Liilakylmänkukka
Liilakylmänkukka | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kladi: | Siemenkasvit |
Kladi: | Koppisiemeniset |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Lahko: | Ranunculales |
Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
Suku: | Kylmänkukat Pulsatilla |
Laji: |
× intermedia Lasch |
Synonyymit | |
|
Liilakylmänkukka (Pulsatilla × intermedia) on kangasvuokon (Pulsatilla vernalis) ja hämeenkylmänkukan (Pulsatilla patens) välinen risteymä. Sen juurakosta kasvavat aluslehdet ovat kohenevia. Lehtiruodin pituus on yleensä 10–20 senttimetriä. Aluslehden lehtilapa on 5–10 cm mittainen, se on tavallisesti kolmisorminen, päätölehdykkä on ruodillinen. Lehdet ovat pääosin talvehtivia, kuten myös kangasvuokolla; hämeenkylmänkukalla ne lakastuvat syksyllä. Kukka kasvaa yksittäin kukkaperän päässä, jonka pituus kukinta-aikana on yleensä 10–20 cm. Kukan kehälehdet ovat vaaleansinisiä. Pähkylähedelmät eivät suurimmaksi osaksi kehity.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liilakylmänkukkaa esiintyy Suomessa, Saksassa ja Puolassa.[2] Suomen lähialueella risteymän kantalajeja kasvaa yhdessä myös Karjalankannaksella, esimerkiksi Ruotsissa ne esiintyvät vain eri seuduilla.
Liilakylmänkukka Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa liilakylmänkukka esiintyy harvinaisena Etelä-Hämeessä Hämeenlinnan seudulla, missä sijaitsee kantalajien yhteinen kasvualue. Se kasvaa samanlaisilla kasvupaikoilla, kuten harjukankailla.[3][1] Risteymä on Suomessa rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella, kuten myös kangasvuokko ja hämeenkylmänkukka ovat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Plants of the World Online. Pulsatilla × intermedia (englanniksi) Viitattu 29.10.2021.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Liilakylmänkukan (Pulsatilla patens × vernalis) levinneisyys Kasviatlas 2020. 2021. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 29.10.2021.