Siirry sisältöön

karta

Wikisanakirjasta
Katso myös: kartą

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

karta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä karttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä karttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä karttaa

Baski

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta

  1. kartta

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Kroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kȃrta f.  (mon. gen. kȁrātā tai kȃrtī, deminutiivi kàrtica)

  1. kortti
    osobna iskaznicahenkilökortti
  2. pelikortti
    Karte za briškulu i trešetu se zovu talijanke, karte za belu se zovu mađarice, a karte za poker se zovu hrvatice.
  3. kartta
    Zemljopisna karta je pojam kojim se još zove zemljovid.
  4. pääsylippu
    Moraš kupiti kartu da bi mogao ući u dvoranu gledati hrvačka natjecanja.
  5. matkalippu
    Putnici u vlaku moraju imati putnu kartu.
  6. (murteellinen) paperi

Taivutus

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivi karta karte
genetiivi karte karata
karti
datiivi-lokatiivi karti kartama
akkusatiivi kartu karte
vokatiivi karto karte
instrumentaali kartom kartama

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kȃrta Hrvatski jezični portal

Puola

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta f.

  1. kortti (ohut, yleensä suorakulmainen pala kartonkia tai muovia)
    karta do gry – pelikortti
    karta do tarota – tarotkortti
    karta pacjenta – potilaskortti
    karta kredytowa – luottokortti
    karta biblioteczna – kirjastokortti
  2. ruokalista
  3. (kirjakieltä) aukeama (kahdesta vierekkäisestä, vastakkaisesta sivusta koostuva kokonaisuus kirjassa)
  4. välilehti

Taivutus

[muokkaa]
  yksikkö monikko
nominatiivi karta karty
genetiivi karty kart
datiivi karcie kartom
akkusatiivi kartę karty
instrumentaali kartą kartami
lokatiivi karcie kartach
vokatiivi karto karty

Etymologia

[muokkaa]

latinan charta

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta yl. (1) (yks. määr. kartan[luo], mon. epämäär. kartor [luo], mon. määr. kartorna [luo])

  1. kartta

Serbia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kȃrta f. (kyrillinen карта)

  1. kortti
    lična karta – henkilökortti
  2. kartta
  3. pääsylippu, lippu

Sloveeni

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta f.

  1. kortti
  2. kartta
  3. pääsylippu, lippu

Tšekki

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta f.

  1. kortti

Viro

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

karta

  1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä kartma

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • karta sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)