Nollatutkimus
Nollatutkimus on puhekielisana tieteelliselle tutkimukselle, jota pidetään arvottomana.
On sanottu, että nollatutkimus voi olla kuitenkin hyödyllistä, jos sen tarkoituksena on opettaa tutkimuksen tekijälle tieteellistä menetelmää ja tieteellistä kirjoittamista. Tohtorin opinnäytetyöllä täytyy olla jotain tieteellistä arvoa.
Käsitteenä nollatutkimus esiintyi ensi kerran Seppo Sisätön vuonna 1974 julkaisemassa tiedepoliittisessa pamfletissa Operaatio nollatutkimus. Siinä esitetyn määritelmän mukaan nollatutkimus ei tuota tieteellistä perustietoa, eikä myöskään yhteiskuntaa ja sen päätöksentekijöitä hyödyttävää tietoa. Pamfletti sai aikaan eduskuntakyselyn tuolloin noudatetusta tiedepolitiikasta. Kirjoittajan tukena oli taustaryhmä, johon kuuluivat muun muassa Klaus Waris, Pertti Pesonen, Osmo A. Wiio, Jaakko Numminen ja Oiva Ketonen.
Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksissa nolla- ja norsunluutornitutkimuksen henkilöitymäksi tuli risupartainen erikoistutkija Rauno Murju.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sisättö, Seppo: Operaatio nollatutkimus. Tampere: Kustannuspiste, 1974. ISBN 951-95191-1-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hetemäki Lauri: Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria!. Metsälehti, 1999, nro 9. Artikkelin verkkoversio Metlan sivuilla. Viitattu 17.6.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nollatutkimus Wikimedia Commonsissa
