Raiskaus
Raiskaus on toisen pakottamista sukupuoliyhteyteen joko väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla, tai ilman kohteen vapaaehtoista suostumusta.[1]
Raiskaus on tuomittava ja kielletty teko, seksuaalirikos, kaikkialla maailmassa. Eri maiden lainsäädännöt kuitenkin määrittelevät raiskaukseen liittyvän pakottamisen ja vastustamisen eri tavoin.[2]
Raiskaus on uhrille psykologisesti hyvin traumatisoiva kokemus, ja se voi jättää uhrin mieleen pysyviä jälkiä.[3]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sekä substantiivi raiska että verbi raiskata ovat vanhaa itämerensuomalaisten kielten perua. Suomen kirjakielessä sanat ovat esiintyneet jo Mikael Agricolan kirjaamana.[4] Raiskata-verbi on alun perin tarkoittanut maatalousterminä yleensä ’hakata, haaskata metsää’, ja esimerkiksi raiskio tarkoittaa ’hakkuupaikka; pilalle hakattu metsä’.[5] Raiska tarkoittaa nykysuomessa surkeaa olentoa, kulunutta esinettä, roskaa, jätettä, haaskaa ja muita kielteisiä asioita.[4]
Raiskauksen luonne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raiskauksen määrittely seksiksi on kiistanalainen kysymys. Joidenkin teoreetikoiden mukaan raiskaus ei ole seksiä vaan vallankäyttöä, ja he yhdistävät raiskaukset miesten ylläpitämään ja naisia väkivaltaisesti alistavaan patriarkaattiin. Toisaalta ne, jotka pitävät raiskausten motivaatiota seksuaalisena, korostavat sitä, että raiskaukset kohdistuvat hedelmällisessä iässä oleviin naisiin, eikä raiskausta käytetä alistamisen muotona muita ihmisryhmiä kohtaan. Sen lisäksi raiskaukseen kuuluva penetraatio onnistuu vain, jos mies on seksuaalisesti kiihottunut.[6]
Fiktiossa raiskaukset ovat usein nopeita, mutta todelliset raiskaajat haluavat yleensä jäljitellä rakkaussuhteeseen perustuvaa yhdyntää esileikkeineen, suudelmineen ja molemminpuolisine suusekseineen. Uhri usein tottelee, jotta raiskaus päättyisi nopeammin. Tämän vuoksi alan tutkija pitää suostumuksen puutetta ratkaisevana. Raiskaaja voi kysyä, rakastaako uhri häntä tai pitääkö uhri siitä, mitä hän tekee.[7]
Niin sanotuissa puskaraiskauksissakin väkivalta rajoittuu yleensä siihen, että uhri pitää saada suojaisaan paikkaan raiskausta varten.[7]
Määritelmä laissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raiskauksen määritelmä ja rajaus ovat vaihdelleet eri aikoina eri maissa. Kapein rajaus edellyttää, että siitin on työnnetty emättimeen väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten. Yhdysvalloissa vuonna 2012 muutettiin lakia niin, että minkä tahansa esineen tai ruumiinosan työntäminen emättimeen tai peräaukkoon ilman suostumista on raiskaus.[8] Ruotsissa tehtiin samantapainen muutos vuonna 2018 ja Suomessa kansalaisaloite.[9]
Hammurabin lain mukaan neitsyen raiskaus oli rikos hänen isäänsä vastaan, ja pitkään sen jälkeenkin raiskaus oli omaisuusrikos jossa uhri oli raiskatun aviomies tai isä. Yhdysvalloissa mustaihoisten raiskaus ei ollut aluksi rikollista, ja avioliitossa tapahtuva raiskaus tuli rikokseksi asteittain eri osavaltioissa 1970-luvulta 1990-luvulle.[10] Myös Raamatussa raiskaus liitetään omaisuus- ja aviorikoksiin Vanhan testamentin viidennessä Mooseksen kirjassa.[11]
Tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oikeudessa tuomitut tekijät ovat Suomessa yleensä miehiä. Vuosina 2016–2020 Suomessa annettiin viisi kertaa tuomio raiskauksesta, jossa tekijä oli nainen. Näistä kolme oli törkeitä raiskauksia. Lisäksi oli 15 törkeää ja 16 tavallista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, yksi pakottaminen sukupuoliyhteyteen ynnä muita rikoksia.[12]
Valtioneuvoston selvityksen mukaan Suomessa seksuaalirikoksia tekevät eniten huono-osaiset, nuoret, ulkomaalaiset ja ne, joilla on varhaisia riskitekijöitä. Ulkomaalaisten korkeaa 38 %:n osuutta eivät kuitenkaan huono-osaisuus ja sosioekonomiset tekijät juurikaan selittäneet. Ruotsissa 59 % poliisille ilmi tulleista raiskauksista oli ulkomaalaistaustaisten ja 48 % ulkomailla syntyneiden tekemiä.[13]
Heteroseksuaalisista naisista 17 % kertoi pakottaneensa miestä seksuaalisesti (yhteenvetotutkimus 32 eri tutkimuksen 22 632 naisesta). Tutkimusten perusteella biseksuaaliset ja homoseksuaaliset naiset syyllistyvät seksuaaliseen pakottamiseen yhtä usein kuin heteroseksuaaliset.[14]
Suurimmassa osassa raiskauksista tekijä ja uhri tuntevat entuudestaan. Esimerkiksi Suomessa noin joka neljännessä tapauksessa tekijä on uhrille entuudestaan tuntematon[15] ja kolmannes epäillyistä on ulkomaalaisia.[16]
Uhrit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.[17] Useissa tutkimuksissa miehet ovat ilmoittaneet poliisille paljon pienemmän osan kokemistaan väkivaltarikoksista kuin naiset.[18]
Uhriksi valitaan usein päihtynyt henkilö. Heikommassa asemassa olevaa saatetaan painostaa tai lahjoa. Lapseen kohdistuva seksuaalirikos alkaa usein tekijän ja uhrin psykologisella lähentymisellä.[13]
Seuraukset uhrille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensisijaisia ovat aina uhrin henkiset kärsimykset. Raiskauksen uhrit kokevat lähes poikkeuksetta traumaattisia muistoja vielä pitkään teon jälkeen, usein jopa koko loppuelämänsä ajan. Useimmat uhrit kokevat voimakkaita pelon, häpeän ja vihan tunteita, joista seuraa vakavaa masennusta, sekä usein syrjäytymistä tai itsetuhoista käyttäytymistä. Henkiset seuraukset saattavat olla osin myös kulttuurisidonnaisia. Useissa kulttuureissa uhri syyllistetään ja saatetaan syrjäyttää yhteisöstä, sillä heidän katsotaan esimerkiksi syyllistyneen aviorikokseen tai muuten itse aiheuttaneen teon omalla käyttäytymisellään.
Naisen tuleminen raskaaksi, sekä erilaiset sukupuolitaudit ovat mahdollisia.
Kuten naiset myös miesuhrit saavat raiskauksista masennusta, vihaa, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, emotionaalista ja seksuaalista kyvyttömyyttä ja itsetuhoisuutta. Lisäksi toisinaan uhria syytetään raiskaajan sijaan.[19]
Raiskauksen uhrit saavat tukea, apua ja neuvontaa Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta.[20]
Rikosoikeudelliset seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa tuli vuonna 2017 poliisin tietoon tuli yli 1 200 raiskausta, mutta niistä vain 17 prosenttia johti tuomioon.[21] Toisaalta vain harva raiskauksen uhri ilmoittaa poliisille. Turun Sanomien mukaan 50 000 naista joutuu Suomessa vuosittain seksuaalisen väkivallan uhriksi, mutta raiskauksesta tehtyjä rikosilmoituksia tehtiin vain 1 245, ja niistä 209 johti tuomioon. Tämä tarkoittaa sitä, että vain 0,4 prosenttia tekijöistä päätyy rikosoikeudelliseen vastuuseen.[22]
Väärät syytökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meta-analyysin sisältämien tutkimusten mukaan 5,2 % raiskaussyytöksista osoitettiin vääriksi, 35 % oikeiksi ja 59 % ei vahvistettu kummiksikaan, esimerkiksi asiaa ei käsitelty oikeudessa. Koska osa viimeksi mainituistakin on vääriä syytöksiä, todellinen luku olisi tutkijoiden mukaan korkeampi kuin 5 %.[23] Britanniassa poliisit arvioivat puolet syytöksistä vääriksi, mutta eri poliisien arviot ovat keskenään hyvin erilaisia.[24]
Eräät tutkijat arvioivat, että 2–10 % raiskaussyytöksiä on vääriä.[25][26] Eugene J. Kanin Purduen yliopistosta totesi yhdeksänvuotisessa tutkimuksessa eräällä Yhdysvaltain metropolialueella, että 41 % raiskaussyytöksistä oli vääriä. Vääriksi oletettiin syytökset, joissa kantaja kieltäytyi valheenpaljastustestistä.[27]
Väärästä ilmiannosta voi saada Suomessa sakkoja tai enintään kolme vuotta vankeutta. Vuonna 2018 uskoon tullut nainen tunnusti tehneensä perättömän rikosilmoituksen raiskauksesta. Kurdimies oli joutunut vankilaan alle vuodeksi.[28] Vuonna 2023 nainen sai 10 kuukautta ehdollista vankeutta väärästä ilmiannosta. Hänen rikosilmoitusuhkausta vastaan kiristämänsä mies oli onnistunut salaa videoimaan kiristysyrityksen, ja oikeus katsoi videon tukevan miehen kertomusta.[29]
Ilmoittaessaan raiskauksesta poliisille uhri ei välttämättä ole tunteiden vallassa, vaan saattaa esiintyä neutraalisti. Tällöin poliisin väärien ennakkoluulojen vuoksi tällaisissa tilanteissa voi herätä turhia epäilyjä ilmoituksen aitoudesta.[7]
Raiskaukset sodissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan viime päivinä ja sen loputtua liittoutuneet, enimmäkseen neuvostojoukot, raiskasivat jopa kaksi miljoonaa saksalaisnaista. Asiasta vaiettiin aina 2000-luvun alkuun saakka, sillä saksalaisia ei oltu totuttu näkemään sodan jälkeen uhreina. Ensimmäinen tieteellinen tutkimus aiheesta valmistui vasta vuonna 2009.[30] Amnesty Internationalin mukaan raiskauksesta on tullut osa sodankäyntiä. Sitä on käytetty muun muassa etniseen puhdistukseen. Lääkärit ilman rajoja -järjestö raportoi kohdanneensa ilmiön ensimmäisen kerran Bosniassa 1990-luvulla.[31]
Sodissa miesten joukkoraiskaaminen ja kovempi seksuaalinen väkivalta ovat yhä yleisiä. Esimerkiksi Sarajevon keskitysleirissä 80 % haastatelluista miehistä oli raiskattu. El Salvadorissa 76 % poliittisista miesvangeista oli kidutettu seksuaalisesti ja Ugandassa kapinalliset joukkoraiskaavat vankejaan. Tästä puhutaan hyvin harvoin, koska raiskattu mies joutuisi usein vaimon, suvun ja ystävien hylkäämäksi.[32]
Kesällä 2008 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto määritteli raiskaukset konfliktialueilla mahdolliseksi sotarikokseksi.[33]
Raiskaukset eri maissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikissa yhteisöissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiempi tutkimus oli esittänyt jotkin yhteisöt raiskauksettomiksi. 31 maan etnografisen datan uusi läpikäynti osoitti, että raiskauksia tapahtuukin kaikissa yhteisöissä. Tämä tukee käsitystä, että raiskaus ei ole opittu tapa.[34][35]
Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Raiskaus Suomessa
Ruotsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin rikoskaaren mukaan kyse on aina raiskauksesta, jos toinen osapuoli ei ole osallistunut yhdyntään tai vastaavaan seksuaaliseen tekoon vapaaehtoisesti. Raiskauksen tunnusmerkistöön ei siis kuulu Ruotsissa väkivalta, pakottaminen eikä uhkailu, vaan pelkkä vapaaehtoisuuden puute. Vapaaehtoisuutta ei tarvitse lain mukaan ilmaista sanoin tai teoin, vaan sen voi ilmaista myös muulla tavoin. Tekijän tulee varmistua toisen osapuolen vapaaehtoisuudesta. Jos tekijä ei tiennyt, mutta hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei toinen osapuoli ollut vapaaehtoinen, hänet voidaan tuomita myös huolimattomasta raiskauksesta.[36]
Yhdysvallat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]40 000 kotitalouden kyselyssä 38 % seksuaalisista väkivallanteoista oli kohdistunut miehiin Yhdysvalloissa vuonna 2013. Kansallisen rikosuhritutkimuksen tutkija Lara Stemplen mukaan naisten ja miesten kokemukset ovat yllättävän lähellä toisiaan. Vuoteen 2012 asti FBI määritteli raiskauksen naiseen kohdistuvaksi. 2010 National Intimate Partner and Sexual Violence Surveyn mukaan seksuaalisen väkivallan uhreja oli 1,27 miljoonaa naista ja 1,267 miljoonaa miestä. Miesuhreilla on erittäin usein masennusta ja seksuaalisia toimintahäiriöitä. Vankiloissa naisia hyväksikäyttävät yleensä vankitoverit, miehiä vartijat, usein naispuoliset, etenkin nuorisovankeja. Vankiuhrit eivät ole mukana yleisissä seksuaaliväkivaltaluvuissa.[37]
Jonkinlaista pakottamista seksiin kokee arviolta 50 % miehistä. Yliopistoissa opiskelevista naisista 23–46 % myönsi painostaneensa miehiä seksiin verbaalisesti, pitämällä väkisin paikallaan, asein tai muuten. Näissä kuten yleensäkin tutkimuksissa seksiin pakottamisesta on ongelmana se, että ne sekoittavat hyvin eriasteisia tapahtumia ja voivat olla asenteellisia.[38]
Papua-Uusi-Guinea
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Papua-Uudessa-Guineassa 60 % miehistä sanoo ottaneensa osaa joukkoraiskaukseen ja kaksi kolmesta naisesta päätyneensä miehensä pahoinpitelemäksi, jopa hyvinkin väkivaltaisesti.[39]
Antropologi Don Kulick on tutkinut Gapunin kylää. Seksuaalinen väkivalta on perua aiemman uskonnon joukkoseksirituaaleista, lasten kasvatus on yhä väkivaltaista ja rikollisuus yleistä. Toisaalta raiskaukseen ei liity samanlaista traumatisoivaa arvolatausta kuin länsimaissa. Joukkoraiskauksen uhrissa ei näy mitään merkkejä vakavasta traumatisoitumisesta, kun taas länsimaassa tapauksesta tulisi uhrin loppuelämän keskipiste.[39]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nummenmaa, Lauri: Pahuus – ihmisluonnon pimeä puoli. Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3295-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ raiskata. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Nummenmaa 2022, s. 74.
- ↑ Nummenmaa 2022, s. 74–76.
- ↑ a b Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1015. raiska - sanan etymologiaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-x.
- ↑ raiskata Suomen etymologinen sanakirja. Viitattu 22.8.2024.
- ↑ Nummenmaa 2022, s. 77–78.
- ↑ a b c Viihteen luomat myytit antavat raiskauksista väärän kuvan – Tutkija: puskaraiskaus ei aina ole nopea, tekijä käyttäytyy kuin rakkaussuhteessa Helsingin Sanomat. 9.7.2018.
- ↑ An Updated Definition of Rape web.archive.org. 2012. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Raiskauslakiuudistus ottaa uusia askeleita ja etenee lausuntokierrokselle – muistatko vielä mistä uudistuksessa on kyse? Yle. 2020. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Kyla Bishop: A Reflection on the History of Sexual Assault Laws in the United States UA Little Rock. 2018. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ 5. Moos. 22:23-24)
- ↑ Rangaistukset sukupuolen, iän ja rikoksen mukaan (käräjäoikeudet ja hovioikeus ensimmäisenä oikeusasteena, rangaistus- ja sakkomääräykset ja rikesakot) muuttujina Tuomio, Sukupuoli, Ikä, Vuosi, Tuomion päärikos ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2021.
- ↑ a b Selvitys: Raiskauksista epäillyistä 38 prosenttia ulkomaalaistaustaisia – ”Ei selittynyt huono-osaisuudella” Iltalehti. 29.9.2021.
- ↑ David DiMarco & Ryan Savitz: An Examination of Sexual Coercion Perpetrated by Women. Sexuality & Culture, 2023. Springer. doi:10.1007/s12119-023-10102-1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Päivi Honkatukia & Heini Kainulainen: Rikollisuustilanne 2006: luku 4 "Seksuaalirikokset" Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Viitattu 19.2.2015 (siirto viitemallineeksi).
- ↑ Tilastokeskus: 38 prosentissa raiskausrikoksista epäiltynä tekijänä ulkomaalainen vuonna 2019 Iltalehti. 22.5.2020.
- ↑ Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2012 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia (sivu 13) Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsaus 28/2013. oikeusministeriö.
- ↑ Venla Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen: Perheväkivalta Suomessa (Verkkoraportti 12/2009, sivut 9 ja 7) Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
- ↑ Male Rape The National Center for Victims of Crime. Viitattu 12.3.2006.
- ↑ Ohjeita seksuaalirikosten uhreille Raiskauskriisikeskus Tukinainen. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Amnesty: Suomessa raiskaus jää yhä usein rankaisematta – tekijän vieressä nukkuminen tai lääkärikäynnin viivyttäminen voivat vaikuttaa tuomioon Yle Uutiset. 6.3.2019. Viitattu 31.5.2022.
- ↑ Noin 50 000 naista joutuu Suomessa vuosittain seksuaalisen väkivallan uhriksi – raiskaustuomio vain 209 tekijälle ts.fi. 3.4.2019. Viitattu 31.5.2022.
- ↑ Claire E. Ferguson & John M. Malouff: Assessing Police Classifications of Sexual Assault Reports: A Meta-Analysis of False Reporting Rates. (tutkimukset 1977-2014. Vapaa linkki: https://www.researchgate.net/publication/287327655_Assessing_Police_Classifications_of_Sexual_Assault_Reports_A_Meta-Analysis_of_False_Reporting_Rates) Archives of Sexual Behavior, 2016, 45. vsk. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Lesley McMillan: Police officers’ perceptions of false allegations of rape. Journal of Gender Studies, 22.6.2016, 27. vsk, nro 1, s. 9-21. doi:10.1080/09589236.2016.1194260. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ DiCanio, M. (1993). The encyclopedia of violence: origins, attitudes, consequences. New York: Facts on File. ISBN 978-0-8160-2332-5.
- ↑ Statistics about sexual violence 2015. National Sexual Violence Resource Center.
- ↑ E.J. Kanin: An alarming national trend: False rape allegations. Archives of Sexual Behavior, 1994, 23. vsk.
- ↑ Sanna oli 16-vuotias, kun hän kertoi tulleensa raiskatuksi – Viisi vuotta myöhemmin hän paljasti, että vankilaan joutui syytön mies Helsingin Sanomat. 1.7.2020.
- ↑ Nainen kiristi miestä raiskauksella niin rujolla tavalla, että oikeuskin kommentoi kylmäkiskoisuutta Iltalehti. 5.10.2023.
- ↑ Raped by the Red Army: Two million German women speak out The Independent. 15.4.2009. Viitattu 14.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Smith-Spark, Laura: How did rape become a weapon of war? BBC News -sivusto. 8.12.2004. BBC. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
- ↑ The rape of men, The Observer, Sunday 17 July 2011
- ↑ UN Security Council Resolution 1820 (Internet Archivessa, tallennettu 11.7.2008) 2008. United Nations. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Craig Palmer: Is Rape a Cultural Universal? A Re-examination of the Ethnographic Data U.S. Department of Justice.
- ↑ Craig Palmer: Is Rape a Cultural Universal? A Re-examination of the Ethnographic Data. Ethnology, tammikuu 1989, 28. vsk, nro 1, s. 1-16. doi:10.2307/3773639. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Brottsbalk (1962:700) (BrB) 6 kap. 1 § | Lagen.nu lagen.nu. Viitattu 7.1.2021.
- ↑ When Men Are Raped, Hanna Rosin, Slate, 4/2014.
- ↑ Sexually Aggressive Women: Current Perspectives and Controversies. - Review - book review, professor Renee N. Saris, Bnet, CBS, pages 1 & 2
- ↑ a b Seksuaalisen väkivallan maa: Papua-Uuden-Guinean miehistä yli puolet on osallistunut joukkoraiskaukseen Helsingin Sanomat. 7.12.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aila Tiitinen: Raiskaus Lääkärikirja Duodecim
- Riitta Ylikomi: Seksuaalinen väkivalta traumatisoi –mikä edistää toipumista? (pdf) seksuaalivakivalta.fi
- Riitta Ylikomi, Raija-Leena Punamäki: Raiskaustrauma II: Raiskauksen uhrinpsyykkinen akuuttihoito ja hoitopolun rakentaminen (pdf, Suomen Lääkärilehti 9/2007) tukinainen.fi
- Anna-Lisa Söderholm: Hoitotilanteen erityispiirteet, kun vammansyynä on lähisuhdeväkivalta (pdf, Suomen Lääkärilehti 35/2006) laakarilehti.fi
- Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2011 (Vuoden 2009 oikeuskäytännön mukaisesti, vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta sekä kärsimyksestä suoritettavien korvausten määriä, pdf-julkaisu)