Otto von Fieandt

Otto Henrik von Fieandt (26. syyskuuta 1762 Ristiina – 15. syyskuuta 1823 Viipurin pitäjä) oli Suomen sodassa taistellut suomalainen eversti. Hänestä kertoo J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runo ”Otto von Fieandt”.

Elämäkerta

”	Ristiinasta oli mies Otto Fieandt, hänpä ties vesa vanhin veljeskantaa nuotin millä käskyt antaa. Jäyräs omaa jälkeään, piti päänsä, kääntymään toisen käskyyn mahdottoman, niinpä saikin joukon oman.	”
– J. L. Runeberg. Otto von Fieandt

Von Fieandtin vanhemmat olivat majuri Magnus Fredrik von Fieandt ja Sigrid Regina Furumarck. Hänet kastettiin Mikkelin Norolassa 28.9. Hänet kirjattiin seitsemänvuotiaana vapaaehtoiseksi Savon jääkärirykmentin riveihin, ja hänestä tuli vänrikki 16-vuotiaana vuonna 1778. Kustaan sodan aikana von Fieandt toimi kreivi Hamiltonin adjutanttina, ja hän oli mukana myös Anjalan liitossa. Sotaylioikeus tuomitsi von Fieandtin tämän vuoksi kuolemaan, mutta kuningas Kustaa III armahti hänet. Von Fieandt jatkoi sotilasuraansa ensin Hämeen läänin jalkaväkirykmentin kapteenina ja vuodesta 1796 majuriksi ylennettynä Rautalammin pataljoonan komentajana.

Suomen sodassa 1808–1809

Suomen sodan alkaessa helmikuussa 1808 Hämeen läänin jalkaväkirykmenttiin palannut von Fieandt johti omaa osastoaan. Osasto suojasi Suomen armeijan itäistä sivustaa, kun armeija eteni takaisin etelään Siikajoen taistelun jälkeen. Von Fieandt valtasi 8. kesäkuuta 1808 noin parinsadan miehen voimin Perhossa sijainneen suuren venäläisten varaston. Von Fieandt soti Perhon ja Karstulan alueella noin 3 000 – 4 000 miehen vahvuisia venäläisjoukkoja vastaan ja valtasi myös Kyyjärvellä sijainneen tärkeän Lintulahden tienristeyksen. Suomalaiset joutuivat kuitenkin perääntymään ylivoiman edessä takaisin Perhoon 2. heinäkuuta 1808 käydyn Lintulahden taistelun jälkeen.

Von Fieandt joutui peräytymään Veteliin saakka 11. heinäkuuta 1808 käydyn Kokkonevan taistelun jälkeen, mutta saatuaan avukseen eversti Odert Reinhold von Essenin osaston molemmat osastot ryhtyivät taas etenemään. Kun von Essenin joukko palasi pääarmeijan yhteyteen, everstiluutnantiksi ylennetty von Fieandt jäi johtamaan noin 1 500 miehen vahvuista osastoa.

Von Fieandtin osasto kärsi yli 500 miehen tappiot kenraali Jegor Vlastovin johtamia venäläisiä joukkoja vastaan Karstulan taistelussa 21. elokuuta 1808. Suomalaisten puolustusasemat olivat huonot, ja von Fieandtin laiminlyötyä tiedustelun venäläiset pääsivät saarrostamaan heidät. Von Fieandtin joukot vetäytyivät nyt pohjoista kohti vetäytyvän pääarmeijan yhteyteen. Von Fieandt osallistui sodan taisteluihin vielä Ruotsin puolella Länsipohjassa.

Suomen sodan päätyttyä von Fieandt erosi armeijan palveluksesta everstin arvoisena vuonna 1810. Hän palasi takaisin Suomeen ja asui viimeiset elinvuotensa Kananojan tilalla Viipurin pitäjässä.

Muuta

Hautamuistomerkki Otto von Fieantin haudalta Viipurin Sorvalin hautausmaalta on tuotu Suomeen ja pystytetty Ristiinan kirkkomaalle vuonna 1989.

Fieandtin kunniaksi on nimetty Vetelissä tie, Fiiantintie. Myös Ristiinassa on Otto von Fieandtintie.^lähde?

Lähteet

• Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat Kansallisbiografiassa: Otto Henrik von Fieandt
• Suomen sota 200 vuotta
• Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karttakeskus, 2008 (suom.). ISBN 978-951-593-197-9

Aiheesta muualla

• K. I. Karttunen : Everstin sotapäiväkirja. Mitä äskettäin löydetyt Otto von Fieandtin muistiinpanot kertovat Suomen sodan voiton kesästä v. 1808, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1935, s. 46, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot