Vladimir Krylov
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Neuvostoliitto | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Soul 1988 | 4×100 m | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Rooma 1987 | 4×100 m | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Stuttgart 1986 | 200 m | |
Pronssia | Stuttgart 1986 | 4×400 m | |
Sisäratojen EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Liévin 1987 | 200 m |
Vladimir Valentinovitš Krylov (ven. Владимир Валентинович Крылов, s. 26. helmikuuta 1964 Sengilei, Uljanovsk, Venäjän SFNT) on Neuvostoliittoa edustanut pikajuoksija[1]. Hän on 4 × 100 metrin viestijuoksun olympiavoittaja ja 200 metrin Euroopan-mestari[2]. Hän edusti Dynamo Uljanovskia[1].
Krylov sijoittui Canberran maailmancupissa 1985 viidenneksi 400 metrin juoksussa[1]. Hän karsiutui saman matkan alkuerissä Madridin EM-hallikilpailuissa 1986. Hän voitti 200 metrin Euroopan-mestaruuden Stuttgartissa 1986 ajalla 20,52. Hän juoksi samoissa kisoissa toisen osuuden pronssia saaneessa Neuvostoliiton 4 × 400 metrin viestijoukkueessa.[2]
Krylov saavutti Liévinin sisäratojen EM-kilpailuissa 1987 hopeaa 200 metrillä Neuvostoliiton ennätysajalla 20,53. Saman vuoden Indianapolisin MM-hallikilpailuissa hän selviytyi 200 metrin välierään, muttei osallistunut siihen. Rooman MM-kilpailuissa hän oli 200 metrillä viides maansa ennätysajalla 20,23 ja juoksi ankkuriosuuden hopeaa saaneessa Neuvostoliiton 4 × 100 metrin viestijoukkueessa.[2]
Krylov juoksi Soulin olympialaisissa 1988 toisen osuuden Neuvostoliiton joukkueessa, joka voitti kultaa 4 × 100 metrin viestissä ajalla 38,19. 200 metrillä hän ei startannut välieräjuoksuun. Splitin EM-kilpailuissa 1990 hän oli 100 metrillä seitsemäs ja pikaviestissä neljäs.[2]
Krylov voitti Neuvostoliiton-mestaruuden 100 metrillä 1990, 200 metrillä 1986 ja 1988 sekä 400 metrillä 1984, 1985 ja 1986.[1]
Ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Vladimir Krylov sports-reference.com. Arkistoitu 13.5.2009. Viitattu 8.11.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Vladimir Krylov RUS tilastopaja.net. Viitattu 8.11.2016. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
1934: Christiaan Berger | 1938: Martinus Osendarp | 1946: Nikolai Karakulov | 1950: Brian Shenton | 1954: Heinz Fütterer | 1958: Manfred Germar | 1962: Owe Jonsson | 1966: Roger Bambuck | 1969: Philippe Clerc | 1971: Valeri Borzov | 1974: Pietro Mennea | 1978: Pietro Mennea | 1982: Olaf Prenzler | 1986: Vladimir Krylov | 1990: John Regis | 1994: Geir Moen | 1998: Doug Walker | 2002: Konstantínos Kentéris | 2006: Francis Obikwelu | 2010: Christophe Lemaitre | 2012: Churandy Martina | 2014: Adam Gemili | 2016: Bruno Hortelano | 2018: Ramil Quliyev | 2022: Zharnel Hughes | 2024: Timothé Mumenthaler |
|