Pierre Curie
Pierre Curie (äännetään [pjɛʁ kyʁi]; 15. toukokuuta 1859 – 19. huhtikuuta 1906)[1] oli ranskalainen fyysikko, jonka tutkimukset radioaktiivisuuden, pietsosähköilmiön, magnetismin ja kristallografian aloilla olivat uraauurtavia. Pierre Curie työskenteli yhdessä vaimonsa Marie Curien kanssa radioaktiivisuuden parissa. Curiet ottivat käyttöön termin radioaktiivisuus ja vuonna 1898 Pierre avusti vaimoansa uusien alkuaineiden, poloniumin ja radiumin, löytämisessä. Curiet jakoivat Henri Becquerelin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903. Myös Pierre ja Marie Curien tytär Irène Joliot-Curie ja vävy Frédéric Joliot-Curie olivat radioaktiivisuutta tutkineita fyysikoita.
| Pierre Curie | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. toukokuuta 1859 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 19. huhtikuuta 1906 (46 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Sorbonne |
| Väitöstyön ohjaaja | Gabriel Lippmann |
| Instituutti | Sorbonne |
| Oppilaat |
Paul Langevin André-Louis Debierne |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Radioaktiivisuus |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1903) |
 Nimikirjoitus |
|
Elämä
muokkaaNuoruus
muokkaaCurie syntyi vuonna 1859 Pariisissa tohtori Eugène ja Sophie-Claire Curien (o.s. Depouilly) perheen toiseksi pojaksi. Curiella oli Jacques-niminen kolme vuotta vanhempi isoveli. Curie sai perusopetuksen kotona. Teini-ikäisenä hän kiinnostui matematiikasta, etenkin avaruusgeometria oli hänen mielenkiinnonkohteitaan. 16-vuotiaana hän oli suorittanut vaadittavan tutkinnon Sorbonnen yliopistoa varten.
Opiskeluvuodet
muokkaaSorbonnessa opiskellessaan Curie sai päätökseen vuonna 1878 fysiikan maisterintutkintoa vastaavan licence ès sciences -tutkinnon. Tutkinnon suorittamisen jälkeen hän pääsi oitis laboratorioapulaiseksi yliopistolle. Näihin aikoihin Curie teki ensimmäisen tieteellisen työn laskettuaan lämpösäteilyn aallonpituuden ja jatkoi veljensä avustamana tutkimuksiaan kiteiden parissa. Veljekset havaitsivat kidetutkimusten seurauksena, että kiteisiin kohdistuvan mekaanisen jännityksen seurauksena syntyy sähköinen jännite kiteen vastakkaisten pintojen välille. Tätä ilmiötä kutsutaan pietsosähköiseksi ilmiöksi. Laboratorioapulaisena Curie toimi vuoteen 1882 asti, jolloin hänet asetettiin pariisilaisen teollisuusfysiikan ja -kemian koulun (ESPCI) laboratoriotoiminnan johtoon. Curiesta tuli tohtori vasta vuonna 1895, vaikka oli tehnyt jo varsin mittavan uran. Tohtoriksi väittelemisen jälkeen hänet nimitettiin Sorbonnen yliopiston fysiikan professoriksi.[2]
Tämän jälkeen Curie tutki etenkin magnetismia, jossa hänet muistetaan erityisesti niin sanotun Curie-pisteen löytämisestä. Curie-piste on lämpötila, jossa ferromagneettinen aine muuttuu paramagneettiseksi.
Aikuisikä ja kuolema
muokkaaCurie meni naimisiin puolalaisen Maria Skłodowskan (myöh. Marie Curie) kanssa, joka oli aiemmin muuttanut Ranskaan opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Curiet kokivat paljon vastoinkäymisiä heidän radioaktiivisuuteen liittyvissä tutkimuksissaan. Laboratorion olosuhteet olivat huonoja, ja jotta toimeentulo oli mahdollista, oli heidän pakko tehdä paljon opetustyötä. Suuri työtaakka heijastui stressaantumiseen. Pierre ja Marie saivat kaksi tytärtä, Irène Curien (1897) ja Ève Curien (1905).[3] Pierre Curie valittiin heinäkuussa 1905 Ranskan tiedeakatemian jäseneksi.[4]
Curie kuoli liikenneonnettomuudessa aamulla 19. huhtikuuta 1906. Matkalla laboratorioonsa hän jäi rankkasateessa kärryjen alle ollessaan ylittämässä rue Dauphinea Pariisissa. Hänen päänsä murtui ja Curie kuoli nopeasti. Ennen kuolemaansa Pierre Curie kiinnostui spiritismistä ja osallistui alan istuntoihin.[3]
Radioaktiivisuuden tutkimukset
muokkaaMarie ja Pierre Curie alkoivat tutkia vuonna 1897 säteilyilmiötä, jonka Henri Becquerel oli aiemmin löytänyt. Helmikuussa vuonna 1898 Curiet löysivät pikivälkkeestä ja eskyniittimineraalista selvästi uraanin lähettämää säteilyä voimakkaampaa säteilyä. Säteilyn alkuperäksi Curiet päättelivät olevan jonkin uuden alkuaineen.[3] Alkuaineelle annettiin Marie Curien synnyinmaan, Puolan mukaan nimeksi polonium. Alkuaine tunnetaan hyvin myrkyllisenä. Heinäkuussa 1898 julkaistussa artikkelissa Curiet kertovat havainnoistaan ja antavat ilmiölle nimen radioaktiivisuus. Vielä saman vuoden joulukuussa he löysivät spektroskooppisin menetelmin uuden alkuaineen, jolle he antoivat nimen radium, joka tulee latinan sanasta radius eli säde.
Pierre Curien muistoksi nimetty mittayksikkö curie tarkoittaa yhtä monta radioaktiivista hajoamista sekunnissa kuin grammassa radiumia.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Pierre Curie
- ↑ Pierre Curie Nobel-säätiö. Viitattu 16. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d Pekka Pyykkö: Marie Curien elämä (pdf) Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 18. elokuuta 2007.
- ↑ Marie Curie – The Nobel Prize and Its Aftermath The American Institute of Physics. Viitattu 24.12.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Pierre Curien elämäkerta American Institute of Physicsissä
- Curien elämäkerta Virginian yliopiston ylläpitämällä sivustolla