Wikipedia

Australia

valtio Oseaniassa

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Australia eli Australian yhteisö[6] (engl. The Commonwealth of Australia) on valtio eteläisellä pallonpuoliskolla. Australia on ainoa valtio, joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, ’eteläinen’. Australian lähivaltioita ovat pohjoisessa Indonesia, Itä-Timor ja Papua-Uusi-Guinea, koillisessa Salomonsaaret ja Vanuatu ja kaakossa Uusi-Seelanti.

Australian yhteisö
Commonwealth of Australia
Australian lippu Australian vaakuna
lippu vaakuna

Australian sijainti
Australian sijainti

Valtiomuoto parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Kenraalikuvernööri		 Charles III
Sam Mostyn
Pääministeri Anthony Albanese
Pääkaupunki Canberra (345 257 as.) [1]
35°16′58″S, 149°07′53″E
Muita kaupunkeja Sydney (4 399 722 as.), Melbourne (3 892 419 as.), Brisbane (1 945 639 as.) [1]
Pinta-ala
– yhteensä 7 741 220 km² [2] (sijalla 6)
– josta sisävesiä 0,8 %
Väkiluku (2023) 26 461 000[3] (sijalla 54)
– väestötiheys 2,9 as. / km²
– väestönkasvu 1,19 %[3] (2023)
Viralliset kielet englanti (de facto) [4]
Valuutta Australian dollari ($) (AUD)
BKT (2021)
– yhteensä 1 279 miljardia USD (PPP) [3]  (sijalla 20)
– per asukas 49 800 USD
HDI (2019) 0,944 [5] (sijalla 8)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,6 %[3]
– teollisuus 25,3 %[3]
– palvelut 71,2 %[3]
Aikavyöhyke UTC+8 / UTC+10.30
– kesäaika UTC+9 / UTC+11.30
Itsenäisyys
Yhdistyneestä kuningaskunnasta
1. tammikuuta 1901 (perustuslaki)
11. joulukuuta 1931 (Westminsterin säädös)
Lyhenne AU
– ajoneuvot: AUS
– lentokoneet: VH
Kansainvälinen
suuntanumero		 +61
Tunnuslause ei mottoa (aiemmin: Advance Australia)
Kansallislaulu ”Advance Australia Fair”

Australian väkiluku oli vuonna 2018 noin 25 miljoonaa,[7] ja se on keskittynyt enimmäkseen suuriin rannikkokaupunkeihin: Sydneyyn, Melbourneen, Brisbaneen, Perthiin ja Adelaideen. Aboriginaaleja eli Australian alkuperäisasukkaita on koko väestöstä 2,9 prosenttia.[3]

Maantiede

muokkaa
 
Australia satelliittikoostekuvassa.
Pääartikkeli: Australian maantiede

Australia on ainoa asuttu maanosa, joka sijaitsee kokonaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Se sijaitsee Intian valtameren ja Tyynenmeren välissä. Australian ja Aasian välisiä merialueita kutsutaan Arafuran- ja Timorinmeriksi.[8]

Australia on myös maanosista pienin, kuivin ja laakein. Itä-Australiassa kohoavat Australian Kordillieerit, joiden rinteet ulottuvat lumirajan yläpuolelle, jolloin laskettelukin on mahdollista. Kordillieerit laskeutuvat länsiosassaan alangoksi, jossa virtaavat maanosan tärkeimmät joet, kuten Darling ja Murray. Alangon keskialueilla on useita laskujoettomia suolajärviä. Alankoalueen länsipuolella pinnanmuodot kohoavat keskimäärin noin 300–500 metriä korkeaksi ylängöksi, joka on lähinnä kuivaa pensasaroa ja aavikkoa.[9][10]

Australian suurimmat kaupungit ovat Sydney (4,4 milj. as.), Melbourne (3,9 milj.), Brisbane (1,9 milj.), Perth (1,6 milj.) ja Adelaide (1,2 milj.). Pääkaupunki Canberrassa on 345 000 asukasta.[1]

Ilmasto

muokkaa
Pääartikkeli: Australian ilmasto

Australian pohjoisosat kuuluvat kuumaan, keskiosat lämpimään ja eteläosat lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Keskiosat ovat pysyvien korkeapaineiden leveysasteilla, ja muistuttavat Saharaa ja Kalaharia. Sateisemmat alueet reunustavat mantereen kuivaa ydintä. Trooppisessa pohjoisosassa sadekausi ajoittuu marraskuun ja huhtikuun välille, kun pasaatituulten kohtaamisvyöhyke liikkuu alueelle. Samaan aikaan syntyy Australian monsuuni, ja vallitseva tuulensuunta on koillisesta.[11]

Australian itä- ja kaakkoisosissa sateita saadaan ympäri vuoden. Keskiosan aavikko ulottuu länsirannikolle 18. ja 30. eteläisen leveyspiirin välisellä alueella sekä etelärannikolle 125. ja 135. itäisen pituuspiirin välisellä alueella.[11]

Trooppiset syklonit osuvat Australiaan pari kertaa vuodessa, yleensä maan pohjois- ja luoteisosaan.[11]

Luonto

muokkaa
 
Koala ja eukalyptukset ovat tunnusomaisia Australian luonnolle.
Pääartikkeli: Australian eläimistö

Koska Australia on ollut pitkään eristyksissä muista maanosista, sen luonto on saanut rauhassa kehittyä omanlaisekseen. Varsinkin mantereen eläimistö on kehittynyt pitkään muista erillään. Australiassa elää monia endeemisiä eläin- ja kasvilajeja, joita ei tavata missään muualla maapallolla. Tunnetuimpia australialaisista kasveista ovat eukalyptukset. Australia on suurimmaksi osaksi aavikkoa tai savannia. Vain itärannikolla on trooppisia ja subtrooppisia sademetsiä ja lounaisosassa on nahkealehtistä kasvillisuutta.[12]

Australiassa on arvioitu elävän 300 000 eläinlajia, joista tunnetaan vasta kolmannes. Nisäkkäitä tunnetaan 280 lajia, lintuja yli 700 lajia, matelijoita 380 lajia, sammakkoeläimiä 120 lajia ja makeanveden kaloja noin 200 lajia. Loput lajit ovat selkärangattomia.[12]

Mantereelle erityisen luonteenomainen on runsas pussieläinlajisto, johon kuuluvat muun muassa yli 50 kengurulajia sekä koala ja vompatit. Australian eläimistöön kuuluu myös vesinokkaeläin, joka on neljän nokkasiililajin ohella yksi maailman viidestä munivasta nisäkäslajista. Australian pohjoisosien sademetsäalueilla elää krokotiileja, joiden saaliiksi jää silloin tällöin ihmisiäkin.[12]

Australiassa on kuusi kansallispuistoa ja 60 meriensuojelupuistoa.[13] Kaksitoista luontoon liittyvää kohdetta ja neljä yhdistettyä luonto- ja kulttuurikohdetta on Unescon maailmanperintöluettelossa.[14]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Australian historia

Varhaisasutus

muokkaa
Pääartikkeli: Australian esihistoria

Australian asuttivat noin 40 000–50 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua Aasiasta muuttaneet kivikauden ihmiset, jotka ovat nykyisten aboriginaalien esi-isiä. He saapuivat Australiaan luultavasti pohjoisesta veneillä tai kanooteilla.[15]

Eurooppalaisten saapuessa 1600-luvulla aboriginaalit olivat metsästäjiä ja keräilijöitä ja käyttivät aseinaan keihäitä, nuijia ja bumerangeja. Viljan viljely, kotieläimet, saviastiat ja metallit olivat heille tuntemattomia. Vaeltavasta elämäntavasta johtuvan eristymisen vuoksi heistä muodostui yhteensä noin 500 heimoa, joista jokaisella oli oma kielensä tai murteensa sekä oma yhteiskunta- ja kulttuurimuotonsa.[16]

Tutkimusmatkailijat ja uudisraivaajat

muokkaa
 
Kapteeni James Cook.

Hollantilaiset tutkimusmatkailijat vierailivat Australiassa 1600-luvulla. Ensimmäinen Australian mantereen nähnyt eurooppalainen oli hollantilainen Willem Janszoon, jonka alus purjehti Cape Yorkin niemimaan läheltä vuonna 1606. 1600-luvun aikana hollantilaiset tutkivat Australian länsiosien rannikkoa ja alkoivat nimittää aluetta Uudeksi-Hollanniksi, mutta he eivät perustaneet sinne siirtokuntia.[16] Kilpailevan teorian mukaan portugalilaiset löysivät Australian jo 1500-luvun alkupuolella.[17]

Englantilainen William Dampier kävi Australiassa vuosina 1688 ja 1699. Kapteeni James Cook julisti alueen Britannian omaisuudeksi vuonna 1770. Vuonna 1788 britit perustivat rangaistussiirtokunnan nykyisen Sydneyn paikalle. Noin 160 000 vankia joutui alueelle, ennen kuin vankien kuljetukset Britanniasta lopetettiin 1800-luvulla. Alueelle saapui myös monia omasta tahdostaan muuttaneita siirtolaisia, ja 1850-luvulla kultakuume houkutteli yhä uusia muuttajia.[15] Myös Australian sisämaa-alueet tulivat vähitellen kartoitetuiksi, kun niitä tutkivat 1840-, 1850- ja 1860-luvuilla useat tutkimusmatkailijat, kuten Ludwig Leichhardt, Charles Sturt, John McDouall Stuart ja Augustus Charles Gregory.[18]

Itsenäistyminen

muokkaa

Villan ja vehnän viennin turvattua taloudellisen perustan uudisasukkaat alkoivat vaatia suurempaa itsenäisyyttä Britannialta. Vuonna 1850 Itä-Australian siirtokunnille myönnettiin osittainen itsehallinto. Uusi Etelä-Wales oli saanut saman etuoikeuden jo vuonna 1842.[16] Siirtolaisten alettua asuttaa maata ja laiduntaa lampaita aboriginaalit karkotettiin sisämaahan, mikä yhdessä sairauksien ja vähentyneen syntyvyyden kanssa aiheutti aboriginaalien määrän selvän vähenemisen.[16]

Kuusi osavaltiota muodostivat vuonna 1901 liittovaltion, Australian kansainyhteisön (Commonwealth of Australia). Vielä sen jälkeen se kuului brittiläiseen imperiumiin autonomisena dominiona, mutta vuonna 1931 säädetty Westminsterin säädös vahvisti sen aseman itsenäisenä valtiona. Vuonna 1986 annettu asetus katkoi viimeisetkin määräykset, joilla Australia oli ollut Britannian alainen.[15]

Sodat

muokkaa

Ensimmäisessä maailmansodassa sadattuhannet australialaiset taistelivat Britannian joukoissa. Monet saivat surmansa Gallipolin taisteluissa vuonna 1915.[19]

Toisessa maailmansodassa Australia seurasi Britannian esimerkkiä ja julisti sodan Saksalle vuonna 1939. Japani valloitti Singaporen 1941, jolloin Australia haki turvaa Yhdysvalloilta ja antoi sen käyttää aluettaan Tyynenmeren taisteluiden tukikohtana.[19]

Vuonna 1965 Australia osallistui Vietnamin sotaan Yhdysvaltojen puolella.[19]

Nykyaika

muokkaa

Työväenpuolueen hallituskausi kesti vuodet 1983–1996. Pääministeri Paul Keating pyrki lähentämään maata Aasiaan ja tekemään siitä tasavallan. Tasavallan kannatus kansanäänestyksessä vuonna 1999 jäi kuitenkin 45 prosenttiin. Tasavaltaa olisi johtanut parlamentin nimittämä presidentti.[20] John Howardin johtama liberaalipuolue piti hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuosina 1996–2007. Howard veti tiukkaa linjaa: Australia tuki Irakin sotaa, vastusti Kioton ilmastoprotokollaa, kohteli tylysti turvapaikanhakijoita ja kieltäytyi pyytämästä anteeksi aboriginaaleilta näiden kokemaa riistoa ja syrjintää. Vuonna 2007 vaalit voitti työväenpuolue Kevin Ruddin johdolla, ja Rudd toimi pääministerinä kesäkuuhun 2010 asti, jolloin pääministeriksi nousi Ruddin varapääministeri Julia Gillard, Australian ensimmäinen naispääministeri.[19][21]

Vuonna 2002 yökerhopommi surmasi 88 australialaista Balilla. Vuonna 2004 pommi Australian lähetystön edessä Jakartassa tappoi ainakin yhdeksän ja vahingoitti kymmeniä.[19]

Kesäkuussa 2013 Kevin Rudd nousi taas Australian pääministeriksi kolme vuotta sen jälkeen, kun Julia Gillard oli syrjäyttänyt Ruddin työväenpuolueen johdosta ja noussut Ruddin tilalle pääministeriksi. Nyt Ruddin toivottiin pystyvän kohentamaan työväenpuolueen heikkoja kannatuslukuja, joten hänet äänestettiin uudelleen puolueen johtoon.[22]

Syyskuussa 2013 parlamenttivaaleissa oppositiossa ollut liberaalien-kansallispuolueen koalitio kuitenkin voitti työväenpuolueen. Koalitio sai 88 paikkaa ja työväenpuolue 57 paikkaa 150-paikkaisessa Australian parlamentissa. Koalitio palasi valtaan kuuden vuoden tauon jälkeen ja pääministeriksi nousi liberaalipuolueen johtaja Tony Abbot, joten Ruddin toinen pääministerikausi jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi. Kevin Rudd ilmoitti myös jättävänsä työväenpuolueen johtajuuden vaalitappion takia.[23]

Syyskuussa 2015 Malcolm Turnbull tuli Australian uudeksi pääministeriksi sen jälkeen, kun hän oli liberaalipuolueen johtajaäänestyksessä voittanut pääministeri Tony Abbotin. Puolueen huonot lukemat mielipidemittauksissa olivat Abbotin syrjäyttämisen taustalla.[24] Heinäkuun 2016 parlamenttivaaleissa pääministeri Turnbullin koalitio sai vaalivoiton ja Turnbull jatkoi pääministerinä.[25]

Elokuussa 2018 puolestaan Turnbull syrjäytettiin liberaalipuolueen johdosta, joten puolueen uusi johtaja Scott Morrison nousi Austaralian pääministeriksi Turnbullin tilalle.[26]

Parlamenttivaaleissa toukokuussa 2019 hallitseva liberaalien-kansallispuolueen koalitio kiri yllätysvoittoon, vaikka mielipidemittaukset olivat luvanneet vaalivoittoa oppositiossa olleelle työväenpuolueelle. Vaalien jälkeen työväenpuolueen johtaja Bill Shorten ilmoitti jättävänsä puoluejohtajan tehtävät ja pääministeri Scott Morrison ilmoitti johtamansa koalition jatkavan hallitusvallassa. Vaalien keskeiset kysymykset olivat olleet ilmastonmuutos ja verouudistus. Työväenpuolue oli vaatinut ilmastonmuutoksen takia tiukkoja vähennyksiä maan ilmastopäästöihin.[27] Vaalitulos oli hallitsevalle koalitiolle 77 paikkaa, työväenpuolueelle 66 paikkaa ja 6 paikkaa itsenäisille. Enemmistöön vaaditaan 76 paikkaa, joten pääministeri Scott Morrisonin oikeistolainen hallituskoalitio saattoi jatkaa hyvin pienellä parlamentaarisella enemmistöllä.[28]

Australian maastopalot ovat jotka alkoivat vuoden 2019 puolella ja jatkuivat vuoden 2020 keväälle olivat poikkeuksellisen rajuja ja aiheuttivat paljon tuhoja.[29][30]

Politiikka

muokkaa
 
Australian nykyinen pääministeri, Anthony Albanese, joka aloitti virassaan toukokuussa 2022.
 
Parlamenttitalo Canberrassa.
Pääartikkeli: Australian politiikka

Poliittinen järjestelmä

muokkaa

Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpäämies on kuningas Charles III, joka on myös Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja asuu siksi Lontoossa. Australiassa hänen valtaansa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Australian kenraalikuvernöörinä on ollut heinäkuusta 2019 lähtien David Hurley. Käytännössä maata johtaa pääministeri, jolla on laajimmat toimeenpanovaltuudet.[15][31][32]

Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta.[33] Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen.[34] Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan kolmeksi vuodeksi 151 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä, jotka on jaettu väkiluvun mukaan.[35][36]

Pääministeriksi valitaan vaalit voittaneen puolueen tai koalition johtaja. Työväenpuolueen Anthony Albanesesta tuli pääministeri vuoden 2022 parlamenttivaalien jälkeen. Hänen edeltäjänsä Scott Morrison oli reiluun kymmeneen vuoteen ensimmäinen, joka johti hallitusta koko kolmivuotisen kauden. 2010-luvulla Australiassa tapahtui monia johtajavaihdoksia, kun johtajan valta ja pääministerin asema haastettiin puolueen sisältä. Sekä työväenpuolue että liberaalit ovat sen jälkeen tehneet uudistuksia vaikeuttaakseen johtajan haastamista.[35]

Australian keskeisimmät puolueet ovat Australian työväenpuolue, Australian liberaalipuolie ja Australian kansallispuolue. Hallituksen muodostaa usimmiten joko Työväenpuolue tai Liberaalipuolueen ja Kansallispuolueen liitto. Työväenpuolue on sosiaalidemokraattinen. Se on kytkeynyt läheisesti ammattiliittoihin ja saa tukea työväenluokalta. Liberaalipuolue ajaa usein yksityisyristen asiaa, ja Kansallispuolue saa tukea maanviljelijöiltä, karjatilallisilta ja ylipäänsä maaseudulta. Pääpuolueiden lisäksi muun muassa Australian demokraatit ja Australian vihreät ovat saaneet paikkoja parlamentista.[37]

Työväenpuolue sai vuoden 2022 vaaleissa 77 paikkaa edustajainhuoneesta ja sai ehdottoman enemmistön. Liberaalipuolueen ja Kansallispuolueen liitto menetti 19 paikkaa. Vihreille meni neljä paikkaa, kolme enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Kuusi paikkaa meni sitoutumattomien löyhälle liitolle, joita kutsutaan sinivihreiksi.[35]

Parlamenttivaalit on järjestetty 2013, 2016 ja 2019. Liberaalien-kansallispuolueen koalitio on saanut vaalivoiton näistä kolmessa viimeisimmissä, ja työväenpuolue oli oppositiossa vuodesta 2013. Työväenpuolue puolestaan voitti vuosien 2007 ja 2010 vaalit. Vuosina 1996–2007 pääministerinä oli liberaalipuolueen John Howard. Tätä ennen työväenpuolueen valtakausi kesti vuodet 1983–1996, jolloin pääministeri oli Bob Hawke vuosina 1983–1991 ja Paul Keating vuosina 1991–1996. Pääministeri vuosina 1975-1983 oli liberaalipuolueen Malcolm Fraser.[38]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

muokkaa

Kiinan vaikutusvallan lisääntyminen on Australiassa huolta aiheuttanut asia. Australian talous on Kiinasta varsin riippuvainen, kolmannes viennistä menee Kiinaan ja maassa on suuri kiinalaisvähemmistö. Yhdysvallat on Australian perinteinen poliittinen liittolainen.[39]

Oikeuslaitos

muokkaa

Australian oikeusjärjestelmä perustuu englantilaiseen tapaoikeuteen, ja monet lait vastaavat Britannian parlamentin asetuksia. Lainvalvonta on usein osavaltioilla, joissa on tuomioistuimia monella taholla. Australian korkea oikeus on liittovaltion ylin tuomioistuin. Se valvoo liittovaltion perustuslain tulkintaa ja parlamentin asettamia lakeja, mutta sille voidaan valittaa osavaltioiden korkeimpien oikeuksient tekemistä päätöksistä.[40]

Australian historian pahin massamurha tapahtui Tasmaniassa huhtikuussa 1996. Tuolloin Martin Bryant ampui 35 ihmistä ja haavoitti 23:a. Bryantin tekojen jälkeen Australia sääti maailman tiukimmat aselait. Puoliautomaattiaseet kiellettiin kokonaan. 20 vuoden aikana viranomaisten haltuun tuli yli miljoona asetta, ja aseilla tehdyt veriteot vähenivät Australiassa 20 vuodessa 72 prosentilla.[41]

Osavaltiot ja territoriot

muokkaa
Pääartikkeli: Australian osavaltiot ja territoriot
 
Australian merentakaiset territoriot.

Australia koostuu kuudesta osavaltiosta sekä useista territoriosta, joista kaksi sijaitsee mantereella. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Manner-Australiassa sijaitsevia territorioita ovat Pohjoisterritorio ja Australian pääkaupunkiterritorio.[2] Territoriot toimivat suurimmaksi osaksi samalla tavalla kuin osavaltiotkin, mutta Australian liittovaltion parlamentilla on oikeus puuttua niiden lainsäädäntöön. Osavaltioiden lainsäädäntöön sen sijaan liittovaltio voi puuttua vain Australian perustuslain 51. tai 52. pykälän niin salliessa.[42]

Kaikilla osavaltioilla on oma kaksikamarinen parlamenttinsa, lukuun ottamatta Pohjoisterritorion, Australian pääkaupunkiterritorion ja Queenslandin yksikamarisia parlamentteja. Parlamentin alahuone on nimeltään lakiasäätävä kokous, Legislative Assembly, tosin Etelä-Australiassa ja Tasmaniassa se tunnetaan nimellä House of Assembly. Parlamentin ylähuone puolestaan on lakiasäätävä neuvosto, Legislative Council.[43]

Osavaltioiden tehtävänä on järjestää paikallishallinto. Osavaltiot ja Pohjoisterritorio jakautuvat kuntia vastaaviin paikallishallintoalueisiin, Local Government Areas, joilla on vain rajoitetusti valtaa.[44]

Australialla on myös useita pienempiä, asutettuja territorioita, joihin kuuluvat Uuden Etelä-Walesin rannikolla sijaitseva sotilastukikohta Jervis Bay sekä Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret, jotka tunnetaan myös nimellä Keelingsaaret. Asuttamattomia territorioita ovat Ashmore- ja Cartiersaaret, Korallimerensaaret, Heardsaari ja McDonaldinsaaret sekä Australian Antarktinen territorio.[45]

Talous

muokkaa
 
Melbournen väkiluku on 4,9 miljoonaa, toiseksi suurin Australiassa.

Australialla on rikas, länsimainen markkinatalous, jonka bruttokansantuote henkeä kohti on suunnilleen sama kuin Saksassa ja hieman korkeampi kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa tai Suomessa (2017).[46] Maa oli toisella sijalla Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2014 inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna[5] ja kuudentena The Economist -lehden maailmanlaajuisessa elämänlaatuindeksissä vuonna 2005.[47]

Australian talous on kasvanut 2000-luvulla monia muita teollisuusmaita enemmän.[48] Vuosina 1992–2017 kasvu oli noin 3,3 prosenttia vuodessa.[49] Australia oli myös OECD:n jäsenmaista ainoa, joka ei ajautunut taantumaan vuosien 2007–2008 finanssikriisin aikana.[48] Australian talouskin kääntyi taantumaan koronapandemian aikaan vuonna 2020 ensimmäisen kerran vuoden 1991 lopun jälkeen.[50]

Vuonna 2011 konservatiivisen Heritage Foundationin julkaisemassa Economic freedom -raportissa Australia määriteltiin maailman kolmanneksi vapaimmaksi markkinatalousmaaksi heti Hongkongin ja Singaporen jälkeen. Raportin mukaan liberaalit rahoitusmarkkinat, minimaalinen työmarkkinoiden sääntely, korkea liiketoiminnan vapaus, vahva yksityisomaisuuden suoja ja kaupankäynnin esteiden redusoiminen ovat pääsyitä Australian korkeaan sijoitukseen.[51]

Vuonna 2021 Australian bruttokansantuote oli 49 800 Yhdysvaltojen dollaria henkeä kohti, eli maailman 30:nneksi korkein. Palvelusektori tuotti siitä noin 71 prosenttia, teollisuus 25 prosenttia ja maatalous vajaat neljä prosenttia. Työttömyysaste oli 5,1 prosenttia.[3]

Australialla on maailman suurimmat tunnetut uraanivarannot, ja se on merkittävä uraanin tuottaja. Australian kolme uraanikaivosta tuottavat yhteensä keskimäärin 9 600 tonnia uraanioksidia vuodessa.[52]

Australian merkittävimpiin luonnonvaroihin kuuluvat kivihiili, rautamalmi, bauksiitti, kupari, uraani, hopea, tina, jalokivet ja kulta. Merkittävimmät vientituotteet ovat villa, kivihiili, vehnä, koneet ja kulta.[2] Australiassa harjoitetaan vehnänviljelyä erityisesti Länsi-Australian osavaltiossa.[53]

Liikenne

muokkaa

Australian rautatieverkon pituus on 36 064 kilometriä, maanteitä on 873 573 km.[3] Koko mantereen poikki Adelaidesta Alice Springsin kautta Darwiniin kulkee säännöllinen junavuoro The Ghan.[54]

Merkittäviä matkustajaliikenteen merisatamia ovat Brisbane, Cairns, Darwin, Fremantle, Geelong, Gladstone, Hobart, Melbourne, Newcastle, Port Adelaide, Port Kembla, Sydney. Näistä Melbourne ja Sydney ovat konttisatamia. Nesteytettyä kaasua viedään neljästä satamasta: Darwin, Karratha, Burrup ja Curtis Island. Suuria rahtisatamia ovat Dampier, Dalrymple Bay (hiilisatama), Hay Point (hiilisatama), Port Hedland (rautamalmia), Port Walcott (rautamalmia).[2]

Australiassa toimii 25 lentoyhtiötä, joilla on yhteensä 583 rekisteröityä lentokonetta. Niiden käytössä on 2180 lentopaikkaa, kolmanneksi eniten maailmassa (Yhdysvaltojen ja Brasilian jälkeen).[3]

Sydneyssä pääkonttoriaan pitävä australialainen Qantas-lentoyhtiö nimettiin saksalaisen Aero International -aikakauslehden listalla maailman turvallisimmaksi lentoyhtiöksi.[55][56]

Väestöjakauma

muokkaa
Australian uskonnot[57][58][59]
Uskonto 2006 % 2011 % 2016 %
Katolisuus 25,8 25,3 22,6
Anglikaanisuus 18,7 17,1 13,3
Australian yhdistynyt kirkko 5,7 5,0 3,7
Ortodoksisuus 2,9 2,6 2,4
Presbyteriaaninen ja Reformoitu 3,0 2,8 2,3
Baptismi 1,6 1,6 1,5
Helluntailaisuus 1,1 1,1 1,1
Luterilaisuus 1,3 1,2 0,7
Muut kristityt 3,7 4,5 4,4
Kristityt yhteensä 63,9 61,1 52,1
Islam 1,7 2,2 2,6
Buddhalaisuus 2,1 2,5 2,4
Hindulaisuus 0,8 1,3 1,9
Sikhiläisyys 0,1 0,4 0,5
Juutalaisuus 0,4 0,5 0,4
Muut ei-kristilliset 0,4 0,3 0,4
Ei-kristilliset yhteensä 5,6 7,2 8,2
Uskonnottomat 18,7 22,3 30,1
Kantaansa kertomattomat 11,9 9,4 9,6
Yhteensä 100,0 100,0 100,0

Suurin osa australialaisista on kolonialismin aikana Australiaan tulleiden eurooppalaisten jälkeläisiä, jotka muodostavat noin 90 prosenttia väestöstä. Suurin osa eurooppalaisista tuli Britteinsaarilta. Vuoden 2006 väestönlaskennassa suurin osa ilmoitti olevansa taustaltaan ”australialaisia”, heitä oli 37,13 prosenttia väestöstä. Muita ryhmiä olivat englantilaiset (31,65 %), irlantilaiset (9,08 %), skotit (7,56 %), italialaiset (4,29 %), saksalaiset (4,02 %), kiinalaiset (3,37 %) ja kreikkalaiset (1,87 %).[60]

Vuonna 2007 alkuperäisasukkaita oli noin 460 000. Torresinsalmen saarten asukkaat eivät ole Australian alkuperäisasukkaita, vaan he ovat etnisesti melanesialaisia.[61] Nykyisin monet alkuperäisistä asukkaista asuvat reservaateissa Länsi-Australian, Pohjoisterritorion ja Queenslandin syrjäisimmillä seuduilla. Osa heistä on muuttanut kaupunkeihin. Alkuperäisasukkaita syrjivät kohdat poistettiin maan perustuslaista toukokuun 1967 kansanäänestyksen jälkeen, kun yli 90 prosenttia australialaisista kannatti muutosta.[62] Vuonna 2008 Australian hallitus pääministeri Kevin Ruddin johdolla esitti parlamentissa anteeksipyyntönsä alkuperäisasukkaille. Anteeksipyyntö televisioitiin koko maahan, sille hurrattiin, mutta alkuperäisasukkaiden edustajat sanoivat, että pahoittelun lisäksi heidän pitäisi saada korvauksia.[62]

Australialla ei ole valtionuskontoa, mutta kristinusko on maan valtauskonto. Kristittyjen osuus väestöstä on jo pitkään ollut laskeva. Vuoden 2016 tilaston mukaan maan väestöstä 52,1 prosenttia on kristittyjä, joista katolilaisia on 22,6 prosenttia ja anglikaaneja 13,3 prosenttia. Saman tilaston mukaan 30,1 prosenttia väestöstä on uskonnottomia ja heidän osuutensa kasvaa nopeimmin. Islam (2,6 %) on maan toiseksi suurin uskonto, ja sitä seuraavat buddhalaisuus (2,4 %) ja hindulaisuus (1,9 %). Yhteensä 8,2 prosenttia maan väestöstä kuuluu ei-kristillisiin uskontoihin. 9,6 prosenttia vastaajista kieltäytyi määrittelemästä uskonnollista vakaumustaan.[59] Viikoittain kirkossa kävi vuonna 2004 vain 7,5 prosenttia australialaisista,[63] eikä uskonnolla ole keskeistä asemaa suurelle osalle maan väestöä.[64]

Ikäjakauma alkaa Australiassa painottua vanhusväestöön. Vuonna 2018 joka seitsemäs australialainen oli yli 65-vuotias. Vuonna 2057 iäkkäitä on maan väestöstä ennusteiden mukaan 22 prosenttia.[65]

Kulttuuri

muokkaa
 
Sydneyn oopperatalo.

Aluksi Australian kulttuuri oli leimallisesti brittiläistä kulttuuria, joka hitaasti sopeutui uudenlaiseen ilmastoon. 1960-luvulta alkaen kulttuuri on saanut enemmän vaikutteita sekä aasialaisten ja keskieurooppalaisten maahanmuuttajien että aluksi syrjittyjen alkuperäisasukkaiden kulttuureista.[66]

Alkuvuosista alkaen Australiassa on ollut kuvataiteilijoita ja kirjailijoita, kuten Nobel-palkittu Patrick White. Sydneyn oopperatalo tunnetaan arkkitehtuuristaan, ja joka toinen vuosi järjestettävät Adelaiden festivaalit tuovat maahan kansainvälisiä tähtiä, kuten Royal Shakespeare Companyn ja Kirov-baletin.[66]

Elokuvaohjaaja Peter Weir on ollut useita kertoja sekä Oscar- että Golden Globe -ehdokkaana.[67][68] Weirin läpimurtoelokuva Huviretki hirttopaikalle oli ensimmäisiä kansainvälisesti menestyneitä australialaiselokuvia. Weirin myöhempiä australialaisia elokuvia olivat Gallipoli (1981) ja Rakkaus veitsenterällä (1982), joissa kummassakin oli pääosassa tuolloin vielä jokseenkin tuntematon näyttelijä Mel Gibson.[69]

Didgeridoo on erikoislaatuinen Australian alkuperäisasukkaiden puhallinsoitin, joka valmistetaan termiittien ontoksi kaivertamasta puunrungosta.[70]

Australialaiset ovat menestyneet maailmalla kevyen musiikin eri osa-alueilla. Australialaisia yhtyeitä ja artisteja ovat muiden muassa AC/DC, Kylie Minogue, Nick Cave, Air Supply, Sia, Iggy Azalea[71] ja Mirusia Louwerse.lähde?

Ennen eurooppalaisten tuloa alkuperäisasukkaat söivät paikallisia kasveja ja eläimiä monipuolisesti. Ensimmäiset eurooppalaiset söivät pääasiassa perunoita ja lihaa, aluksi riistaa, myöhemmin nautaa ja lammasta. Kalan ja äyriäisten syöminen on kasvanut 1930-luvulta, ja vihannesten kulutus 1950-luvulta alkaen. Nykyisin australialaiset huippukokit tunnetaan fuusiokeittiöstä eli eri maiden perinteiden yhdistämisestä. Tavalliset ihmiset kuluttavat pikaruokaa enemmän kuin missään muualla maailmassa.[72]

Unescon maailmanperintöluettelossa on Australiasta 20 kohdetta. Niistä neljä on kulttuurikohteita (Australian rangaistussiirtolat, Budj Bimin kulttuurimaisema, Royal Exhibition Building ja Carlton Gardens sekä Sydneyn oopperatalo), neljä sekakohdetta (Kakadun kansallispuisto, Tasmanian erämaat, Uluru-Kata Tjutan kansallispuisto ja Willandran järvialue) ja loput luontokohteita: Australian itä-keskiosien sademetsien suojelualueet, Australian nisäkäsfossiililöydökset (Riversleigh/Naracoorte), Fraser Island, Greater Blue Mountains -alue, Heard ja McDonaldinsaaret, Iso Valliriutta, Lord Howen saariryhmä, Macquariensaari, Ningaloon rannikko, Purnululun kansallispuisto, Queenslandin tropiikki ja Shark Bay.[14]

Urheilu

muokkaa

Australia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1896 alkaen. Ensimmäisen kerran sillä oli edustaja talviolympialaisissa vuonna 1936. Australia on isännöinyt olympialaisia kahdesti: vuonna 1956 Melbournessa ja vuonna 2000 Sydneyssä. Vuoden 2032 olympialaiset on tarkoitus järjestää Brisbanessa.

Maa on menestynyt parhaiten perinteisissä brittiläisissä joukkuelajeissa: kriketissä, rugbyssa, maahockeyssa ja verkkopallossa. Yksilölajeista uimarit, pyöräilijät, yleisurheilijat, soutajat ja purjehtijat ovat saaneet useita olympiamitaleita; eniten kultamitaleita (viisi) on saanut uimari Ian Thorpe.[73]

Australiassa on käytössä useita jalkapallokoodeja. Suosituimmat ovat rugbyn eri lajit eli australialainen jalkapallo, rugby league ja rugby union. Eurooppalainen jalkapallo on suosituimmuudessa toissijainen edellä mainittuihin jalkapallokoodeihin verrattuna.[74] Australian jalkapallomaajoukkue oli tammikuussa 2019 Fifan rankingissa sijalla 41.[75] Jalkapallomaajoukkue on voittanut OFC Nations Cupin neljästi ja Aasian-mestaruuden kotikisoissa 2015. Maailmanmestaruuskilpailuissa Australia on ollut kolmesti, paras sijoitus on Saksassa 2006 saavutettu neljännesvälieräpaikka.[76]

Golf on Australiassa suosittua kaikissa yhteiskuntaluokissa.[74] Australian avoin tennisturnaus on yksi neljästä arvostetusta Grand Slam -turnauksesta. Australian jääkiekkomaajoukkue on osallistunut kansainvälisiin kisoihin vuodesta 1986 lähtien, ja joukkue on vuoden 2015 maailmanrankingissa sijalla 36. Australia on Kansainyhteisön kisoissa eniten mitaleja voittanut maa.lähde?

Moottoriurheilussa tunnettuja australialaisia autourheilijoita ovat Jack Brabham, Alan Jones ja Daniel Ricciardo (kaikki Formula 1) sekä Mark Webber (Formula 1/WEC-kestävyysajot).[77][78][79][80] Kaksipyöräisissä tunnettuja kuljettajia ovat Casey Stoner (ratamoottoripyörät) ja Stefan Merriman (enduro).[81][82] Australiassa ajetaan vakioautojen V8 Supercars -sarjaa.[83] Formula 1:sten Australian osakilpailu on järjestetty Adelaiden katuradalla vuosina 1985–1995 ja Melbournen katuradalla vuodesta 1996 lähtien.[84][85]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c 3218.0 – Regional Population Growth, Australia, 2007-08 (html) 22.4,2009. Australian Bureau of Statistics. Viitattu 19.11.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Australia The World Factbook. CIA. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j Australia CIA World factbook. Viitattu 15.3.2024.
  4. ↑ People, culture and lifestyle - About Australia - Australian Government Department of Foreign Affairs and Trade dfat.gov.au. Viitattu 23.10.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotus.fi. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 2.12.2017.
  7. ↑ 3101.0 – Australian Demographic Statistics, Jun 2018 20.12.2018. Australian Demographic Statistics. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Robert Terence Lange ja muut: Australia Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.1.2019.
  9. ↑ The island continent Australia in brief. Australian Government. Viitattu 7.2.2011. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Water & land rescources VISA Solutions (ASA Group). Viitattu 7.2.2011. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Country Guide Australia (Internet Archive) BBC Weather. BBC. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Soils, Fauna and Flora Visa Solutions (ASA Group). Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  13. ↑ Parks Australia Australian Government. Viitattu 15.3.2024.
  14. ↑ a b Properties inscribed on the World Heritage List Australia Unesco World Heritage. Viitattu 15.3.2024.
  15. ↑ a b c d Background note (arkistoitu) 2011. U.S. Department of State. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d Australian history (Internet Archive) ASA Group. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Perry, Michael: Map proves Portuguese discovered Australia: new book World News. 21.3.2007. Reuters. Viitattu 28.3.2013. (englanniksi)
  18. ↑ Carrington 1968, s. 363
  19. ↑ a b c d e Australia profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  20. ↑ Kiljunen, Kimmo: Maailman maat: liput ja historia. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-157-1
  21. ↑ Australia country profile BBC News. BBC. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  22. ↑ Emma Griffiths: Rudd sworn in as Prime Minister again ABC News. 27.6.2013. Viitattu 21.1.2020. (englanti)
  23. ↑ Tony Abbott sweeps to Australia win BBC News. 7.9.2013. Viitattu 21.1.2020. (englanti)
  24. ↑ Turnbull sworn in as Australian PM BBC News. 15.9.2015. Viitattu 21.1.2020. (englanti)
  25. ↑ Australian vaalivoittaja on selvillä Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2020.
  26. ↑ Australia: Scott Morrison to replace ousted Malcolm Turnbull as prime minister Dw.com. Deutsche Welle. Viitattu 21.1.2020. (englanti)
  27. ↑ Australian konservatiivihallitus kiri yllätysvoittoon Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2020.
  28. ↑ Rachel Withers: Australia’s conservative party retains power in shocking election result Vox. 18.5.2019. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  29. ↑ Hätätila syvenee Australiassa WWF. 7.1.2020. Viitattu 6.3.2020.
  30. ↑ Linda Givetash: Australian wildfires declared among the 'worst wildlife disasters in modern history' NBC News. 28.7.2020. Viitattu 5.3.2022.
  31. ↑ Charles is the new King BBC News. 8.9.2022. Viitattu 8.9.2022. (englanti)
  32. ↑ New Governor-General vows to support those who help nation's most vulnerable ABC News. 1.7.2019. Viitattu 30.1.2020. (englanti)
  33. ↑ Rickard ym: Australia: Constitutional framework Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  34. ↑ Australia: Constitutional framework House of Representatives Practice. Parliament of Australia. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  35. ↑ a b c Australia: Freedom in the World 2023 Freedom House. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Infosheet 8 - Elections for the House of Representatives House of Representatives Infosheets. Parliament of Australia. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  37. ↑ Rickard ym: Australia: Political parties Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  38. ↑ Australia profile -Timeline BBC News. 7.1.2020. Viitattu 21.1.2020. (englanti)
  39. ↑ Australian parlamenttivaaleissa pääteemoina ilmastonmuutos ja verouudistus Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2020.
  40. ↑ Rickard ym: Australia: Justice Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  41. ↑ Timo Riistaniemi: Massamurhan jälkeiset tiukat aselait ovat olleet menestys Australiassa Keskisuomalainen. Viitattu 15.3.2020.
  42. ↑ Three levels of government: governing Australia Parliamentary Education Office. Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
  43. ↑ State Parliaments and Legislative Assemblies Australian Government. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  44. ↑ Local Government Australian Government. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
  45. ↑ Territories of Australia Australian Government. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  46. ↑ GDP per capita CIA Factbook. Viitattu 26.1.2019. (englanniksi)
  47. ↑ The Economist Intelligence Unit's Quality of Life Index The World in 2005 (Quality of Life Index). Economist 2005. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
  48. ↑ a b The economic context of Australia 3/2024. Lloyds Bank. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
  49. ↑ Greg O’Brien: 27 years and counting since Australia’s last recession Parliamentary Library Briefing Book. Parliament of Australia. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
  50. ↑ Australia in first recession for nearly 30 years BBC News. BBC. Viitattu 2.9.2020. (englanniksi)
  51. ↑ Australia (Internet Archive) Index of Economic Freedom 2011. Heritage Foundation & The Wall Street Journal. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  52. ↑ Australia’s Uranium World Nuclear Association. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  53. ↑ Western Australian wheat industry Department of Primary Industries and Regional Development's Agriculture and Food. 2019. Viitattu 5.3.2022.
  54. ↑ The Ghan Great Southern rail. Viitattu 26.1.2019. (englanniksi)
  55. ↑ Die sichersten Airlines Jacdec-Ranking. 10.2.2009. T–Online. Viitattu 14.1.2019. (saksaksi)
  56. ↑ Das sind die sichersten Airlines der Welt Die Welt. 10.2.2009. Viitattu 14.1.2019. (saksaksi)
  57. ↑ Cultural diversity Year Book Australia, 2008. 7.2.2008. Australian Bureau of Statistics. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  58. ↑ Cultural diversity in Australia: Reflecting a Nation: Stories from the 2011 Census Reflecting a Nation: Stories from the 2011 Census, 2012–2013. 21.6.2012. Australian Bureau of Statistics. Viitattu 18.3.2013. (englanniksi)
  59. ↑ a b 2016 Census of Population and General Community (Sheet G14) Australian Bureau of Statistics. Viitattu 22.4.2018. (englanniksi)
  60. ↑ 2006 Census Tables: Australia 27.6.2007. Australian Bureau of Statistics. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  61. ↑ Demographics Of Torres Strait Islands (Internet Archive) 1.12.2009. Wow Melanesia. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  62. ↑ a b Australia apology to Aborigines BBC News. 13.2.2008. BBC. Viitattu 6.5.2010. (englanniksi)
  63. ↑ NCLS releases latest estimates of church attendance NLCS Research. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  64. ↑ Morris, Linda: God’s OK, it’s just the religion bit we don’t like The Sydney Morning Herald. 11.7.2008. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  65. ↑ Parkkari, Jani: Australia tekee selvityksen vanhustenhoidon ongelmista Yle Uutiset. 16.9.2018. Viitattu 16.9.2018.
  66. ↑ a b Culture Visa Solutions (ASA Group). Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  67. ↑ Peter Weir Oscars. The Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  68. ↑ Peter Weir Golden Globes. Hollywood Foreign Press Association (HFPA). Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  69. ↑ Films Peter Weir Cave. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  70. ↑ Didgeridoo Australia Wandoo Didgeridoo Australia. Viitattu 7.2.2011. (englanniksi)
  71. ↑ Australia (Internet Archive) Global Hit Music. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  72. ↑ Australia Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
  73. ↑ Australia in Olympics Sports-Reference.com. Viitattu 12.1.2011. (englanniksi)
  74. ↑ a b Sports in Australia (Internet Archive) Yes Australia. Viitattu 12.1.2011. (englanniksi)
  75. ↑ Australia FIFA. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  76. ↑ History of the Socceroos Football Australia. Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
  77. ↑ Jack Brabham Hall of Fame. Formula One World Championship Limited. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  78. ↑ Alan Jones Hall of Fame. Formula One World Championship Limited. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  79. ↑ Daniel Ricciardo – Australia ESPN. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  80. ↑ Watkins, Gary: Porsche’s Webber, Hartley and Bernhard secure WEC drivers’ title WEC News. 21.11.2015. Autosport.com. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  81. ↑ McLaren, Peter: Casey Stoner talks MotoGP 2018: The bikes, the riders… MotoGP News. 5.6.2018. Crash.net. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  82. ↑ Aprilia Teams Up With Stefan Merriman For The 2007 World Enduro Championship. The Australian 4 Times World Champion Will Make Brace With The Young French Talent Nicolas Paganon And Luigi Seguy (Internet Archive) 22.1.2007. Aprilia Motorcycle Magazine. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  83. ↑ Our History Supercars Championship. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  84. ↑ Adelaide Street Circuit ESPN. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)
  85. ↑ Albert Park ESPN. Viitattu 14.1.2019. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Lindqvist, Sven: Terra nullius: Matkalla ei-kenenkään-maassa. ((Terra nullius: En resa genom ingens land, 2006.) Suomentanut Heikki Salojärvi) Vantaa: Pequod, 2006. ISBN 952-99259-3-X

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Australia.
 
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Australia

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Australia&oldid=22903151”