Taiteilija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taiteilija

Taiteilija on henkilö, joka harjoittaa jotakin taiteisiin kuuluvaa toimintaa ja joka on mahdollisesti alan ammattilainen. Taiteilija on siis yleisnimitys eri taiteita harjoittaville, vaikka usein termillä saatetaankin tarkoittaa kuvataiteilijaa. Joskus termiä käytetään minkä tahansa alan mestarillisesta taiturista, kuten kokista.[1]

Termiä "taiteilija" voidaan käyttää esimerkiksi musiikin, kirjallisuuden, teatterin, kuvataiteen, tanssitaiteen, sirkustaiteen tai muotoilun harjoittajasta, kuten säveltäjä, muusikko, kirjailija, näyttelijä, ohjaaja, kuvanveistäjä, trapetsitaiteilija, klovni tai teollinen muotoilija. Kuka tahansa, joka tuntee olevansa luovan taiteellisen työn tekijä jollain kulttuurin taiteenalalla voi kutsua itseään taiteilijaksi.

Pitkälle erikoistunut vai monen alan osaaja?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka eri taiteenalojen harjoittaminen vaatii opiskelua, perehtymistä ja pitkälle erikoistumista, on myös esimerkkejä monen alan hallitsevista taiteilijoista. Esimerkiksi kempeleläinen Eeli Aalto (s. 1931) on saanut taidemaalarin koulutuksen Suomessa ja Ranskassa, mutta maalaamisen lisäksi tehnyt myös veistoksia ja taidegrafiikkaa, piirtänyt ja valokuvannut, ohjannut lukuisia televisioelokuvia, kirjoittanut muun muassa pakinoita ja kirjoja sekä toteuttanut useita verkkonäyttelyitä kotisivuillaan.

Muissa kuin eurooppalaisen kulttuurin traditiossa taiteilijaksi voidaan kutsua omaperäisten taidelajien harjoittajia, esimerkiksi Japanissa kukkien asetteluun, ikebanaan tai teeseremoniaan erikoistunutta henkilöä.

Verotuksessa taiteilija on joko ammatinharjoittaja tai palkansaaja. Taiteilija voi olla harrastaja tai ammattilainen. Sana ”taiteilija” on niin yleinen, että monet käyttävät mieluummin tarkempaa ammatillista nimikettä, kuten taidemaalari, kirjailija, näyttelijä, tanssija tai keraamikko erottuakseen ammattitaiteilijana muista. Ammattitaiteilijoilla on takanaan joko koulutus tai riittävä määrä alan kokemusta ammatin harjoittamiseen.

Kun taidekoulutuksesta valmistuneilta kysytään, mitä he olisivat halunneet oppia enemmän, yleisin vastaus on "bisnes- ja johtamistaitoja".[2] Usein taiteilijalla on muukin työ kuin taide.[3]

Käsityöläisestä kaunotaiteilijaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijuus nimettynä, yksilöä ja persoonallisuutta korostavana tekijänä on uuden ajan tulosta Euroopassa. Keskiajalla taiteilijat olivat lähes poikkeuksetta nimettömiä, jotka eivät ottaneet työstä henkilökohtaista kunniaa, vaan olivat Jumalan luovuuden välittäjiä.

Ennen renessanssia taiteilijat opiskelivat jäljittelemällä mestareiden töitä tai olivat heidän oppipoikinaan. Taiteilija oli käsityöläinen, eikä eroa ”kaunotaiteiden” ja käsityön välillä ollut. Erilaisia taiteilijoiden ja ajattelijoiden kouluttamiseen tarkoitettuja piirejä oli jo antiikin Kreikassa. Ensimmäisen virallisen taiteilijakoulutuksen Accademia del Disegnon perusti taidemaalari, arkkitehti ja taiteilijaelämäkertojen kirjoittaja Giorgio Vasari (1511–1574) Firenzessä 1561.

Eri alojen taiteilijoita koulutetaan Suomessa muun muassa Kuvataideakatemiassa, Taideteollisessa korkeakoulussa, Sibelius-akatemiassa, Teatterikorkeakoulussa ja Lapin yliopistossa, jotka ovat yliopistoja, sekä ammattikorkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa.

Ovatko kaikki taiteilijoita?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisen taiteilijan Joseph Beuysin (1921–1986) 1970-luvulla ideoima yhteiskunnallinen kuvanveisto (Die Soziale Plastik) on taiteilijan kaavailema laajennettu taidekäsitys. Se on monialainen ja osallistuva prosessi, jossa “materiaaleja” ovat ajattelu, puhe ja keskustelu. Tästä näkökulmasta katsottuna kaikki ihmiset ovat Beuysin mukaan taiteilijoita, joiden vastuulla on demokraattisen ja kestävän yhteiskunnan muodostaminen. Beuys täsmensi toisessa yhteydessä lausuntoaan sanomalla, että hänen mielestään kaikki eivät ole itsestään selvästi taiteilijoita, vaan kaikilla on hänen yhteiskunnallisen kuvanveiston määritelmänsä mukaan mahdollisuus tulla taiteilijaksi.

  1. taiteilija Kielitoimiston sanakirja. 2020.
  2. Elizabeth L. Lingo, Steven J. Tepper: Looking Back, Looking Forward: Arts-Based Careers and Creative Work. Work and Occupations, 21.10.2013, 40. vsk, nro 4, s. 337-363. doi:10.1177/0730888413505229 Artikkelin verkkoversio.
  3. Craft and Fine Artists 17 December 2015. U.S. Bureau of Labor Statistics. Viitattu 21.10.2017. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]