Olga Gummerus-Ehrström
| Olga Elisabet Gummerus-Ehrström | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. syyskuuta 1876 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1938 (61 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Taiteilija | |
| Ala | taideteollisuus, Kuvataiteilija, taidemaalari, kuvittaja |
| Taidesuuntaus | kansallisromantiikka, realismi, symbolismi |
| Kuuluisimpia töitä | Forssan kirkon lasimaalaukset |
Olga Elisabet Gummerus-Ehrström (16. syyskuuta 1876 Helsinki – 20. tammikuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olga syntyi esikoisena perheen kahdeksasta lapsesta, joista kuusi eli aikuisikään asti. Äiti Olga Elisabet o.s. Krook oli tytön syntyessä 25-vuotias ja isä Herman Erik Gummerus vaimoaan 10 vuotta vanhempi. Isä oli valmistunut Zürichin polyteknisestä korkeakoulusta ja työskenteli Suomen valtion rautateillä ratainsinöörinä Pietarissa. Perhe muutti isän töiden perässä Pietarista Helsinkiin 1878, jolloin perheeseen oli syntynyt myös poika Herman Gregorius jouluaattona 1877. Vaasaan perhe muutti vuonna 1883, jolloin perheen pää oli saanut ylennyksen Vaasan-radan liikennetirehtöörin apulaiseksi ja Alavuden–Vaasan rataosan ratainsinööriksi.[2]
Opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olga Gummerus aloitti opiskelunsa 16-vuotiaana Ateneumissa Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vapaaoppilaana 1892, samana syksynä, jolloin hänen isänsä kuoli vain 51-vuotiaana. Hänen opettajinaan olivat muun muassa kuvanveistäjä Carl Jahn sekä taidemaalarit Elin Danielson, Helene Schjerfbeck ja Albert Gebhard. Hänelle on merkitty päästötodistuksen saantiajaksi 16. lokakuuta 1896, mutta ilmeisesti hän opiskeli vielä seuraavan lukuvuoden Ateneumissa. Opinnoissaan hän menestyi erinomaisesti ja sai useana vuonna rahallisia palkintoja ahkeruudestaan. Hän jatkoi opintojaan Pariisissa, missä hän myös tutustui mieheensä Eric O. W. Ehrströmiin. Suomeen he palasivat joko 1901 tai 1902.[1]
Elämänvaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olga Gummerus-Ehrström osallistui useisiin näyttelyihin ja käytti myös nimimerkkiä Olli Ehrström. "Olli"-nimimerkkiä hän käytti jo opiskeluaikanaan, joka on toisinaan ollut kirjoitettuna "Ollie" tai "Alli", välillä myös virheellisesti kirjoitettuna Alice. Nämä nimimerkit aiheuttivat sekaannusta erityisesti lehdissä kirjoitettuna ja välillä Olli Ehrström mainittiin lupaavana miestaiteilijana. Valmistuttuaan Ateneumista hän matkusti jatkamaan opintojaan Pariisiin, jossa hän tutustui mieheensä Eric O. W. Ehrströmiin; hän auttoi tätä erityisesti vuoden 1927 jälkeen, kun tämä oli onnettomuudessa menettänyt oikean kätensä. Pariskunnan ainoa tiedetty yhteinen projekti olivat Forssan kirkon lasimaalaukset. Pari sai kaksi lasta, jotka kuitenkin kuolivat.[1]
Olga Gummerus-Ehrström oli lahjakas ja monipuolinen taiteilija, joka teki kuvituksia, muotokuvia ja lasimaalauksia. Hän oli myös miehensä kanssa arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarisen luottoavustaja. Pariskunta asui enimmäkseen Helsingissä ja muutamia vuosia Hvitträskissä Kirkkonummella, ja jotkin rakennuksen lasimaalauksista ovat hänen käsialaansa, esimerkiksi Kilpakosijat (1904–1905), samoin kuin Forssan kirkon lasimaalaukset.[3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Omakuva vuodelta 1892 -
Pojan muotokuva, 1896 -
Omakuva, 1897 -
Poika risti kädessä, 1899 -
Luonnos Hvitträskin lasimaalaukseen Kilpakosijat vuodelta 1905, jossa hahmojen sanotaan esittävän ensinnä keskellä Mathilda Saarista (o.s. Gyldéniä), kitaraa soittava kosija Eliel Saarista ja huilua soittava kosija Herman Geselliusta. -
Luonnokset Haus Molchowin lasimaalauksiin, noin 1906 -
Pointillistinen omakuva vuodelta 1911 -
Pointillisten sivukuva, 1911
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Olli Ehrström kuollut, Helsingin Sanomat, 22.01.1938, nro 20, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Seppälä, Heli: Olga Gummerus-Ehrströmin biografia: Tuntemattoman taiteilijan elämäkerran kokoaminen. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto 2007.
- ↑ Karjalainen, Antti: Kaunotar varastojen kätköstä. Glorian antiikki 7/2012, 2012, s. 55.
| ||||||||||||||
