Sahapistiäiset
| Sahapistiäiset | |
|---|---|
.jpg) Pilkkumäntypistiäinen (Diprion pini) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: |
Sahapistiäiset Symphyta Gerstaecker, 1867 |
| Yläheimoja ja heimoja[1][2] | |
|
|
| Katso myös | |
Sahapistiäiset (Symphyta) on pistiäisten alalahko. Sahapistiäisiä on 14 heimoa ja noin 10 000 lajia, joista Suomessa elää noin 700.[3]. Suomessa eläviä lajeja ovat muun muassa kääpiösahiainen, loissahiainen ja useat havupistiäiset. Sahapistiäisten suomenkielistä nimistöä vasta valmistellaan.[4]
Nimi sahapistiäinen tulee sahareunaisesta munanasettimesta, joka useimmilla lajeilla on takaruumiinsa kärjessä. "Pistintä" eläin ei käytä hyökkäykseen tai puolustukseen, vaan siirtää sen avulla munansa kasvin solukkoon tai isäntäeläimeen.[4][3]
Useimmat lajit liikkuvat keväällä ja varhaiskesällä. Aikuiset ovat lyhytikäisiä. Joidenkin lajien aikuiset eivät syö lainkaan, toiset imevät mettä kukista ja jotkin syövät pieniä hyönteisiä. Naaraat munivat yleensä lehtiin, oksiin tai puunrunkoihin. Puussa elävien lajien aikuistuminen saattaa kestää vuosia, lehdellä elävien vain pari viikkoa. Eräät lajit ovat kovakuoriaisten toukkien sisäloisia. Jotkut pistiäiset voivat olla toisten sahapistiäislajien toukkien loisia, esimerkiksi mäntypistiäislamuri, mäntypistiäispiinuri ja ahmaspistäiset.[3][5]
Sahapistiäisten ruumiinrakenne on pysynyt nykyisen kaltaisena ainakin 225 miljoonaa vuotta lähde? ja eläimet ovat nykyisistä pistiäisistä alkeellisimpia. Sahapistiäisten keski- ja takaruumiin välissä ei ole selvää ampiaisvyötäröä, vaan ne ovat melko tasapaksuja koko pituudeltaan (vertaa sisartaksoni hoikkatyviset). Siipien suonitus on monimutkainen. Toukilla on jaokkeiset raajat keski- ja takaruumissa, paitsi kaivautuneina elävillä lajeilla, joilla raajat ovat lähes surkastuneet. Useimpien lajien toukat muistuttavat perhostoukkia, mutta niillä on vähintään kuusi paria käsnäjalkoja ja vain yksi pari pistesilmiä.[3]
Monet sahapistiäiset, varsinkin mäntypistiäiset, aiheuttavat vahinkoa talousmetsille. Ruskomäntypistiäisen toukat voivat syödä männyistä useimmat vanhat neulaset, jolloin puun kasvu kärsii, vaikka uusimmat neulaset yleensä jäävätkin jäljelle. Yksittäinen tuho voi aiheuttaa 3–4 vuoden kasvua vastaavan menetyksen.[4][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fauna Europaea (Arkistoitu – Internet Archive)
- Maailman eläimet – Selkärangattomat. Mikkola, Kauri (päätoim.). Tammi. Helsinki. 1989.
- Metsiemme pistiäisiä (Arkistoitu – Internet Archive). UPM Metsä. 2009.
- Varama, Martti & Niemelä, Pekka. Männiköiden neulastuholaiset. Metsätieteen aikakauskirja 2/2001. PDF (Arkistoitu – Internet Archive).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|