Siirtolaisuus
Siirtolaisuus tarkoittaa väestön muuttoa ja siirtymistä vieraaseen maahan vapaaehtoisesti, esimerkiksi työn tai koulutuksen perässä.[1] Siirtolaisten eli siirtoväestön määrä maailmassa lähenee 200 miljoonaa. Se kasvaa noin kolme prosenttia vuodessa.[2]
| yli 50 % | 20–50 % | 10–20 % | 4–10 % | 1–4 % | alle 1 % | ei tietoja |
Määritelmät
muokkaaSiirtolaisuus tarkoittaa ihmisten muuttoliikettä alueelle, jossa on jo vähintään alkeellinen yhteiskuntarakenne, johon siirtolaiset asettuvat hankkiakseen toimeentulonsa. Laiton siirtolaisuus on siirtolaisuutta, jossa ihmiset siirtyvät maasta toiseen ilman laillista lupaa jääden usein pimeille työmarkkinoille ilman työlupaa, oleskelulupaa, viisumia tai turvapaikkaa.
Syyt
muokkaaSiirtolaisuutta aiheuttaa nykyisin muun muassa maapallon taloudellinen epätasapaino ja poikkeukselliset luonnonolosuhteet. Maailman väestönkasvu on keskittynyt kehitysmaihin ja tuotanto teollisuusmaihin. Afrikan maissa väestö lisääntyy jopa yli 20 prosentilla vuodessa, kun taas monissa teollisuusmaissa väestö kasvaa vain vähän ja jopa vähenee. Työpaikkoja löytyy sieltä, missä väestö ei lisäänny. Ihmiset työllistyvät usein helpommin muuttamalla työn perässä, koska oma asuinpaikka ei useinkaan tarjoa riittävästi toimeentulon edellytyksiä.[2]
Yleisellä tasolla siirtolaisuuteen on muun muassa seuraavia syitä niin maan sisälle kuin sen ulkopuolellekin suuntautuvassa siirtolaisuudessa:
- Nälkä
- Toive paremmasta elämästä
- Halu saada omaa maata
- Vainot lähtömaassa
- Uskonnon vapaus kohdemaassa
- Sota
- Ympäristön heikkeneminen
Perinteisesti siirtolaisuus on siis alkanut voimakkaasta halusta parempaan elämään. Usein myös pakeneminen uskonnollista tai muuta vainoa on herättänyt halun muuttaa vapauteen. Nykyisin useat aiemmin siirtolaisia luovuttaneet valtiot ovat myös itse tulleet siirtolaisuuden kohteiksi. Suomessakin puhutaan usein elintasomuuttajista,lähde? ja unohdetaan saman syyn olleen myös lukuisien suomalaisten maastamuuton alkuunpanevana syynä. Usein nykyisin niin sanotuista hyvinvointivaltioista pois tapahtuva siirtolaisuus on halua oppia kieltä ja sitä kautta tapahtunut etabloituminen selvennä uuteen kohdemaahan tai sitten suomalaisen työnantajan tekemä ulkomaille lähettäminen.selvennä
Vaikutus kansantalouteen
muokkaaKoulutetun työvoiman maastamuutto merkitsee kansantalouden tappiota. Koulutetun ja nuoren työvoiman siirtyessä ulkomaille puhutaan aivovuodosta.
Maahanmuutto sen sijaan tuottaa voittoa, jos maahanmuuttajat työllistyvät yhtä hyvin kuin kantaväestö. Tällöin esimerkiksi Suomessa maahanmuuton menot ovat tuloja pienemmät, sillä valtaosa muuttajista on parhaassa työiässä. Kun Suomen valtion tulot, kuten verot ja sosiaaliturva- ja eläkemaksut ovat suuremmat kuin menot, maahanmuutto tuo enemmän tuloja kuin siihen liittyvät sosiaalipalvelut ja muut siitä koituvat kulut. Suomen tulos maahanmuutosta vastasi 0,16 prosenttia bruttokansantuotteesta[3].
Siirtolaisuuden tieteellinen tutkimus
muokkaaSiirtolaisuutta on tutkittu muun muassa historian ja sosiologian piirissä. Suomessa alan tutkimus on keskittynyt erityisesti Turun yliopistoon, jonka yhteydessä toimii muun muassa Siirtolaisuusinstituutti. Historiantutkimuksessa siirtolaisuuteen ovat perehtyneet muun muassa Keijo Virtanen ja Reino Kero. Siirtolaistutkimus ei keskity pelkästään lähtemisen syihin ja taustoihin, vaan hyvin oleellista on siirtolaisten selviytyminen kohdemaassa, usein jopa monen sukupolven ajan.
Järjestöt
muokkaaKansainvälinen siirtolaisjärjestö ja YK:n Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista pyrkivät säätelemään ja tukemaan siirtolaisuutta hallitusten välisin sopimuksin.
Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM (International Organization for Migration) työskentelee ihmisystävällisen ja järjestetyn siirtolaisuuden puolesta. Se avustaa toimillaan niin valtioita kuin siirtolaisiakin. Järjestö ei erottele siirtolaisia siirtolaisuuden syyn perusteella, vaan pyrkii auttamaan kaikkia olivat he sitten pakolaisia, tai minkä tahansa olosuhteiden vuoksi kotiseudultaan pois siirtyneitä ihmisiä. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö hyväksyy kaikki erilaiset siirtolaisuuden syyt oli kyseessä sitten taloudelliseen hyötyyn, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kehitykseen liittyvät vaikuttimet hyödyntää ja turvata ihmisen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen.
Suomalainen siirtolaisuus
muokkaa.jpg)
- Pääartikkeli: Suomalainen siirtolaisuus
Yli miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille pysyvästi. Suurimmat siirtolaisuuden kohdemaat ovat Ruotsi, Yhdysvallat, Kanada ja Australia.
Suomi onnistui pitkään sisäisellä kolonisaatiolla ja myöhemmin sisäisellä muuttoliikkeellä hillitsemään muuttoa maasta pois. Pohjois-Amerikkaan lähtijöitä oli ollut ennenkin, samoin lähti yksilöitä ja ryhmiä naapurimaihin Ruotsiin ja Venäjälle ja Ruijaan. Mutta vasta 1800-luvun parantunut tiedonvälitys yhdessä kotimaisten olojen kanssa saivat aikaan joukkomuuton etenkin Yhdysvaltoihin. Suomen valtioalueella muuttoliike Yhdysvaltoihin kosketti 1800-luvulla eritoten Pohjanmaata. Suomessa siirtolaisuuden huippu osuu 1800-luvun loppupuolelle ja hivenen myös 1900-luvun alkuvuosiin. Virallisten tilastojen mukaan 198 827 Suomen kansalaista oli lähtenyt vuosina 1893–1907 siirtolaisina etenkin Yhdysvaltoihin, mutta jonkin verran myös Kanadaan[4]. Vuonna 1930 suoritetussa laskennassa saatiin suomalaissyntyisiä tai suomalaisten jälkeläisiä Yhdysvalloissa 320 000 ja Kanadassa 44 000 henkilöä.lähde?
Kaukosiirtolaisuus Yhdysvaltoihin väheni 1900-luvun edetessä johtuen maan tiukentuneesta siirtolaispolitiikasta. Nykyisin Suomesta Yhdysvaltoihin suuntautuu lähinnä korkeasti koulutettujen ihmisten vähäinen virta.
Toisen maailmansodan jälkeen pääasiallisena kohdemaana Pohjois-Amerikassa oli Kanada. Vuosien 1940 ja 1960 välisenä aikana Kanadaan muutti noin 15 200 suomalaista, mutta Yhdysvaltoihin enää alle puolet tästä eli noin 6 300 henkilöä.[5]
Siirtolaisuutta muihin Pohjoismaihin on Suomen alueelta ja Suomesta ollut pitkään. Suuri muuttoliike Ruotsiin Suomesta tapahtui 1960-luvulla, jolloin työn ja paremman elintason toivossa Suomesta tehtiin noin 198 000 muuttoa (vuodet 1961–1970)[6]. Siirtolaisuus kohdistui Ruotsin suuriin teollisuuskeskuksiin, eritoten autoteollisuudesta eläville paikkakunnille.
Venäjä on aina ollut yksi siirtolaisuuden kohdemaa. Etelä-Amerikkaan perustettiin usein hyvin idealistisin aattein siirtokuntia, joiden piti olla onneloita, missä ihmiset saattoivat toteuttaa vapaasti omia toiveitaan ja omistaa maata ja tehdä työtä vapaana yhteiskunnan painolastista. Usein ehkäpä juuri melko anarkistinen yhteiskuntamalli ei luonut näistä siirtokunnista erityisen elinvoimaisia, joskin jotkut niistä ovat yhä elossa ja toimivat tavalla tai toisella.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Timo Nurmi: Uusi suomen kielen sanakirja. Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5244-X
- ↑ a b Otto Bruun: Mitä siirtolaisuus on? Johdanto aiheeseen, (Arkistoitu – Internet Archive) Maailmantalous.net
- ↑ OECD: International Migration Outlook 2013
- ↑ Siirtolaisuustilasto – Siirtolaisuus vuonna 1907 Suomen virallinen tilasto. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1909. Viitattu 27.1.2020.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 7, palsta 1395. Helsinki: Otava, 1964.
- ↑ Beflknings förändringar 1961–1970, Historisk statistik (ruotsiksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Martikainen & Pitkänen (toim., 2020) Muuttoliikkeiden vuosisata. Siirtolaisuusinstituutti, Turku.
Aiheesta muualla
muokkaa