Monivedosmalli

Monivedosmalli on filosofi Daniel Dennettin kuuluisassa kirjassaan Tietoisuuden selitys (1992) hahmottelema malli ihmisen tietoisuuden luonteesta. Tässä mallissa pyritään käyttämään hyväksi nykyajan luonnontieteellinen tieto esimerkiksi aivojen rakenteesta ja toiminnasta. Dennett katsoo monivedosmallin kumoavan perinteisen ja intuitiivisen käsityksen tietoisuudesta. Tietoisuus on hänen mukaansa hyvin erilainen, kuin millainen se tuntuu tai usein käsitetään olevan. Hänen mukaansa yleinen käsitys on virheellisen kartesiolaisen teatterin pauloissa, vaikka tätä ei aina ymmärrettäisikään.

Tietoisuus hajaantunut ympäri aivoja

Monivedosmallin mukaan koetuista tapahtumista johtuvat aistihavainnot käsitellään erikseen pienissä yksiköissä ja eri puolilla aivoja ilman, että niitä tuotaisiin yhteen. Tietoisuudesta on siis monta erilaista vedosta, mutta ei yksittäistä yhtenäistä "kuvanauhaa". Ei ole myöskään mitään tahoa tietoisuuden sisällä, joka päättäisi kaikesta tai kokisi kaiken, koska mikään taho ei saa kaikkea informaatiota itselleen.

Nykyinen tieto aivojen toiminnasta tukee tällaista käsitystä, ja on jyrkästi ristiriidassa sen perinteisen ajatuksen kanssa, että kaikki mielen tapahtumat kokoontuisivat jonnekin yhteen paikkaan aivoissa, jossa ne kokee yhtenäinen tietoisuus tai "sielu".

Tietoisuus koostuu osista, jotka eivät ole tietoisia

Tietoisuuden tekemät päätökset tapahtuvat eri tietoisuuden osien, niin sanottujen demonien eräänlaisena huutoäänestyksenä (Sana demoni ei tässä yhteydessä viittaa millään tavalla yliluonnollisiin olentoihin). Demonit eivät kuitenkaan ole tietoisia. Esimerkiksi nähdyn ilmiön tunnistaminen perustuu siihen, että on olemassa erilaisia demoneja, jotka on tarkoitettu tunnistamaan hahmoja. Demonit eivät tee mitään muuta, kuin analysoivat lakkaamatta aistidataa (aistinelimistä tulevia hermoviestejä), josta etsivät juuri tiettyä hahmoa, joiden löytämiseen ne on tarkoitettu. Ne demonit, jotka löytävät etsimänsä, tiedottavat (hermoviestein) tästä havaintoprosessin seuraavan tason demoneille. Jos joku löytää selvästi etsimänsä, se tiedottaa siitä lujaa (paljon hermoviestejä). Jos joku löytää jokseenkin etsimäänsä muistuttavan hahmon, se tiedottaa hiljempaa (vähemmän hermoviestejä). Voimakkain tiedotus tai tiedotukset yhdessä luovat sen, millaisen "kuvan" seuraava havaintoprosessin taso aistihavainnosta saa.

Mikään tietoinen taho ei siis ratkaise eikä vaikuta siihen, tulkitseeko ihminen näkemänsä epämääräisen vilauksen metsikössä koiraksi vai linnuksi, sen ratkaisee se, kumpaa hahmoa etsivät demonit viestittävät kovemmin löytäneensä juuri etsimänsä. Jos kumpaakin etsivä viestittää jotakuinkin yhtä lujaa, jää havainto epävarmaksi. Esimerkki on voimakkaasti yksinkertaistettu ja kärjistetty, mutta antaa käsitystä monivedosmallin luonteesta.

Dennetin mukaan ihminen ei kuitenkaan ole täysin demoniensa toiminnan varassa. Kieli on kommunikaation väline, mutta Dennetin mukaan tietoisuuden kannalta olennaisinta kielessä on se, että kielen avulla voi ajatella. Kielellinen ajattelu on virtuaalikone, jonka perusta ei ole suoraan materiassa vaan rakentuu materian antamien mahdollisuuksien varaan samaan tapaan kuin tietokoneohjelma, joka ei ole osa tietokoneen rakennetta, mutta toimii rakenteen "päällä".

Tietoisuudella ei ole vain yhtä aikaa

Mitään tiettyä hetkeä sille, kun jonkun asiantilan tajuaminen tai tiedostaminen tapahtuu, tai kun joku havainto saapuu tietoisuuden näyttämölle, ei ole määriteltävissä. Samaan havaintoon liittyvät eri puolet ja asiantilat tulevat käsittelyyn hieman eri aikoihin eri aivoalueilla, ja ne siirtyvät saman tien lähimuistiin tai muuten käsiteltäviksi eteenpäin. Kuulokokemus esimerkiksi ei jää odottamaan hieman hitaampaa näkökokemusta, vaan havainnon tehtyään kuulemiseen liittyvät aivoalueet jatkavat välittömästi uusien havaintojen tekemistä. Tällainen odottelu olisi evolutiivisesti järjetöntä, sillä esimerkiksi vaaratilanteessa tarvitaan välitöntä reagointia. Villipedon lähestyessä tietoisuudella ei ole sekunnin murto-osaakaan turhaa aikaa jäädä odottamaan hitaampia havaintoja niiden ajallista yhteen sovittamista varten, vaan on kannattavaa ryhtyä toimintaan jo silloin, kun yksikin aistinelin havaitsee mahdollisen kuolemanvaaran.

Ei siis ole olemassa mitään tietoisuuden näyttämöä, jonne kaikki kokemukset tulisivat tarkalleen oikein ajoitettuina. Vasta jälkeenpäin tarkasteltuna (muistin avulla) ihminen voi kokea (muistaa) tapahtumat yhtenäisenä virtana.

Jotkut jopa olettavat, että tietoinen havainto tulee aina jonkin verran jäljessä toiminnasta; niin paljon, että tietoisuuden osaksi tulee vain havaita jo tehdyt teot silloin, kun ne ovat jo siirtymässä lähimuistiin. Tietoisuus tosin voi vaikuttaa tuleviin tekoihin ohjaamalla niitä etukäteen varautumalla, luomalla tietynlaisia toiminta- ja reaktiotaipumuksia tietynlaisia mahdollisia tilanteita varten. Ihminen voi tavallaan kouluttaa demoneitaan antamalla niille uusia tehtäviä, mutta hän ei voi toimia eri tavalla, kuin miten demonit saavat hänet toimimaan.

Miksi henkilökohtainen kokemus tietoisuudesta ei vastaa monivedosmallia?

Ihmisen intuitiivinen kuva tietoisuudestaan on jyrkästi ristiriidassa monivedosmallin kanssa. Ihminen tuntee selvästi, että hänen tietoisuutensa ainekset ja havaintomateriaali ovat yhdessä ja kokonaisina, samanaikaisina, ja kulkevat yhtenäisenä virtana ajassa. Ihminen kokee tietoisuutensa yhtenäisenä, koska se on evolutiivisesti kannattavaa. Vain kokemalla tietoisuutensa yhtenäisenä ihminen on riittävän itsekäs ja suunnitelmallinen selviytyäkseen ja voidakseen jatkaa sukua. Luonto on siis rakentanut tietoisuudelle vain yhtenäisyyden kokemuksen tai harhan, ei todellista yhtenäisyyttä. Tämä harha on niin merkittävä ihmisen selviytymisen ja suvunjatkamisen kannalta, että luonnonvalinta on tehnyt siitä erittäin voimakkaan. Todellinen "yksivedoksisuus" olisi paitsi kriittisten voimavarojen tuhlausta, myös lähes mahdotonta toteuttaa ilman kartesiolaista dualismia.

Aiheesta muualla

• Dennett ja kartesiolainen teatteri^{[vanhentunut linkki]}. Dennettin tietoisuuden teoria ja perinteisen tietoisuuskäsityksen kritiikki.
• Multiple Drafts Model Scholarpedia (englanniksi)