Onni Palaste
Onni Palaste (vuoteen 1945 Onni Bovellán, 27. joulukuuta 1917 Kiuruvesi – 1. heinäkuuta 2009 Helsinki) oli tuottelias suomalainen sotakirjailija, genressään yksi maan tunnetuimmista.[1] Hänen tuotantoonsa kuuluu 19 teosta.
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palasteen sukujuuret ovat Iisalmessa ja Kiuruvedellä. Isän suvusta, Iisalmen Bovellaneista, osa otti käyttöön Palaste-nimen,[2] osa Laine-nimen, kuten Edvin Laineen vanhemmat. Bovellanin suku on lähtöisin alun perin Ranskan Lyonista, josta ensimmäinen kantaisä 1700-luvulla asettui Iisalmeen.[3]
Palaste oli koulutukseltaan liikuntaneuvoja. Hän kilpaili Suomen-mestaruustasolla uinnissa, hiihdossa ja yhdistetyssä ja osallistui Lahden maailmanmestaruushiihtoihin yhdistetyssä 1938. Hän oli Vuokatin urheiluopiston ensimmäinen johtaja vuosina 1946–1954, jolloin hän asui Sotkamossa. Sen jälkeen hän toimi urheiluliikkeen johtajana Kajaanissa. Suomen sotaveteraaniliiton palveluksessa hän oli 1954–1960. Palaste oli myös taidemaalari. Vuonna 1981 hän muutti kirjailijantyönsä vuoksi kotiseudultaan Kainuusta Helsinkiin voidakseen hyödyntää paremmin arkistoja.[4][5]
Palaste oli myös sotaveteraani. Talvisodassa hän taisteli eversti Siilasvuon joukoissa. Talvisodan aikana hän pääsi myös ensimmäiselle kaukopartiomatkalleen. Kokemuksista syntyi 1979 teos Suomussalmen sankarit.
Jatkosodassa Palaste palveli 14. divisioonassa Rukajärvellä juuri niiden miesten aseveljenä, joita hän kirjailijana kuvasi 50 vuotta myöhemmin. Hän toimi pataljoonan jääkärijoukkueen varajohtajana ja johtajana. Sotien aikana hän yleni aina alikersantista ylikersantiksi saakka.[4]
Arkkitehti Kari Palaste on Onni Palasteen poika.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merkittävin Palasteen ammatillisista tehtävistä oli kirjailijanura. Hän aloitti kirjoittamisen jo rintamalla, mutta menestysteokseksi noussut esikoisteos Rukajärven sissit ilmestyi vasta 1967. Teoksen ilmestyessä Palaste toimi liikemiehenä.[2]
Teoksia on luonnehdittu dokumenttiromaaneiksi tai fiktiivisiksi dokumenteiksi. Palaste hyödynsi kirjailijantyössään Rukajärven suunnan historiatoimikunnan keräämiä 14. divisioonan miesten sotamuistelmia teoksissaan Raappanan miehet (1996) ja Korpisodan sankarit (1998). Omien sotakokemusten rinnalla Palaste laajensi kirjailijankuvaansa historialliseen romaaniin isonvihan aikoja kuvaavissa Simo Hurtta -aiheisissa romaaneissaan. Omiin kokemuksiin pohjautuva kerronta toi Palasteen teoksiin aitoutta, joka oli merkittävä valtti hänen kirjoissaan.[4][6][7]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rukajärven sissit, 1967
- Minä, desantti, 1970
- Sissi rajan takaa, 1972
- Siviilisissit Stalinin kanavalla. WSOY, 1973. ISBN 951-0-05938-2
- Simo Hurtta -sarja
- Simo Hurtta, 1978
- Simo Hurtta ja Anna, 1982
- Simo Hurtta ja isoviha, 1983
- Suomussalmen sankarit, 1979
- Talvisodan ääniä, 1980
- Irina ja Mannerheim, 1981
- Aina Hangosta Petsamoon, 1984
- Sissiretki surman suuhun, 1985
- Isät katsovat poikiaan, 1985
- Toki kallehin on vapaus, 1986
- Lapin sissi, 1988
- Viimeiseen sissiin, 1992
- Raappanan miehet, 1996
- Korpisodan sankarit, 1998
- Kaukopartio, 2003
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaseva, Tuomas: Sotakirjailija Onni Palaste kuollut Helsingin Sanomat. 15.7.2009. Arkistoitu 28.8.2011. Viitattu 10.12.2009.
- ↑ a b Kononen, Seppo: Yksi Rukajärven sissi on taas poissa. Kiuruvesi, 22.7.2009. (suomeksi)
- ↑ Brantberg, Robert: Ylikersantti Onni Palaste Robert Brantberg, Sotasankarit – 21 suomalaisen sotasankarin elämäntarina. Arkistoitu 17.7.2012. Viitattu 22.6.2020.
- ↑ a b c Tervonen, Lauri: Omat kokemukset takasivat sotaromaanien aitouden. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 16.7.2009, s. B5. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kainuulaisia nykykirjailijoita Kajaanin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 17.9.2009. Viitattu 16.7.2009.
- ↑ Sotakirjailija Onni Palaste on kuollut 15.7.2009. Yleisradio. Viitattu 16.7.2009.
- ↑ Onni Palaste Compuline. Arkistoitu 25.2.2005. Viitattu 16.7.2009.