Taajuushuutokauppa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Taajuushuutokauppa tarkoittaa yleensä, että valtio jakaa sähkömagneettisen spektrin (esim. matkapuhelin-, televisio- tai radiotaajuudet) huutokauppaa käyttäen.

Taajuushuutokaupat toteutetaan joskus lyhyinä, yhden päivän mittaisina, joskus jopa kuukausien pituisina avaustarjouksesta viimeiseen voittavaan tarjoukseen. Usein samanaikaisesti kaupataan useita eri taajuusspektrejä. Tyypillisesti taajuudet huutokaupataan vain määräajaksi, muutamaksi vuodeksi.

Toimilupien taloustiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin toimilupia jaettiin tiukoin ehdoin. Myöhemmin Nobel-palkittu taloustieteilijä Ronald Coase osoitti vuonna 1959 artikkelissaan sääntelyviranomaisen virheet; jatkoartikkelista tuli yhteiskuntatieteiden historian siteeratuin. Coase mullisti ajattelun taajuuksista luonnonvarana, joille tulee jakaa omistusoikeudet tehokkaasti niin, että yritykset pääsevät itse päättämään niiden käytöstä, jolloin markkinat löytäisivät tehokkaimmat tavat tuottaa langattomia palveluita. Professori Thomas Hazzlittin mukaan tämä on mullistanut matkapuhelinmarkkinat viime vuosikymmeninä.[1]

Aluksi Coasen ehdotusta vastustettiin, mutta nykyään lähetystoimilupa huutokaupataan yli 30 maassa. Yhdysvalloissa huutokaupat ovat tuottaneet yli 52 miljardia dollaria.[1]

Toimilupahuutokaupat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 hallitus perusteli 4G-taajuuden (800 MHz) huutokauppaa sillä, että se nopeuttaisi valtakunnallisen laajakaistaisen matkapuhelinverkon käyttöönottoa, myös taajamien ulkopuolella. Viestintäministeri Krista Kiuru (sd) piti tätä tärkeimpänä päätöksenään.[2] Huutokaupan tuotto valtiolle oli 108 miljoonaa euroa.[3]

Marraskuussa 2009 järjestettiin Suomen ensimmäinen taajuushuutokauppa, taajuusalueen 2500-2690 MHz osat, ehtona matkaviestinkäyttö[4] Tulot olivat paljon vähäisemmät kuin Ruotsissa ja Norjassa.[5]

Vuonna 2016 huutokaupattiin 700 megahertsin 4G-taajuudet 66 miljoonalla eurolla.[6]

8. toukokuuta 2008 Ruotsin Posti- ja telehallinto PTS sai päätökseen 16-päiväisen SMRA-huutokaupan (Simultaneous multiple-round ascending) yhdeksästä 15-vuotisesta 4G-taajuusluvasta, joiden kaistanleveys 2,6 GHz:n kaistalla oli yhteensä 190 MHz. Huutokauppa tuotti 226 miljoonaa euroa. Luvat olivat rajoittamattomia, siis ostaja saa käyttää ne parhaaksi katsomallaan tavalla, esimerkiksi matkapuhelin- tai laajakaistatoimintaan. Mitään ehtoja ei asetettu myöskään käytön aloittamishetkelle tai katetulle väestöosuudelle. PTS:n pääjohtaja, tohtori Marianne Treschow korosti sitä, miten arvokas resurssi sähkömagneettinen spektri on.[7]

Vuodesta 1994 Yhdysvaltojen viestintäviranomainen FCC on huutokaupannut taajuudet sen sijaan, että se järjestäisi niin sanottuja kauneuskilpailuja (viranomainen valitsee saajat) tai arpajaisia. Huutokaupat ovat avoimia kaikille FCC:n hyväksymille tarjoajille.

Kanadan vuoden 2008 langattoman spektrin huutokauppa oli 27. toukokuuta – 23. heinäkuuta 2008. Maa huutokauppasi aluksi 105 MHz jättäen 40 MHz myöhemmin huutokaupattavaksi. Tämä 331 kierrosta kestänyt huutokauppa tuotti 4,25 miljardia dollaria.

Saksa huutokauppasi 31. heinäkuuta – 18. elokuuta 2000 kaksitoista taajuuskaistaa UMTS-3G-matkapuhelinverkoille. Tuotto oli 98,8 miljardia Saksan markkaa eli 50,8 miljardia euroa.

  1. a b Ronald Coase and the radio spectrum, Financial Times, December 16, 2009
  2. Hallitus huutokauppaa uudet 4g-toimiluvat Helsingin Sanomat. 29.3.2012.
  3. 4g-huutokauppa päättyi ennätysajassa - luvat kolmelle Tekniikka & Talous. 24.11.2016.
  4. Taajuushuutokauppa järjestetään syksyllä, Viestintävirasto 25.06.2009
  5. 4G-taajuushuutokauppa meni halvalla, Taloussanomat 23.11.2009
  6. Operaattorit ostivat huutokaupassa 4G-kapasiteettia: Valtio kuittasi yli 66 miljoonaa MTV3 Uutiset. 24.11.2016. Arkistoitu 6.12.2017. Viitattu 6.12.2017.
  7. Sweden rents out 190 MHz chunk for 226 million euros blog.anta.net (ISSN 1797-1993). 8.5.2008. Arkistoitu 8.2.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]