Tšekin edustajainhuoneen vaalit 2013

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tšekin edustajainhuoneen vaalit 2013
Tšekki
2010 ←
25.10. – 26.10.2013 → 2017

Kaikki 200 paikkaa edustajainhuoneeseen
101 paikkaa tarvitaan enemmistöön
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
 
Johtaja Bohuslav Sobotka Andrej Babiš Vojtěch Filip
Puolue ČSSD ANO 2011 KSČM
Saadut paikat 50 47 33
Paikkojen muutos Laskua 6 uusi Nousua 7
Äänet 1 016 829 927 240 741 044
Kannatus 20,45 % 18,65 % 14,91%

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
 
Johtaja Karel Schwarzenberg Miroslava Němcová Pavel Bělobrádek
Puolue TOP 09 ODS KDU-ČSL
Saadut paikat 26 16 14
Paikkojen muutos Laskua 15 Laskua 37 Nousua 14
Äänet 596 357 384 174 342 339
Kannatus 11,99% 7,72 % 6,88 %

  Seitsemäs puolue
 
Johtaja Tomio Okamura
Puolue Úsvit
Saadut paikat 14
Paikkojen muutos uusi
Äänet 336 970
Kannatus 6,78 %

Tulokset alueittain

Pääministeri ennen vaaleja

Jiří Rusnok
Sitoutumaton

Uusi pääministeri

Bohuslav Sobotka
ČSSD

Tšekin tasavallan edustajainhuoneen vaalit 2013 järjestettiin Tšekissä 25. – 26. lokakuuta 2013.[1] Vaaleissa valittiin kaikki 200 edustajainhuoneen edustajaa nelivuotiskaudelle. Vaalit olivat ennenaikaiset.

Vaalit voittanut sosiaalidemokraattinen puolue muodosti hallituksen edustajainhuoneeseen ensimmäistä kertaa päässeen ANO:n, sekä kristillisdemokraattien kanssa.

Petr Nečasin vuonna 2010 alkanutta pääministerikautta olivat värittäneet maailmanlaajuinen finanssikriisi, hallituspuolue Věci veřejnén hajoaminen sekä Nečasiin itseensä kohdistuneet korruptio- ja vallan väärinkäyttösyytökset. Nečasin erottua kesäkuussa 2013 presidentti Miloš Zeman nimitti entisen liittolaisensa Jiří Rusnokin pääministeriksi, mutta tämän hallitus ei onnistunut voittamaan syyskuussa järjestettyä luottamusäänestystä. Niinpä edustajainhuone hajoitettiin ennenaikaisesti, ja vaalien tapahtumapäiviksi asetettiin 25. ja 26. lokakuuta.[2]

Vanhat valtapuolueet ČSSD ja ODS kampanjoivat perinteisillä teemoillaan. ČSSD korosti progressiivista verotusta ja minimipalkan korotusta, kun ODS pyrki korostamaan asemaansa ainoana perinteisenä oikeistopuolueena. Pääministeri Nečasin eroaminen oli kuitenkin jättänyt ODS:n kaoottiseen tilaan, mikä näkyi sen kampanjoinnissa. Edellisissä vaaleissa edustajainhuoneen ulkopuolelle jäänyt KDU-ČSL lupasi puolustaa muun muassa perheen asemaa sekä yleistä ruuan laatua. [3]

Yhden näkyvimmistä kampanjoista teki miljardööri Andrej Babišin korruptionvastainen ANO 2011 -liike. Toinen parlamentin ulkopuolinen puolue joka oli vahvasti näkyvillä Tšekin mediassa, oli Tomio Okamuran suoraa demokratiaa korostanut sekä maahanmuuttoa ja romaneita vastustanut Aamunkoitto. Tammikuun 2013 presidentinvaaleissa hyvin menestynyt Karel Schwarzenberg oli puolueensa TOP 09:n kampanjoinnin keskuksena. KSČM:n halpa, mutta tehokas kampanjointi puhutteli erityisesti sen ydinkannattajia.[3]

Äänestäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ODS:n vaalimainoksia Nový Bohumínissa.

Tšekki oli jaettu vuoden 2013 vaaleissa 14 äänestyspiiriin, joidenka paikkamääärät perustuivat niiden väestömäärään. Ääntenlaskennassa käytettiin D’Hondtin menetelmää.[3]

Vaaleissa oli käytössä viiden prosentin äänikynnys yksittäisille puolueille.[4]

Vaalien äänestysprosentti 59,48 % oli Tšekin siihenastisen historian toiseksi matalin.[5]

Puolue Lyhenne Ääniä Osuus (%) Paikkamäärä
Tšekin sosiaalidemokraattinen puolue ČSSD 1 016 829 20,45 50
ANO 2011 ANO 927 240 18,65 47
Böömin ja Määrin kommunistinen puolue KSČM 741 044 14,91 33
TOP 09 596 357 11,99 26
Kansalaisdemokraattinen puolue ODS 384 174 7,72 16
Kristillinen ja demokraattinen unioni – Tšekkoslovakian kansanpuolue KDU-ČSL 342 339 6,88 14
Tomio Okamuran suoran demokratian aamunkoitto Úsvit 336 970 6,78 14
Lähteet:[1][4]

Vaalien voittajaksi selviytyneet sosiaalidemokraatit jäivät kauas gallupeiden luomista odotuksista. Vielä saman vuoden huhtikuussa sen suosio oli ollut niissä jopa 40 %. Kommunistinen puolue teki parhaan tuloksensa sitten vuoden 2002 vaalien, mutta ennako-oletuksista huolimatta Tšekin vasemmistopuolueet eivät pystyneet muodostamaan enemmistöhallitusta yksinään.[6]

Vuonna 2010 muodostettu oikeistohallitus koki murskatappion. Kun edellisissä vaaleissa sen puolueet olivat saaneet 47,8 % äänistä, saivat ne nyt yhteensä vain 19,8 %. Erityisesti ODS kärsi saamastaan maineesta korruptioon alttiina puolueena.[6]

Ensimmäistä kertaa vaaleihin osallistuneet ANO ja Aamunkoitto saivat yhdessä yli neljäsosan vaaleissa annetussa äänistä. KDU-ČSL pystyi ensimmäisenä puolueena Tšekin historiassa palaamaan edustajainhuoneeseen sieltä jo kerran pudottuaan.[6]

Hallituksen muodostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaliessa annetut äänet hajautuivat melko tasaisesti eri ideologisten leirien välille. Perinteiset oikeisto- ja vasemmistoblokit eivät pystyneet muodostamaan hallitusta kuten ennnen, eivätkä ne suostuneet yhteistyöhön toistensa kanssa. Tämän vuoksi vaalien suurin puolue ČSSD alkoi neuvotella edustajainhuoneeseen ensimmäistä kertaa päässeen ANO:n, sekä kristillisdemokraattisen KDU-ČSL:n kanssa.[7]

Hallitusneuvotteluita hidasti presidentti Zemanin ja hänen ČSSD:n sisäisten tukijoiden, sekä puheenjohtaja Bohuslav Sobotkan välinen valtakamppailu. Vain päivä vaalitulosten julkistuksen jälkeen ČSSD:n johto vaati Sobotkaa eroamaan. Päiviä kestänyt pattitilanne aukeni, kun Sobotka sai tarpeeksi tukea ČSSD:n jäsenistöltä. Presidentti Zeman nimitti Sobotkan virallisesti hallitustunnustelijaksi vasta 21. marraskuuta. Neuvotteluissa ČSSD sai 8, ANO 6 ja KDU-ČSL 3 ministerinsalkkua. Sobotka nimettiin pääministeriksi 17. tammikuuta ja hänen hallituksensa sai edustajainhuoneen luottamuksen helmikuussa 2014.[7]

  • Havlík, Vlastimil: The 2013 Parliamentary Election in the Czech Republic. Masaryk University. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  1. a b Volby do Poslanecké sněmovny Parlamentu České republiky konané ve dnech 25.10. – 26.10.2013 2013. Český statistický úřad. Viitattu 30.8.2024. (tšekiksi)
  2. Havlík, s.44–45
  3. a b c Havlík, s.45–46
  4. a b Politické strany, politická hnutí a koalice postupující do skrutinia 2013. Český statistický úřad. Viitattu 30.8.2024. (tšekiksi)
  5. Havlík, s.44
  6. a b c Havlík, s.46–48
  7. a b Havlík, s.48–49

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]