Leptonit ovat alkeishiukkasia, jotka reagoivat sähkömagneettiseen, heikkoon ja gravitaatiovuorovaikutukseen, mutta eivät vahvaan vuorovaikutukseen.[1] Tosin leptoneista neutriinot eivät reagoi sähkömagneettiseen vuorovaikutukseen koska niillä ei ole sähkövarausta, eivätkä gravitaatiovuorovaikutukseen koska niillä on äärimmäisen pieni massa. Leptoneita on kuutta lajia, mutta ainoastaan elektroni on tavallisen aineen rakennusosanen. Leptonien nimet ovat elektroni, myoni, tau, elektronin neutriino, myonin neutriino ja taun neutriino.
Leptonit ovat fermioneja eli niiden spin on ½. Elektronin, myonin ja taun sähkövaraus on negatiivinen. Erikoista on se, että neutriinoilla ei ole lainkaan sähkövarausta. Myös niiden massa on hyvin lähellä nollaa. Jokaista kuutta leptonia vastaa antileptoni, jolla on vastakkainen sähkövaraus kuin leptonilla.
Leptonien nimi tulee kreikan kielestä ja merkitsee kevyttä, sillä leptonit ovat muihin alkeishiukkasiin verraten erittäin kevyitä.
Leptoneille on voimassa lukumäärän, leptoniluvunsäilymislaki, erikseen toisaalta elektronille ja elektronin neutriinolle, toisaalta myonille ja myonin neutriinolle. Näitä säilymislakeja sovellettaessa on leptonien antihiukkasten leptoniluku katsottava negatiiviseksi. Esimerkiksi beetahajoamisessaneutroni hajoaa protoniksi, elektroniksi ja antineutriinoksi. Ennen hajoamista neutronin leptoniluku on nolla, hajoamisen jälkeen se on elektronilla +1 ja antineutriinolla −1, joten summa on edelleen nolla.