Taalintehtaan ruukki
Taalintehtaan ruukki oli ruukki Taalintehtaan kylässä Kemiönsaarella. Vuonna 1686 perustetun ruukin teollinen toiminta jatkui vuoteen 2012. Tehdas vaihtoi omistajaa yli 20 kertaa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taalintehtaan perusti vuonna 1686 Dahlin kylään ruotsalainen Daniel Faxell. Tuohon aikaan kylä kuului kruunulle ja sitä asutti vain muutama talonpoika.[1] Teollisuuden sijoittuminen satamiin on yleismaailmallisesti merkittävä ilmiö, ja myös Taalintehtaan ruukki perustettiin kuljetusyhteyksien kannalta erinomaiselle paikalle. Läheisestä Skeppsholmenin saaresta löytyi syvä, suojainen luonnonsatama rahtialuksille, ja läheltä kulki purjehdusväylä, jota pitkin pääsi Ruotsiin asti. Suurin osa malmista tuotiin Ruotsista tuotiin. Lisäksi Dahlin kylän lähistön vesivaroja pystyttiin valjastamaan energiaksi. Ympäröivät metsät olivat oleellinen resurssi, sillä niistä saatiin puuta puuhiilen tekoon, jota tarvittiin rautaa sulattaessa.[2][3][4]
Dahlin kylään rakennettiin aluksi vain masuuni, ja rautaa valmistettiin muualla. Tehtaan toimintaa haittasi milloin rahan puute, milloin hiilipula, ja se oli usein pysähdyksissä pitkiäkin aikoja.[4] Vuonna 1724 tehtaasta tuli osa ruukkiketjua, johon kuuluivat myös Billnäsin, Fagervikin ja Skogbyn ruukit. Taalintehtaasta tuli itsenäinen osakeyhtiö vuonna 1885, minkä jälkeen tehdasta laajennettiin merkittävästi. 1860-luvulla tehdas sai luvan putlaus- ja valssilaitoksen perustamiseen, ja siitä tuli Suomen suurin raudanvalmistuslaitos. Masuunien ohella Taalintehtaalla toimi valssilaitos, valimo, kettinkitehdas, naulatehdas ja höyrysaha. Uusi tehdas rakennettiin merikuljetusten helpottamiseksi Skeppsholmenin saarelle, josta kehittyi vähitellen Taalintehtaan teollisuuskeskus.[3]
Faxellin jälkeen ruukin omisti muun muassa Billnäsinkin omistanut Mikael Hising.
Vuonna 1939 Taalintehtaan teräsvalimon osakekanta siirtyi Wärtsilän omistukseen saksalaisen omistajaryhmän ja pääjohtaja Wilhelm Wahlforsin langon Gustaf Woldemar Wreden myydessä omistuksensa. Wärtsilällä oli yhdeksän erillistä konepaja-, telakka- ja metsäteollisuusyrityksestä sijaintipaikkoinaan Värtsilä, Hämekoski, Kotka, Helsinki, Taalintehdas, Turku, Vaasa ja Pietarsaari.[5]
Toimialajärjestelyitä tehtiin jo 1970-luvun lopulla Wärtsilässä, kun vuonna 1979 sekä Wärtsilän Taalintehtaan että Fiskarsin metallituotanto siirrettiin Ovakon vastuulle. Taalintehtaan päätuote oli rakennusteräs. Taalintehtaan työntekijämäärä oli yhdistymistä ennen pudonnut jo yli 1 150:stä 470:een. Sen jälkeen tapahtui useita fuusioita ja uudelleenjärjestelyitä.[6]
Vuonna 1985 Ovako, Rautaruukki ja ruotsalainen SKF muodostivat yhteisyrityksen, josta jo vuonna 1987 Taalintehtaan toiminta irrotettiin omaksi yrityksekseen Oy Dalsbruk Ab, johon kuului Taalintehtaan lisäksi entiset Fiskarsin yksiköt Koverhar ja Åminnefors.[6]
Vuonna 1994 Taalintehdas eli Ovakon valssaamo ja Koverharin terästehdas siirtyivät ruotsalaisen Fundian suomalaiseen tytäryhtiöön Fundia Dalwire Oy, joka myytiin vuonna 2010 kansainväliselle FN-Steelille.[7] Kun FN-Steel ajautui konkurssiin kesällä 2012, päättyi samalla myös Taalintehtaan tuotannollinen toiminta. Valssilankaa valmistavilla tehtailla Taalintehtaan ja Koverharin tehtailla oli lopettamishetkellä yhteensä 450 työntekijää. Lisäksi alihankkijoilla oli ollut noin 200 työntekijää tehtaiden huolto- ja palvelutehtävissä. Kaikkiaan 650 työntekijää menetti konkurssissa työpaikkansa.[7]
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taalintehtaan tehtaan työllistävä vaikutus on ollut merkittävä, mutta se on myös vaihdellut suuresti eri aikoina. Lisälaajennuksista johtuen yhtiö työllisti 800 henkeä 1900-luvun alussa. Tehtaan vaikutuksesta elinkeinorakenteeseen kuvaa hyvin se, että maatalousväestön osuus entisessä Dragsfjärdin kunnassa oli vuonna 1901 vain 26,1 prosenttia kun se koko maassa oli 71,2 prosenttia. Vuoden 1923 tekniset uudistukset johtivat siihen, että työvoimaa ei enää tarvittu entisessä määrin. Töitä riitti 450 hengelle, ja laman syventyessä 1930-luvulla enää 350 hengelle. Rajun saneerauksen jälkeen ja suhdanteiden parantuessa 1933 voitiin taas investoida, ja vuonna 1936 tehtaassa oli taas yli 700 työntekijää. Työväen sosiaalisia oloja parannettiin rakentamalla asuntoja ja uusimalla tehtaan sairaala. Työntekijämäärät olivat huipussaan 1970-luvun modernisoinnin jälkeen vuonna 1976, jolloin tehdas työllisti 1 157 henkeä. Suhdanteet kääntyivät laskuun, ja vuosien saatossa tehtaalta on irtisanottu satoja työntekijöitä, kunnes vuonna 2012 tehdas ajautui lopullisesti konkurssiin ja lopetti toimintansa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lukkala Marianne: Dalsbruk 1686-1986. Grafia, Åbo., 1986.
- ↑ Björkman, Johan: Byggnadskulturstig Dalsbruk. Curatio byggnadsvårdförening i Åboland rf, 2011.
- ↑ a b Taalintehtaan historiallinen teollisuusalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ a b c Asplund Henrik & Suistoranta Kari: Kemiön suurpitäjän historia I. Ekenäs tryckeri Ab, Tammisaari, 1997.
- ↑ Benedict Zilliacus: Wilhelm Wahlforss - Wärtsilän voimamies. Porvoo: Oy Wärtsilä Ab, 1984. ISBN 951-99541-8-X
- ↑ a b Pörssitieto - Ovako Oy Ab porssitieto.fi. Viitattu 22.1.2019.
- ↑ a b Terästehdas irtoaa halvalla 28.9.2012. talouselama.fi. Viitattu 22.1.2019.