piirittäjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]piirittäjä (10)
- se, joka piirittää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpiːrit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: pii‧rit‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piirittäjä | piirittäjät |
| genetiivi | piirittäjän | piirittäjien (piirittäjäin) |
| partitiivi | piirittäjää | piirittäjiä |
| akkusatiivi | piirittäjä; piirittäjän |
piirittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piirittäjässä | piirittäjissä |
| elatiivi | piirittäjästä | piirittäjistä |
| illatiivi | piirittäjään | piirittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piirittäjällä | piirittäjillä |
| ablatiivi | piirittäjältä | piirittäjiltä |
| allatiivi | piirittäjälle | piirittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piirittäjänä | piirittäjinä |
| translatiivi | piirittäjäksi | piirittäjiksi |
| abessiivi | piirittäjättä | piirittäjittä |
| instruktiivi | – | piirittäjin |
| komitatiivi | – | piirittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piirittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- piirittäjä Kielitoimiston sanakirjassa