Seitsemän veljestä (televisiosarja)
| Seitsemän veljestä | |
|---|---|
 |
|
| Tyyli | draama |
| Kestoaika | 43-88 minuuttia |
| Pääosissa |
Kai Lehtinen Jarmo Mäkinen Martti Suosalo Jari Pehkonen Taisto Reimaluoto Pertti Koivula Tero Jartti |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Verkko | Yle TV2 |
| Esitetty | 12.11.1989 – 21.12.1989 |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 12 |
| Tuotanto | |
| Tuottaja(t) | Reima Kekäläinen |
| Ohjaaja(t) | Jouko Turkka |
| Käsikirjoittaja(t) | Jouko Turkka |
| Säveltäjä(t) | Atso Almila |
| Leikkaaja(t) | Jouko Turkka |
| Lavastaja(t) | Ensio Suominen |
| Kuvaaja(t) | Juhani Heikkonen |
| Tuotantoyhtiö(t) | Yle TV2 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Seitsemän veljestä on Jouko Turkan Yleisradion TV2:lle vuonna 1989 ohjaama 12-osainen televisiosarja, joka perustuu Aleksis Kiven samannimiseen romaaniin. Sarja herätti aikanaan suurta kohua.[1] Sarjan musiikin oli säveltänyt Atso Almila. Sarjan tekoon oli ohjattu TV2:n teatteritoimituksen budjettiin varatut rahat usean vuoden ajan.[2]
Sovituksessaan Turkka nojasi elokuvan keinoihin: dialogin sijaan käytettiin monissa pitkissä kohtauksissa eleitä, ilmeitä ja voimakkaita lähikuvia.[1] Sarjassa käytetty "horkkanäyttelemiseksi" haukuttu intensiivinen, fyysinen näyttelemistapa jakoi mielipiteitä, ja sarja sai sekä moitetta että kiitosta. Sarjan sanottiin muun muassa vääristelevän Kiven teoksen henkeä ja antavan suomalaisista väärän kuvan ulkomaailmalle. Turkan uusi televisiokerronnan estetiikka sai kuitenkin myös kiitosta.[1] Elokuvaa pidettiin myös suomalaisen miehen kunnian palautuksena, kun siinä miehetkin saivat itkeä ja reagoida tunteella.[3]
Sanomalehtien yleisönosastot täyttyivät kannanotoista Turkan Seitsemään veljekseen marras- ja joulukuussa 1989. Helsingin Sanomien toimitus laski, että sarjaa kommentoineista kirjoituksista 137 oli kauhistelevia ja 93 ylistäviä. Viimeksi mainittujen osuus lisääntyi sitä mukaa, mitä pitemmälle sarjan esittäminen eteni. Positiivisia arvioita esittivät lähinnä taiteilijat; varsinkin veljesten paluuta Jukolaan pidettiin upeana. Yksittäisistä roolisuorituksista jäi mieleen Tero Jartin esittämä Eero. Negatiivisissa kommenteissa paheksuttiin äärimmilleen pitkitettyjä kohtauksia ja päiviteltiin, oliko 1800-luvun puolivälin hämäläiskylä todella asutettu näin alkukantaisilla olioilla. Turkan näkemyksen veljeksistä katsottiin lähteneen enemmän sisäisistä oivalluksista kuin tosiasioista, sillä romaanin veljekset olivat ison talon poikia. TV2:n ohjelmapäällikkö Juhani Wiio arvioi Liitto-lehdessä Seitsemän veljeksen saamaa kielteistä palautetta ja päätyi siihen, että sarja oli leikattu, koostettu ja rytmitetty taitamattomasti. Wiion mielestä sarjan hyvät puolet hukkuivat kaaokseen.[2] Keskustelua jatkettiin aina ylioppilaskirjoituksissa asti, jossa kevään 1990 äidinkielen kokeen yhtenä aiheena oli "Kiven, Turkan ja minun Seitsemän veljestä".[4]
Turkan kausi Teatterikorkeakoulun rehtorina oli tuolloin juuri päättynyt ja sarjassa näytteli Turkan Teatterikorkeakoulussa kasvattama uusi näyttelijäpolvi. 1990–2000-luvuilla tunnetuiksi tulleista näyttelijöistä olivat mukana muiden muassa Mari Rantasila, Kai Lehtinen, Martti Suosalo, Jarmo Mäkinen.[1]
Ulkomaita varten Seitsemästä veljeksestä tehtiin Yleisradion teatteritoimituksen päällikön Reima Kekäläisen valvonnassa viisituntinen sarja, joka esitettiin Ruotsin televisiossa myöhäisiltaan sijoitettuna kesäkuussa 1990. Muihin maihin sarjaa ei ostettu.[2]
Yle ei ole uusinut sarjaa koskaan televisiossa, mutta se tuli nähtäväksi Yle Areenaan syksyllä 2019, kun Aleksis Kiven syntymästä tuli kuluneeksi 185 vuotta.[5]
Jaksot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jakso | Nimi | Juoni | Kesto (min.) | Ensiesitys |
|---|---|---|---|---|
| 1. | Tähtiä kuin Otavassa | Jukolan seitsemän veljeksen tarina alkaa poikien lapsuudesta ja varhaisnuoruudesta. Äidin kuoleman jälkeen veljekset pohtivat Impivaaraan muuttoa, naimisiin menoa ja koulunkäyntiä. | 67' | 12.11.1989 |
| 2. | Toukolaiset | Veljekset tutustuvat naisen mysteeriin, matkaavat lukkarin kouluun ja joutuvat ensimmäiseen tappeluun toukolaisten kanssa. | 60' | 16.11.1989 |
| 3. | Lukkarin koulu | Veljekset epäonnistuvat lukkarin koulussa ja hankkivat päälleen yhteiskunnan koston. | 73' | 19.11.1989 |
| 4. | Sauna palaa | Veljekset joutuvat toukolaisten väijytykseen, menettävät saunansa ja päätyvät lautamiehen välityksellä rovastin puristuksiin. Pako erämaahan jää ainoaksi ratkaisuksi. | 62' | 23.11.1989 |
| 5. | Kaukana kavala maailma | Veljekset saapuvat Impivaaraan ja päätyvät yhteiskunnan armoilta luonnon armoille. | 66' | 26.11.1989 |
| 6. | Joulu Impivaarassa | Veljekset viettävät joulua Impivaarassa, mutta joutuvat pakenemaan lapsuudenkotiinsa Jukolaan. | 87' | 30.11.1989 |
| 7. | Hiidenkivellä | Vanhan Taula-Matin nuoruuden erämuistelmat innoittavat veljekset jäljittelyyn. | 66' | 3.12.1989 |
| 8. | Saapasnahkatorni | Kartanon härkien korvaus johtaa veljekset sekä maan että viinan viljelyyn. | 68' | 7.12.1989 |
| 9. | Kapina ja sovitus | Toukolan kapina ja sen sovitus. | 75' | 10.12.1989 |
| 10. | Talonpojiksi | Erämiehistä tulee lopultakin talonpoikia. | 42' | 14.12.1989 |
| 11. | Tulojuhlat | Paluu korvesta takaisin suureen sovintojuhlaan. | 55' | 17.12.1989 |
| 12. | Voimalla seitsemän miehen | Veljesten myöhemmät vaiheet. | 77' | 21.12.1989 |
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kai Lehtinen | … | Juhani |
| Jarmo Mäkinen | … | Tuomas |
| Martti Suosalo | … | Aapo |
| Jari Pehkonen | … | Simeoni |
| Taisto Reimaluoto | … | Timo |
| Pertti Koivula | … | Lauri |
| Tero Jartti | … | Eero |
| Eila Rinne | … | Männistön muori |
| Mari Rantasila | … | Venla |
| Edvin Laine | … | lukkari |
| Veikko Sinisalo | … | Taula-Matti |
| Hannes Häyrinen | … | Viertolan herra |
| Niina Nurminen | … | Aapon vaimo |
| Paavo Liski | … | Nimismies |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Lindfors, Jukka: Jouko Turkan Seitsemän veljestä Elävä arkisto. 14.12.2007. Yleisradio. Viitattu 29.7.2012.
- ↑ a b c Wiik, Anna Kerttu: Seitsemän veljestä sai aikaan myrskyn vesilasissa. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1991, s. 420–421. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11421-2.
- ↑ Kemppi, Emilia: Turkan postmoderni kieli Seitsemän veljeksen maailmassa Elävä arkisto. 6.6.2011. Yleisradio. Viitattu 29.7.2012.
- ↑ Internetix: Äidinkielen koe - kevät 1990 materiaalit.internetix.fi.
- ↑ Yle Areena: Seitsemän veljestä areena.yle.fi.