Sevilla FC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sevilla
Koko nimi Sevilla Fútbol Club, SAD
Lempinimet Sevillistas, Los Blanquirrojos
Perustettu 1905
Kaupunki Sevilla, Espanja
Kenttä Estadio Ramón Sánchez Pizjuán
– kapasiteetti 45 500
Sarja Primera División
Sarjataso Espanjan korkein sarjataso
Värit          
Puheenjohtaja Espanja José María del Nido Carrasco
Päävalmentaja Espanja García Pimienta
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Sevilla Fútbol Club on vuonna 1905 perustettu jalkapalloseura Espanjan Sevillasta. Seuran edustusjoukkue pelaa Espanjan korkeimmalla sarjatasolla Primera Divisiónissa. Seura on saavuttanut mestaruuden Espanjan liigassa, Espanjan cupissa, UEFA Cupissa ja Eurooppa-liigassa, ja se on Espanjan maratontaulukossa sijalla seitsemän.[1]

Sevillan kotistadion on 45 500 -paikkainen Ramón Sánchez Pizjuán. Seuran paikallisvastustaja on Real Betis. Reservijoukkue Sevilla Atlético pelasi kausina 2007–2009 Segunda Divisiónissa.

José Luis Gallegos oli Sevillan ensimmäinen puheenjohtaja.

Sevilla FC perustettiin 14. lokakuuta 1905, ja sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Britteinsaarilla jalkapallo-oppinsa saanut José Luis Gallegos. Ensimmäisen virallisen ottelunsa Sevilla pelasi vuonna 1907 huelvalaista Recreativoa vastaan. Vuonna 1909 seura ajautui sisäisiin erimielisyyksiin, minka seurauksena eräs johtokunnan jäsenistä päätti erota ja perustaa oman seuran, josta myöhemmin kehittyi nykyinen Real Betis. Joukkueiden välillä pelattu paikallisottelu, derbi sevillano, on yksi Espanjan värikkäimmistä ja tunteikkaimmista.

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Sevilla otteli Andalusian-mestaruudesta, jonka se voitti 17 kertaa vuosina 1915–1940.[2] Kilpailu toimi samalla karsintana Espanjan cupiin, jossa seura saavutti ensimmäisen mestaruutensa vuonna 1935 voitettuaan loppuottelussa Sabadellin maalein 3–0. Toinen mestaruus seurasi sisällissodan jälkeen vuonna 1939, jolloin Sevilla voitti loppuottelussa Racing Ferrolin 6–2.[3]

Vuonna 1928 perustetussa kansallisessa liigassa Sevilla aloitti toiseksi korkeimmalta sarjatasolta Segunda Divisiónista. Joukkue sijoittui heti sarjan ensimmäiseksi, mutta tuolloin voittaja ei noussut suoraan. Sevilla pelasi kaksiosaisen karsinnan Primera Divisiónin viimeiseksi sijoittuneen Racing Santanderin kanssa, minkä se hävisi yhteismaalein 3–2. Nousu toteutui lopulta kauden 1933–1934 päätteeksi, jolloin Sevilla sijoittui jälleen Segundan ensimmäiseksi ja pääsarjaa laajennettiin samalla 12-joukkueiseksi.[4]

Kaudella 1939–1940 Sevilla oli lähellä ensimmäistä pääsarjamestaruuttaan. Sarja oli juuri palannut sisällissodan aiheuttamalta tauolta ja Sevilla esitti vakuuttavia otteita. Kauden viimeisen Hérculesia vastaan pelatun ottelun 3–3-tasapelin myötä Atlético Aviación kuitenkin vei mestaruuden pisteen erolla. Seuraavalla kaudella Sevilla muun muassa murskasi Barcelonan maalein 11–1, Valencian 10–3 ja Hérculesin 8–3, mutta sarjasijoitukseksi jäi viides. Viimein kaudella 1945–1946 Sevilla voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan pääsarjamestaruutensa. Mestaruustaistelu oli jälleen tasainen ja toiseksi sijoittunut Barcelona jäi vain pisteen päähän.[5] Vuonna 1948 seura saavutti vielä Espanjan cupin, joka jäi sen viimeiseksi pokaaliksi lähes 60 vuoteen. Loppuottelussa se voitti Celtan 4–1.[3]

Sevilla pelaa kotiottelunsa Ramón Sánchez Pizjuán -stadionilla.

Kaudella 1954–1955 Juan Arza voitti 28 maalillaan pääsarjan maalikuninkuuden (Pichichi). Hän on ainoa maalikuninkuuden voittanut Sevillan pelaaja ja 182 maalillaan myös seuran kaikkien aikojen paras maalintekijä Espanjan pääsarjassa.[6] Vuonna 1958 avattiin seuran entisen puheenjohtajan mukaan nimetty Ramón Sánchez Pizjuán -stadion, jolla seuran edustusjoukkue nykyäänkin pelaa kotiottelunsa.[7]

Kaudella 1956–1957 Sevilla sijoittui Espanjan pääsarjassa toiseksi, minkä myötä se pääsi seuraavalla kaudella ensimmäistä kertaa mukaan kaksi vuotta aikaisemmin perustettuun Euroopan cupiin. Joukkue pudotti Benfican ja AGF:n, mutta puolivälierissä se hävisi Real Madridille yhteismaalein 10–2.[8]

1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla Sevillan sarjasijoitukset alkoivat laskea, ja se sijoittui säännöllisesti taulukon alemmalle puoliskolle. Kaudella 1967–1968 se jäi 16 joukkueen sarjassa viimeiseksi ja putosi Segunda Divisióniin, mutta palasi yhden kauden jälkeen takaisin. 1970-luvun alussa seurasi jälleen lyhyt, kolme kautta kestänyt pudotus alemmas, mistä selvittyään Sevilla taisteli jälleen paikoista pääsarjan keskikastissa aina 1990-luvun puoliväliin asti ennen ajautumista talousvaikeuksiin ja uutta putoamista kauden 1996–1997 päätteeksi. Ennen vuosituhannen vaihdetta seura palasi vielä pääsarjaan kaudeksi 1999–2000, mutta sijoittui viimeiseksi keräten vain 28 pistettä.

Sevillan kannattajia Eindhovenissa toukokuussa 2006 ennen Middlesbrough’a vastaan pelattua voittoisaa UEFA Cupin loppuottelua.

Sevilla voitti Segunda Divisiónin Joaquín Caparrósin valmentamana kaudella 2000–2001 ja palasi takaisin pääsarjaan. 2000-luvulla Sevilla on noussut Espanjan kärkiseurojen joukkoon ja saavuttanut menestystä myös Euroopan kentillä hedelmällisen junioritoiminnan, puheenjohtaja José María del Nidon tuoman taloudellisen vakauden ja urheilutoimenjohtaja Monchin oivaltavien pelaajakauppojen ansiosta. Ensimmäiset menestyksen merkit näkyivät kaudella 2003–2004, jolloin joukkue ylsi Caparrósin johdolla Espanjan cupin välieriin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen sekä sijoittui sarjassa kuudenneksi ansaiten paikan seuraavan kauden UEFA Cupin.

Kaudella 2005–2006 uuden valmentajan Juande Ramosin johtamana Sevilla päätti 58 vuotta kestäneen pokaalittoman ajanjakson, kun se voitti UEFA Cupin loppuottelussa Middlesbrough’n tyylipuhtaasti maalein 4–0. Mestaruus oli samalla seuran historian ensimmäinen kansainvälisissä seurajoukkuekilpailuissa.[9] UEFA Super Cupissa kukistui Mestarien liigan voittanut Barcelona niin ikään selvin numeroin 3–0.[10]

Kaudella 2006–2007 Sevilla voitti jälleen UEFA Cupin, kun se kaatoi loppuottelussa Espanyolin rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Sevilla on Real Madridin (1985–1986) ohella ainoa seura, joka on voittanut kilpailun kahdesti peräkkäin.[11] Kotimaan kentillä Sevilla johti sarjaa usean kierroksen ajan ja taisteli jopa mestaruudesta, mutta jäi lopulta kolmanneksi viisi pistettä Real Madridille ja Barcelonalle hävinneenä. Sijoituksen ansiosta seura pääsi kuitenkin kauden 2007–2008 Mestarien liigaan ensimmäistä kertaa kilpailun nykyhistoriassa. Espanjan cupissa joukkue eteni loppuotteluun, jossa se voitti Getafen 1–0.[12] Erinomaisen vuoden kruunasi elokuussa pelattu Espanjan supercup, jossa Sevilla voitti hallinneen sarjamestarin Real Madridin yhteismaalein 6–3.[13] Jalkapallon historiaa ja tilastoja tutkiva IFFHS rankkasi Sevillan vuosien 2006 ja 2007 parhaaksi seurajoukkueeksi.[14]

Kausi 2007–2008 alkoi Sevillan kannalta dramaattisesti seuran oman kasvatin Antonio Puertan saatua sairauskohtauksen kesken Getafea vastaan pelatun sarjakauden avausottelun ja kuoltua myöhemmin sairaalassa. Muutamia päiviä Puertan kuoleman jälkeen pelatussa UEFA Super Cupissa Sevilla ei enää onnistunut jatkamaan mestaruusputkeaan eurokentillä, vaan hävisi Milanille 3–1.[15] Toinen takaisku seurasi myöhemmin syksyllä, kun menestysvalmentaja Juande Ramos siirtyi Tottenham Hotspuriin. Hänen tilalleen palkattiin seuran reservijoukkuetta valmentanut ja omalla pelaajaurallaan Sevillassa eniten pääsarjaotteluita (354) pelannut Manolo Jiménez, jonka johdolla joukkue selviytyi Mestarien liigan alkulohkosta voittajana jatkoon ja nousi heikohkosti sujuneesta alkukaudesta huolimatta kotimaan sarjassakin UEFA Cup -paikkaan oikeuttaneelle viidennelle sijalle.

Kansalliset kilpailut[16]

Kansainväliset kilpailut[16]

Tilanne 28. syyskuuta 2024.[17]
Maalivahdit
01 Espanja Álvaro Fernández
13 Norja Ørjan Nyland
Puolustajat
03 Espanja Adrià Pedrosa
04 Espanja Kike Salas
15 Argentiina Gonzalo Montiel
16 Espanja Jesús Navas (C)
19 Argentiina Valentín Barco
22 Ranska Loïc Badé
23 Brasilia Marcão
24 Ranska Tanguy Nianzou
26 Espanja Juanlu Sánchez
32 Espanja José Ángel Carmona
Keskikenttäpelaajat
06 Serbia Nemanja Gudelj
08 Espanja Pedro Ortiz
10 Espanja Suso
12 Belgia Albert Sambi Lokonga
17 Espanja Saúl Ñíguez
18 Ranska Lucien Agoumé
20 Sveitsi0 Djibril Sow
Hyökkääjät
07 Espanja Isaac Romero
09 Nigeria Kelechi Iheanacho
11 Belgia Dodi Lukebakio
14 Espanja Peque
21 Nigeria Chidera Ejuke

Entisiä pelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä valmentajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Clasificación histórica LFP. Viitattu 7.12.2008
  2. List of Champions of Sur RSSSF. Viitattu 7.12.2008
  3. a b List of Cup Finals RSSSF. Viitattu 7.12.2008
  4. Final Tables 1928–1939 RSSSF. Viitattu 7.12.2008
  5. Final Tables 1939–1949 RSSSF. Viitattu 7.12.2008
  6. Estadísticas (Arkistoitu – Internet Archive) Sevilla FC. Viitattu 7.12.2008
  7. Estadio (Arkistoitu – Internet Archive) Sevilla FC. Viitattu 7.12.2008
  8. Di Stéfano shines for Madrid 1.1.2006. UEFA. Viitattu 7.12.2008
  9. Sevilla end 58-year wait 1.6.2006. UEFA. Viitattu 7.12.2008
  10. Sevilla win big in Monaco 6.7.2007. UEFA. Viitattu 7.12.2008
  11. Sevilla defend their honour 18.7.2007. UEFA. Viitattu 7.12.2008
  12. Copa del Rey 2006–2007 Marca. Viitattu 7.12.2008
  13. Supercopa de España 2007 Marca. Viitattu 7.12.2008
  14. Club World Ranking IFFHS. Viitattu 7.12.2008
  15. Milan triumph again in Monaco 31.8.2007. UEFA. Viitattu 7.12.2008
  16. a b La entidad (Arkistoitu – Internet Archive) Sevilla FC. Viitattu 7.12.2008
  17. Primer Equipo Sevilla FC. Viitattu 8.3.2019. (espanjaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]