halo
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]halo (1)
- valonlähteen ympärillä näkyvä kirkas heijastus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /hɑlo/
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halo | halot |
| genetiivi | halon | halojen |
| partitiivi | haloa | haloja |
| akkusatiivi | halo; halon |
halot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halossa | haloissa |
| elatiivi | halosta | haloista |
| illatiivi | haloon | haloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halolla | haloilla |
| ablatiivi | halolta | haloilta |
| allatiivi | halolle | haloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halona | haloina |
| translatiivi | haloksi | haloiksi |
| abessiivi | halotta | haloitta |
| instruktiivi | – | haloin |
| komitatiivi | – | haloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]halo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä halkoa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä halkoa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä halkoa
Esperanto
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]halo
Ido
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]halo