskentelyolosuhteet eivät myöskään olleet hyväksi terveydelle, koska useimmat työskentelivät noen, pölyn ja kostean ilman seassa.
Kaupungit olivat tiheään asuttuja, ja tappavat kulkutaudit olivat yleisiä Euroopan suurkaupungeissa. Tehtaiden työskentelyolosuhteet eivät myöskään olleet hyväksi terveydelle, koska useimmat työskentelivät noen, pölyn ja kostean ilman seassa.


===Ensimmäinen maailmansota===
== 1900-luku ja nykyaika ==
{{pääartikkeli|[[Ensimmäinen maailmansota]]}}
[[Tiedosto:Iron Curtain map.svg|thumb|Eurooppa [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikana. Mustalla merkitty on ”[[rautaesirippu]]”. Siniset maat kuuluivat [[Nato]]on, punaiset [[Varsovan liitto]]on. Vihreällä merkitty [[Jugoslavia]] kuului [[Sitoutumattomien maiden liike|Sitoutumattomien maiden liikkeeseen]] ja harmaat olivat puolueettomia.]]
Jännitteet Euroopassa kasvoivat 1900-luvun alussa. Keskenään liittoutuneita olivat [[keskusvallat]] Saksa ja Itävalta, ja [[ympärysvallat]] Ranska ja Venäjä. Venäjällä esiintyi tyytymättömyyttä keisarinvaltaa kohtaan, ja Euroopan suurvallat varustautuivat sotaan. Osmanien hallitsemalla Balkanilla puhkesi kapinoita, turkkilaiset ajettiin takaisin etelään, ja Serbia löi Bulgarian ja liittoutui Venäjän kanssa. Kun Itävallan arkkiherttua [[Frans Ferdinand]] [[Sarajevon laukaukset|murhattiin Sarajevossa]] 1914, Itävalta julisti sodan Serbialle. Tästä seurasi sarja muitakin sodanjulistuksia, ja Eurooppa syöksyi ensimmäiseen maailmansotaan. Britannia ja Yhdysvallat liittyivät sotaan ympärysvaltojen puolelle. Aluksi Saksa menestyi hyvin, mutta sitten länsirintama jumittui miljoonia uhreja vaatineeseen asemasotaan Ranskan ja Saksan rajalla. [[Venäjän vallankumous|Vallankumousvuonna 1917]] Venäjän keisarivalta [[Helmikuun vallankumous|kukistui]], ja [[Lokakuun vallankumous|valtaan nousivat bolševikit]]. Tätä seurasi pitkä [[Venäjän sisällissota|sisällissota]]. Maailmansota päättyi lopulta Saksan ja Itävallan tappioon 1918, ja [[Itävalta-Unkari]]n valtakunta hajosi moneen pikkuvaltioon. Venäjän tapahtumien seurauksena myös [[Suomen itsenäistyminen|Suomi sai itsenäisyytensä]] 1917.<ref name=jenkins-19>Jenkins 2019, luku ”19. The War to End War 1900–1918.”</ref>


=== Toinen maailmansota ===
Hyvinvoinnin kasvaessa kilpailu voimavaroista ja siirtomaaherruudesta johti aseellisiin yhteydenottoihin, joista suurimmat olivat [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäinen]] ja [[toinen maailmansota]], jotka levisivät myös Euroopan ulkopuolelle. Niiden jälkeen läntinen ja itäinen Eurooppa ajautuivat vastakkainasetteluun, ns. [[kylmä sota|kylmään sotaan]], jossa olivat mukana [[Yhdysvallat]] ja [[Neuvostoliitto]]. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä eurooppalainen [[siirtomaavallan purkautuminen|siirtomaavalta purkautui]]. Afrikkaan ja Aasiaan syntyi kymmeniä uusia itsenäisiä valtioita, jotka olivat aiemmin olleet Euroopan maiden siirtomaita.
{{pääartikkeli|[[Toinen maailmansota]]}}
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettiin [[Kansainliitto]], jonka tavoitteena oli uuden suursodan estäminen. Euroopassa nousi kuitenkin valtaan autoritaarisia hallintoja, kuten [[Josif Stalin|Stalinin]] [[Kommunismi|kommunistinen]] [[Neuvostoliitto]], [[Benito Mussolini|Mussolinin]] [[Fasismi|fasistinen]] Italia ja [[Adolf Hitler|Hitlerin]] [[Kansallissosialismi|kansallissosialistinen]] Saksa. Italian kanssa liittoutunut, ankarasta [[Versailles’n rauha|Versaillesin rauhansopimuksesta]] katkeroitunut Saksa aloitti asevarustelun 1930-luvulla ja alkoi laajentaa alueitaan itään ja länteen. [[Puolan offensiivi|Saksan hyökättyä Puolaan]] syksyllä 1939 Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan.<ref name=jenkins-20>Jenkins 2019, luku ”20. The Years in Between 1918–1939.”</ref> Kymmeniä miljoonia uhreja vaatineen maailmansodan hävisivät [[akselivallat]] Saksa ja Italia.


=== Sodan jälkeen ===
Idän ja lännen vastakkainasettelu purkautui Neuvostoliiton hajotessa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. [[Saksan jälleenyhdistyminen|Saksa yhdistyi]] vuonna 1990 ja [[Euroopan unioni]] (EU) sai nykyisen muotonsa ja laajeni. Euroopan yhdentymisen huipentuma koettiin vuonna 2002, kun 15 valtiota otti käyttöönsä [[euro]]n virallisena valuuttanaan. Euroopan integraatio ei ole kuitenkaan sujunut kitkatta. 2010-luvulla EU:ta on vaivannut [[Euroalueen velkakriisi|velkakriisi]], jonka lisäksi vuonna 2014 alkanut [[Itä-Ukrainan sota]] on tuonut jännitteitä maanosaan.
[[Tiedosto:Iron Curtain map.svg|pienoiskuva|Eurooppa [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikana. Mustalla merkitty raja on ”[[rautaesirippu]]”. Siniset maat kuuluivat [[Nato]]on, punaiset [[Varsovan liitto]]on. Vihreällä merkitty [[Jugoslavia]] kuului [[Sitoutumattomien maiden liike|Sitoutumattomien maiden liikkeeseen]] ja harmaat olivat puolueettomia.]]
Toisen maailmansodan seurauksena Neuvostoliitosta oli tullut toinen [[supervalta]] Yhdysvaltain rinnalle. Eurooppa oli jakaantunut kahteen blokkiin, joita erotti ”[[rautaesirippu]]”. Sodan hävinnyt Saksa jaettiin [[Länsi-Saksa]]an ja [[Saksan demokraattinen tasavalta|Itä-Saksa]]an. Yhdysvaltain johtaman lännen ja Neuvostoliiton johtaman idän välillä alkoi ”[[kylmä sota]]”, joka kesti aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka.<ref name=jenkins-22>Jenkins 2019, luku ”22. Cold War Continent 1945–1989.”</ref>


Samalla kun Neuvostoliitosta oli tullut suuri imperiumi, Britannia ja muut siirtomaavallat [[Siirtomaavallan purkautuminen|alkoivat luopua]] merentakaisista siirtomaistaan. Samalla Länsi-Eurooppa alkoi yhdentyä. Vuonna 1957 perustettiin [[Euroopan talousyhteisö]] ja vuonna 1960 [[Euroopan vapaakauppajärjestö]]. Monet Länsi-Euroopan maat liittyivät vuonna 1949 perustettuun puolustusliitto [[Nato]]on, ja Itä-Euroopan maat muodostivat [[Varsovan liitto|Varsovan liiton]].<ref name=jenkins-22 />
== Katso myös ==


=== Kylmän sodan loppu ja Euroopan yhdentyminen ===
* [[maailmanhistoria]]
Idän ja lännen vastakkainasettelu purkautui [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliiton hajotessa]] 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. [[Saksan jälleenyhdistyminen|Saksa yhdistyi]] vuonna 1990 ja [[Euroopan unioni]] (EU) sai nykyisen muotonsa ja laajeni. [[Balkan]]illa tapahtui samalla [[Jugoslavian hajoamissodat|Jugoslavian hajoamissotia]]. Toisaalta samaan aikaan myös monet entisen itäblokin maat demokratisoituivat, ja monet niistä liittyivät vuodesta 1999 alkaen [[Nato]]on ja vuodesta 2004 alkaen Euroopan unioniin. [[Euroopan yhdentyminen|Euroopan yhdentymisen]] huipentuma koettiin vuonna 2002, kun 15 valtiota otti käyttöönsä [[euro]]n virallisena valuuttanaan.

2010-luvulla EU:ta vaivasi [[Euroalueen velkakriisi|velkakriisi]], ja vuonna 2020 Iso-Britannia [[Brexit|erosi EU:sta]] kansanäänestyksen seurauksena. Lisää jännitteitä maanosaan on tuonut vuonna 2014 [[Itä-Ukrainan sota|Itä-Ukrainan sotana]] alkunsa saanut [[Venäjän–Ukrainan sota]], joka kärjistyi jyrkästi vuonna 2022 Venäjän aloitettua [[Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–|hyökkäyksen Ukrainaan]].

Eurooppaan on 1900-luvun lopulta lähtien muuttanut runsaasti siirtolaisia maanosan ulkopuolelta. Euroopassa asui vuonna 2020 yli 40 miljoonaa [[Siirtolaisuus Eurooppaan|Euroopan ulkopuolelta muuttanutta siirtolaista]].<ref name=wmr-2024>{{Verkkoviite | Osoite = https://worldmigrationreport.iom.int/what-we-do/world-migration-report-2024-chapter-3/europe | Nimeke = Migration and Migrants: Regional Dimensions and Developments: Europe | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = International Organization for Migration | Viitattu = 13.5.2024 }}</ref>

== Katso myös ==
* [[Maailmanhistoria]]


== Lähteet ==
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Jenkins, Simon | Nimeke = A Short History of Europe | Vuosi = 2019 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Public Affairs | Tunniste = | Isbn = 978-1-5417-8853-4 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Parker, Geoffrey (toim.) | Nimeke = Elävä maailmanhistoria | Selite = (alkuteos ''The Times Compact History of the World: World History Brought to Life'', 2005) | Vuosi = 2006 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Suomentaja = Raudaskoski, Seppo & Rekiaro, Ilkka | Tunniste = | Isbn = 951-1-20444-0 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Zetterberg, Seppo (toim.) | Nimeke= Maailmanhistorian pikkujättiläinen | Selite=8 p. | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2002 | ISBN = 951-0-15101-7 }}

=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


== Kirjallisuutta ==
== Kirjallisuutta ==
{{Commonscat|History of Europe}}
{{Commonscat|History of Europe}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Herääminen: 1300–1600 | Selite=(Historien om Europa: Oppvåkning, 2003.) Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-1-19405-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Herääminen: 1300–1600 | Selite=(Historien om Europa: Oppvåkning, 2003.) Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2004 | Tunniste = | Isbn = 951-1-19405-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Kiihkon aika: 1600–1800 | Selite=(Historien om Europa 1600–1800: Besettelse, 2004.) Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-1-20161-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Kiihkon aika: 1600–1800 | Selite=(Historien om Europa 1600–1800: Besettelse, 2004.) Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2005 | Tunniste = | Isbn = 951-1-20161-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Ihanteiden nousu: 1800–1900 | Selite=(Historien om Europa 1800–1900: Oppbrud, 2005.) Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 951-1-20162-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Ihanteiden nousu: 1800–1900 | Selite=(Historien om Europa 1800–1900: Oppbrud, 2005.) Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2006 | Tunniste = | Isbn = 951-1-20162-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Pimeyden aika: 1900–1945 | Selite=(Historien om Europa 1900–1945: Mørkets tid, 2006.) Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-951-1-22186-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Alnæs, Karsten | Nimeke=Euroopan historia. Pimeyden aika: 1900–1945 | Selite=(Historien om Europa 1900–1945: Mørkets tid, 2006.) Suomentanut Heikki Eskelinen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2007 | Tunniste = | Isbn = 978-951-1-22186-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Autio, Juha-Pekka | Nimeke=Eurooppalaisen kulttuurin muotoutuminen: Kirkollisesta ykseydestä vallan tasapainoon | Selite=Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 19 | Julkaisupaikka=Turku | Julkaisija=Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 951-29-0187-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Autio, Juha-Pekka | Nimeke=Eurooppalaisen kulttuurin muotoutuminen: Kirkollisesta ykseydestä vallan tasapainoon | Selite=Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 19 | Julkaisupaikka=Turku | Julkaisija=Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus | Vuosi=1994 | Tunniste = | Isbn = 951-29-0187-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Mikkeli, Heikki | Nimeke=Euroopan idea: Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden pitkä historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen historiallinen seura | Vuosi=1994 (3. painos 1999) | Tunniste=ISBN 951-710-000-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Mikkeli, Heikki | Nimeke=Euroopan idea: Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden pitkä historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen historiallinen seura | Vuosi=1994 (3. painos 1999) | Tunniste = | Isbn = 951-710-000-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Utrio, Kaari | Nimeke=Perhekirja: Eurooppalaisen perheen historia | Julkaisupaikka=Helsinki: Somero | Julkaisija=Tammi: Amanita | Vuosi=2001 (1. painos 1998) | Tunniste=ISBN 951-31-2285-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Utrio, Kaari | Nimeke=Perhekirja: Eurooppalaisen perheen historia | Julkaisupaikka=Helsinki: Somero | Julkaisija=Tammi: Amanita | Vuosi=2001 (1. painos 1998) | Tunniste = | Isbn = 951-31-2285-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Zetterberg, Seppo (päätoim.) | Nimeke=Euroopan historia | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 951-0-18742-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Zetterberg, Seppo (päätoim.) | Nimeke=Euroopan historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1993 | Tunniste = | Isbn = 951-0-18742-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Tuomas Heikkilä, Marjo Kaartinen, Taneli Kukkonen, Liisa Suvikumpu, Teija Tiilikainen (toim.) | Nimeke= Euroopan historia 1–2 | Julkaisija=WSOY| Vuosi= 2012}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Tuomas Heikkilä, Marjo Kaartinen, Taneli Kukkonen, Liisa Suvikumpu, Teija Tiilikainen (toim.) | Nimeke= Euroopan historia 1–2 | Julkaisija=WSOY| Vuosi= 2012}}


{{Euroopan historia}}
{{Euroopan historiat}}
{{Euroopan historiat}}


Nykyinen versio 12. marraskuuta 2024 kello 15.27

Kreikkalaisen mytologian Zeus vietteli Europe-neidon sonnin muodossa.

Euroopan historia kattaa Euroopan esihistoriasta nykyaikaan. Euroopan nimi on mahdollisesti peräisin kreikkalaisesta mytologiasta, jossa ylijumala Zeus vietteli Europe-neidon.

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Euroopan esihistoria

Euroopan esihistoriallisista kansoista ei tiedetä paljoakaan. Ranskalaisesta Lascaux’n luolasta on löydetty 20 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia, jotka esittävät ihmisiä ja riistaeläimiä. Joskus 6000-luvulta eaa. alkaen Eurooppaan saapui protoindoeurooppalaisia kivikautisia uudisasukkaita Keski-Aasiasta ja jättivät itsestään muistoksi suuria monumentteja kuten Englannin Stonehenge. Kivikautta seurasi Euroopassa ensin kuparikausi ja sitten pronssikausi, jonka myötä kaupankäynti vilkastui etenkin rannikoilla. Euroopan sisäosat olivat pitkään sankkojen metsien peittämiä ja vaikeakulkuisia. Keltit kansoittivat Eurooppaa 2000-luvulta eaa. alkaen. Pronssiajan lopulla Eurooppaan muutettiin Aasian aroilta ja Kaukasuksen yli. Kulttuurisia vaikutteita saatiin paljon Lähi-idästä, kuten maanviljely ja kirjoitus.[1]

Antiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Antiikki

Antiikki eli vanha aika on aikakausi erityisesti kreikkalaisessa ja roomalaisessa historiassa, noin 800 eaa.–500 jaa. Ajanjaksoa on pidetty merkittävänä koska on katsottu että länsimainen sivistys ja yhteiskunta juontavat juurensa tuosta ajasta. Monet keksinnöt, tavat, arvostukset ja tyylit ovat joko antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten luomia tai heidän kauttaan länsimaiseen kulttuuriin omaksuttuja. Myös latinalaiset aakkoset ovat antiikista. Foinikialaisilta peräisin oleva kirjaimisto kehittyi kreikkalaisten ja roomalaisten muokkaamana ns. latinalaiseksi kirjaimistoksi.

Antiikin Kreikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Antiikin Kreikka
Antiikin kreikkalaiset rakensivat muun muassa Ateenan Parthenonin.

Euroopan ensimmäiset korkeakulttuurit, minolainen ja mykeneläinen kulttuuri, syntyivät nykyisen Kreikan alueella. Antiikin Kreikan historia jaetaan yleensä arkaaiseen aikaan (noin 700–480 eaa.), klassiseen aikaan (480–330 eaa.) ja hellenistiseen aikaan (330–27 eaa.).

Antiikin Kreikan vahvimmat kaupunkivaltiot olivat Ateena ja Sparta.[2] Kreikkalaiset perustivat runsaasti siirtokuntia Välimeren ja Mustanmeren rannikoille.[3] Ateenassa kehitettiin maailman ensimmäinen demokratia.[4] Kreikan kaupunkivaltiot kehittivät 500–300-luvuilla eaa. sivilisaation, jonka filosofisia ja taiteellisia saavutuksia pidetään edelleen arvossa.[5]

Makedonialainen Aleksanteri Suuri löi persialaiset 330-luvulla eaa. ja perusti suuren mutta lyhytaikaisen valtakuntansa, joka hajosi osiin hänen kuoltuaan. Kreikkalaisten valloitukset jättivät Lähi-itään hellenistisen kulttuurin.[6]

Rooman valtakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Rooman valtakunta
Rooman valtakunta laajimmillaan vuonna 117.

Rooman valtakunta kasvoi Länsi-Italian Latiumiin perustetusta Rooman kaupungista, joka siirtyi vuonna 509 eaa. kuningasvallasta tasavallaksi. Rooman ensimmäinen keisari oli Augustus ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[7]

Vahvalla armeijallaan Rooma alisti ensin Italian ja sitten alueet Välimeren kaikilla rannikoilla Julius Caesarin ja muiden sotapäälliköiden johdolla. Rooman valtakunta hallitsi laajimmiltaan suurinta osaa Euroopasta.[7] Rooma laajeni Keski- ja Länsi-Euroopassa kelttien alueille ja alisti keltit Irlantia ja Skotlantia lukuun ottamatta. Pohjoisessa Rooman valtakuntaa reunustivat germaaniheimot.[8]

Roomalaiset kehittivät valloittamiaan alueita ja vetivät niihin muun muassa laajan tie- ja vesijohtoverkoston. Roomassa puhutusta latinasta syntyivät Euroopan nykyiset romaaniset kielet, kuten ranska ja espanja. Roomalaiseen lakiin perustuvat nykyiset Euroopan maiden lakijärjestelmät. Roomalainen taide, kirjallisuus ja arkkitehtuuri pohjautuivat pitkälti kreikkalaiseen taiteeseen.[7]

Rooman valtakunta jakautui vuonna 395 kahtia Länsi-Roomaksi ja Itä-Roomaksi eli Bysantin valtakunnaksi. Länsiosa kukistui vuonna 476, jolloin Länsi-Rooman viimeinen keisari syrjäytettiin. Itä-Rooma jatkoi toimintaansa Konstantinopolin turkkilaisvaltaukseen saakka 1453.[9]

Keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkkipiispa-munkki Rabanus Maurus esittelemässä kirjaa paavi Gregorius IV:lle.
Pääartikkeli: Keskiaika

Keskiaika on Euroopan historian ajanjakso niin sanotun "vanhan ajan" ja "uuden ajan" välissä, noin 500-luvun alusta 1400-luvulle. Keskiaika jaetaan varhais-, sydän- ja myöhäiskeskiaikaan.

Varhaiskeskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntinen Eurooppa pirstoutui 400-luvulla, kun kansainvaellukset hävittivät Länsi-Rooman. Vastaavasti Itä-Rooma säilyi vielä tuhannen vuoden ajan Bysantin valtakuntana.

Jo 300-luvulla kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan valtionuskonto. Keskiajalla se levisi vähitellen myös Euroopan keski- ja pohjois­osiin, jotka eivät olleet kuuluneet valta­kuntaan.

Viikingit ja muut uudet kansat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skandinaaviset viikingit purjehtivat 700-luvulta alkaen ryöstelemään Eurooppaa. He perustivat siirtokuntia Britteinsaarelle ja Ranskaan sekä idässä Novgorodiin ja Kiovaan, ja kävivät aina Välimerellä saakka. He myös asuttivat Islannin, minne he perustivat Euroopan vanhimman parlamentin, Alltingin. Ajan myötä viikingit sulautuivat paikallisiin väestöihin.[10]

Madjaarit saapuivat Eurooppaan Uralilta 800-luvulta alkaen. Kun Saksan ensimmäinen johtaja Otto Suuri oli pysäyttänyt madjaarien levittäytymisen, he asettuivat Unkariin. Otto kruunattiin vuonna 962 Pyhäksi Rooman keisariksi. Normannien kuningas Vilhelm valloitti Englannin vuonna 1066.[10]

Itä-Euroopassa Kiovan Rusin kuningas Vladimir Suuri hallitsi slaaveja Baltiasta Mustallemerelle. Hän omaksui valtakuntaansa itäisen ortodoksisuuden.[10]

Frankkien valtakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Frankkien valtakunta

Germaanikansoista frankit pyrkivät yhdessä Rooman piispan eli paavin kanssa uuteen Länsi-Euroopan yhdistämiseen. Paavi kruunasi frankkien kuninkaan Kaarle Suuren keisariksi, Länsi-Rooman keisariperinteen jatkajaksi vuonna 800. Kaarle Suuren Aachenista käsin hallitsema valtakunta käsitti nykyisen Ranskan, osan nykyistä Saksaa Elbelle saakka, osan nykyisestä Italiasta ja Alankomaat. Frankkien valtakunnalla oli merkittävä vaikutus Euroopan kulttuurin yhtenäistäjänä, kuten feodalistisen järjestelmän levittäjänä, vaikka se ei käsittänytkään koko Eurooppaa. Frankkien pyrkimys rajata kristikunta vain sen läntiseen osaan oli ensimmäisiä vaiheita kehityksessä, joka johti idän ja lännen kirkkojen lopulliseen eroon 1000-luvulla. Frankkien valtakunta hajosi, mutta keisarin titteli jatkoi olemassaoloaan siirtyen Saksan kuninkaalle vuonna 962. Keisarin ja paavin suhde, jossa molemmat olivat tavallaan läntisen kristikunnan hallitsijoita, oli ongelmallinen ja johti skismoihin, kuten investituurariitaan, ja 1000-luvulta alkaen kolmanneksi osapuoleksi valtakamppailuun tulivat nk. territoriaalivaltiot, joista uudella ajalla alkoi muodostua nykyisiä Euroopan kansallisvaltioita.[11]

Bysantti, ristiretket ja reconquista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Bysantin valtakunta

Bysantti pysyi Välimeren alueen suurvaltana 1100-luvulle asti. Bysantin kulta-aikaa olivat 800–1000-luvut. Bysantti valtasi maita takaisin Balkanilla makedonialaisen dynastian aikana, jotka slaavit olivat ennen valloittaneet. Etelä-Italia valloitettiin myös. Keisari Johannes I Tzimiskes ulotti taistelut Jerusalemiin asti. Vuonna 1014 keisari Basileios II kukisti Bulgarian.

Paavi kutsui vuonna 1095 koko kristikunnan ristiretkille. Seuraavina vuosisatoina Euroopasta lähti useita armeijoita Lähi-itään suojelemaan Bysanttia sekä vapauttamaan pyhää maata valloittajilta, jotka olivat estäneet pyhiinvaellukset sinne.[12]

1400-luvulla osmanit valtasivat melkein koko Bysantin valtakunnan lukuun ottamatta Konstantinopolia ja muutamaa muuta kaupunkia. Vuonna 1453 osmanien sulttaani Mehmed II valloitti Konstantinopolin ja Bysantin valtakunta kukistui.

Espanja oli ollut muslimivallan alla vuosisatojen ajan, kunnes Kastilia ja Aragonia palauttivat niemimaan kristittyjen haltuun valloitettuaan Granadan 1492.[13]

Uusi aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renessanssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Renessanssi
Sandro Botticelli, Venuksen syntymä, 1486.

Renessanssi oli Italiassa noin vuonna 1450 alkanut taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murrosaika, joka lopetti keskiajan ja antoi Euroopalle uuden esteettisen ja älyllisen suunnan. Runoilijat, taidemaalarit ja kuvanveistäjät alkoivat ihailla antiikin Kreikan ja Rooman taidetta ja ottaa sieltä vaikutteita. Yleisnero Leonardo da Vinci hallitsi sekä taiteen että tieteen. Italialaiset taidemesenaatit kuten Medicit tekivät Leonardon, Michelangelon ja muiden ajan taiteilijoiden mestariteokset mahdolliseksi. Tutkijat toivat klassiset humanistiset tekstit nykypäivään ja alkoivat ajatella, että moraali kumpuaa ihmisten ajatuksista ja teoista eikä yliluonnollisesta, ja että ihmisellä on vapaa tahto. Matematiikka, tähtitiede ja maantiede alkoivat edistyä antiikin klassikoiden pohjalta. Nikolaus Kopernikus ehdotti, että Maa kiersikin Aurinkoa eikä toisinpäin. Johannes Gutenberg keksi kirjapainon, minkä ansiosta uusia ajatuksia voitiin alkaa levittää aiempaa helpommin ja laajemmin.[13]

Löytöretket

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Löytöretket

Kartografian, navigoinnin ja laivanrakennustaidon kehityksen myötä eurooppalaiset alkoivat tehdä maailmankuvaansa avartavia löytöretkiä maitse ja meritse. Vuonna 1492 Kristoffer Kolumbus löysi uuden mantereen, Amerikan. Espanja ja Portugali alkoivat perustaa kauppa-asemia ja siirtomaita merten taakse, ja sopivat jakavansa maapallon keskenään.[13]

Uskonpuhdistus ja sodat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Uskonpuhdistus

Borgiat ottivat Roomassa paavinistuimen haltuunsa, ja kirkko käynnisti inkvisition harhaoppisuutta vastaan. Saksalainen Martti Luther aloitti 1510-luvulla uskonpuhdistuksen, jonka seurauksena omakohtaista jumalasuhdetta korostanut pohjoiseurooppalainen protestanttinen kirkko erosi katolisesta kirkosta.[13]

Euroopan kuningashuoneiden sekä protestanttien ja katolisten väliset ristiriidat johtivat vuosina 1560–1660 uskonsotiin, kuten Ranskan uskonsodat 1562–1598 ja kolmikymmenvuotinen sota 1618–1648. Englannissa käytiin 1642–1651 parlamentaristien ja rojalistien välinen sisällissota, jonka päättymistä seurasi lyhytikäinen tasavallan aika.[14]

Valistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Valistus

Valistus oli 1700-luvun eurooppalainen älyllinen liike, joka korosti sivistystä, järjenmukaisuutta ja yksilönvapautta. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla.

Valistusaate kehittyi ranskalaisten, brittiläisten ja saksalaisten filosofien kynästä. Pian ajatukset levisivät koko Eurooppaan. Valistusaate vaikutti taustalla, kun Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi vuonna 1776. Ajatukset uskonnonvapaudesta ja sananvapaudesta saivat kirjallisen muodon. Vuonna 1789 puhkesi Ranskassa suuri vallankumous. Tämän seurauksena muualla Euroopassa aloitettiin vapaaehtoisesti yhteiskunnallisia uudistuksia, jotteivät vallankumoukset leviäisi lisää.

Vallankumoukset, nationalismi ja kolonialismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eugène Delacroix, Vapaus johtaa kansaa, 1830. Uusimman ajan katsotaan alkavan Ranskan vallankumouksesta. Seuranneena aikana vallankumoukset olivat merkittävä teema ja muun muassa Ranskassa niitä tapahtui useita. Teos kuvaa heinäkuun vallankumousta.

Ranskan suurta vallankumousta seurasi 1800-luvun alussa Napoleonin valtakausi ja Napoleonin sodat 1803–1815.

1800-luvulla nationalismi nousi merkittävään asemaan ja työväenliike levisi Britanniasta yli Euroopan. Nämä johtivat paikoin vallankumouksiin ja sisällissotiin. Monet valtiot itsenäistyivät ja toisaalta pienet ruhtinaskunnat liittyivät yhteen suuremmiksi kansallisvaltioksi. Samoihin aikoihin muiden vapautusliikkeiden kanssa muodostui naisasialiike, joka tavoitteli naisten taloudellista itsenäisyyttä ja äänestysoikeutta. Naisetkin itsenäistyivät ja heidän painoarvonsa yhteiskunnassa kasvoi.

Demokratia valtasi alaa Euroopassa leviten lännestä itään sekä pohjoisesta etelään ja yksinvaltiaat monarkit joutuivat siirtymään sivuun. Eurooppalaista valtaa ja ajatusmaailmaa pyrittiin levittämään siirtomaihin eivätkä seuraukset aina olleet sopuisia. Siirtolaisia virtasi erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, erityisesti vaikeina aikoina.

Teollinen vallankumous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Teollinen vallankumous

Teollisen vallankumouksen katsotaan lähteneen liikkeelle jo 1700-luvun lopulla Englannissa tehdyistä uusista höyryllä toimivista keksinnöistä, mutta varsinainen teollinen vallankumous alkoi 1800-luvun puolella kun mm. höyrykäyttöiset kutomakoneet tulivat tehtaisiin, ja maatalouteen saatiin mukaan höyryllä toimivia työkoneita.

Maaseudun ja tehtaiden teollistumisen myötä väkeä alkoi muuttaa maalta kaupunkeihin työn perässä. Kaupunkeihin syntyi tehdastyöntekijöiden asuttamia ahtaasti asuttuja parakkeja, ja asuntoja jotka usein olivat tehtaiden läheisyydessä. Kaupunkien väkiluvun kasvu sai myös aikaan palveluammattien synnyn tavallisten käsityöammattien rinnalle.

Kaupungit olivat tiheään asuttuja, ja tappavat kulkutaudit olivat yleisiä Euroopan suurkaupungeissa. Tehtaiden työskentelyolosuhteet eivät myöskään olleet hyväksi terveydelle, koska useimmat työskentelivät noen, pölyn ja kostean ilman seassa.

Ensimmäinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ensimmäinen maailmansota

Jännitteet Euroopassa kasvoivat 1900-luvun alussa. Keskenään liittoutuneita olivat keskusvallat Saksa ja Itävalta, ja ympärysvallat Ranska ja Venäjä. Venäjällä esiintyi tyytymättömyyttä keisarinvaltaa kohtaan, ja Euroopan suurvallat varustautuivat sotaan. Osmanien hallitsemalla Balkanilla puhkesi kapinoita, turkkilaiset ajettiin takaisin etelään, ja Serbia löi Bulgarian ja liittoutui Venäjän kanssa. Kun Itävallan arkkiherttua Frans Ferdinand murhattiin Sarajevossa 1914, Itävalta julisti sodan Serbialle. Tästä seurasi sarja muitakin sodanjulistuksia, ja Eurooppa syöksyi ensimmäiseen maailmansotaan. Britannia ja Yhdysvallat liittyivät sotaan ympärysvaltojen puolelle. Aluksi Saksa menestyi hyvin, mutta sitten länsirintama jumittui miljoonia uhreja vaatineeseen asemasotaan Ranskan ja Saksan rajalla. Vallankumousvuonna 1917 Venäjän keisarivalta kukistui, ja valtaan nousivat bolševikit. Tätä seurasi pitkä sisällissota. Maailmansota päättyi lopulta Saksan ja Itävallan tappioon 1918, ja Itävalta-Unkarin valtakunta hajosi moneen pikkuvaltioon. Venäjän tapahtumien seurauksena myös Suomi sai itsenäisyytensä 1917.[15]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettiin Kansainliitto, jonka tavoitteena oli uuden suursodan estäminen. Euroopassa nousi kuitenkin valtaan autoritaarisia hallintoja, kuten Stalinin kommunistinen Neuvostoliitto, Mussolinin fasistinen Italia ja Hitlerin kansallissosialistinen Saksa. Italian kanssa liittoutunut, ankarasta Versaillesin rauhansopimuksesta katkeroitunut Saksa aloitti asevarustelun 1930-luvulla ja alkoi laajentaa alueitaan itään ja länteen. Saksan hyökättyä Puolaan syksyllä 1939 Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan.[16] Kymmeniä miljoonia uhreja vaatineen maailmansodan hävisivät akselivallat Saksa ja Italia.

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurooppa kylmän sodan aikana. Mustalla merkitty raja on ”rautaesirippu”. Siniset maat kuuluivat Natoon, punaiset Varsovan liittoon. Vihreällä merkitty Jugoslavia kuului Sitoutumattomien maiden liikkeeseen ja harmaat olivat puolueettomia.

Toisen maailmansodan seurauksena Neuvostoliitosta oli tullut toinen supervalta Yhdysvaltain rinnalle. Eurooppa oli jakaantunut kahteen blokkiin, joita erotti ”rautaesirippu”. Sodan hävinnyt Saksa jaettiin Länsi-Saksaan ja Itä-Saksaan. Yhdysvaltain johtaman lännen ja Neuvostoliiton johtaman idän välillä alkoi ”kylmä sota”, joka kesti aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka.[17]

Samalla kun Neuvostoliitosta oli tullut suuri imperiumi, Britannia ja muut siirtomaavallat alkoivat luopua merentakaisista siirtomaistaan. Samalla Länsi-Eurooppa alkoi yhdentyä. Vuonna 1957 perustettiin Euroopan talousyhteisö ja vuonna 1960 Euroopan vapaakauppajärjestö. Monet Länsi-Euroopan maat liittyivät vuonna 1949 perustettuun puolustusliitto Natoon, ja Itä-Euroopan maat muodostivat Varsovan liiton.[17]

Kylmän sodan loppu ja Euroopan yhdentyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idän ja lännen vastakkainasettelu purkautui Neuvostoliiton hajotessa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Saksa yhdistyi vuonna 1990 ja Euroopan unioni (EU) sai nykyisen muotonsa ja laajeni. Balkanilla tapahtui samalla Jugoslavian hajoamissotia. Toisaalta samaan aikaan myös monet entisen itäblokin maat demokratisoituivat, ja monet niistä liittyivät vuodesta 1999 alkaen Natoon ja vuodesta 2004 alkaen Euroopan unioniin. Euroopan yhdentymisen huipentuma koettiin vuonna 2002, kun 15 valtiota otti käyttöönsä euron virallisena valuuttanaan.

2010-luvulla EU:ta vaivasi velkakriisi, ja vuonna 2020 Iso-Britannia erosi EU:sta kansanäänestyksen seurauksena. Lisää jännitteitä maanosaan on tuonut vuonna 2014 Itä-Ukrainan sotana alkunsa saanut Venäjän–Ukrainan sota, joka kärjistyi jyrkästi vuonna 2022 Venäjän aloitettua hyökkäyksen Ukrainaan.

Eurooppaan on 1900-luvun lopulta lähtien muuttanut runsaasti siirtolaisia maanosan ulkopuolelta. Euroopassa asui vuonna 2020 yli 40 miljoonaa Euroopan ulkopuolelta muuttanutta siirtolaista.[18]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jenkins, Simon: A Short History of Europe. Public Affairs, 2019. ISBN 978-1-5417-8853-4
  • Parker, Geoffrey (toim.): Elävä maailmanhistoria. (alkuteos The Times Compact History of the World: World History Brought to Life, 2005) Suomentanut Raudaskoski, Seppo & Rekiaro, Ilkka. Otava, 2006. ISBN 951-1-20444-0
  • Zetterberg, Seppo (toim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. (8 p.) WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jenkins 2019, luku ”1. Aegean Dawn–The Glory of Greece 2500–300 BC.”
  2. ↑ Parker 2011, s. 122.
  3. ↑ Parker 2011, s. 119.
  4. ↑ Parker 2011, s. 118.
  5. ↑ Parker 2011, s. 123.
  6. ↑ Parker 2011, s. 124–127.
  7. ↑ a b c Jenkins 2019, luku ”2. The Ascendancy of Rome 500 BC–AD 300.”
  8. ↑ Parker 2011, s. 142.
  9. ↑ Zetterberg, s. 1075.
  10. ↑ a b c Jenkins 2019, luku ”5. The New Europeans 840–1100.”
  11. ↑ Mikkeli, Heikki: Euroopan idea. Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden pitkä historia. Suomen Historiallinen Seura, 1994.
  12. ↑ Jenkins 2019, luku ”6. The Church Militant 1100–1215.”
  13. ↑ a b c d Jenkins 2019, luku ”9. Renaissance and Reformation 1450–1525.”
  14. ↑ Jenkins 2019, luku ”11. Wars of Religion 1560–1660.”
  15. ↑ Jenkins 2019, luku ”19. The War to End War 1900–1918.”
  16. ↑ Jenkins 2019, luku ”20. The Years in Between 1918–1939.”
  17. ↑ a b Jenkins 2019, luku ”22. Cold War Continent 1945–1989.”
  18. ↑ Migration and Migrants: Regional Dimensions and Developments: Europe International Organization for Migration. Viitattu 13.5.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan historia.
  • Alnæs, Karsten: Euroopan historia. Herääminen: 1300–1600. ((Historien om Europa: Oppvåkning, 2003.) Suomentanut Heikki Eskelinen) Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19405-4
  • Alnæs, Karsten: Euroopan historia. Kiihkon aika: 1600–1800. ((Historien om Europa 1600–1800: Besettelse, 2004.) Suomentanut Heikki Eskelinen) Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20161-1
  • Alnæs, Karsten: Euroopan historia. Ihanteiden nousu: 1800–1900. ((Historien om Europa 1800–1900: Oppbrud, 2005.) Suomentanut Heikki Eskelinen) Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20162-X
  • Alnæs, Karsten: Euroopan historia. Pimeyden aika: 1900–1945. ((Historien om Europa 1900–1945: Mørkets tid, 2006.) Suomentanut Heikki Eskelinen) Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22186-9
  • Autio, Juha-Pekka: Eurooppalaisen kulttuurin muotoutuminen: Kirkollisesta ykseydestä vallan tasapainoon. (Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 19) Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 1994. ISBN 951-29-0187-0
  • Mikkeli, Heikki: Euroopan idea: Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden pitkä historia. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1994 (3. painos 1999). ISBN 951-710-000-0
  • Utrio, Kaari: Perhekirja: Eurooppalaisen perheen historia. Helsinki: Somero: Tammi: Amanita, 2001 (1. painos 1998). ISBN 951-31-2285-9
  • Zetterberg, Seppo (päätoim.): Euroopan historia. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18742-9
  • Tuomas Heikkilä, Marjo Kaartinen, Taneli Kukkonen, Liisa Suvikumpu, Teija Tiilikainen (toim.): Euroopan historia 1–2. WSOY, 2012.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopan_historia&oldid=22774657”