Konka
| Konka ukr. Ко́нка |
|
|---|---|
 Aamu Konkan alajuoksulla Zaporižžjan alueella |
|
| Alkulähde |
Zraskoven kylä, Polohyn piiri, Zaporižžjan alue |
| Laskupaikka |
Kah’ovkan tekojärvi, Dnepr |
| Maat |
 Ukraina |
| Pituus | 140[1][2], 146[3] tai 149[4] km |
| Valuma-alue | 2 580[5] tai 2 600[4] km² |
Konka (ukr. Ко́нка), tunnetaan myös nimellä Kinka, Kinska tai Kinski Vody[6] on Dneprin vasen sivujoki, joka virtaa Zaporižžjan alueella Ukrainassa.[7]
Kaupungeista Polohy[8] ja Orih’iv sijaitsevat Konkajoen vasemmalla rannalla.[4] Joidenkin lähteiden mukaan Konkan symbolinen kuva esiintyy Polohyn kaupungin vaakunassa ja lipussa.[9]
Joen nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämän joen ensisijaisen erisnimen määritelmän oletetaan tulleen Herodotoksen "Historiateoksesta", jossa hän Skyytian jokia kuvaillessa nimeää niistä kaksi, jotka useiden seikkojen viittaamina vastaavat Konkan sijaintia. Niistä ensimmäisenä mainitaan kolmas joki Hipanis (ʽ΄Γπανις), josta skyyttien maata ja tapoja kuvaavassa, Melpomenelle omistetussa IV kirjassaan Herodotos sanoo, että "(myös) se on peräisin Skyytiasta ja virtaa suuresta järvestä. Villit valkoiset hevoset laiduntavat tuon järven ympärillä. Tästä järvestä käytetään aiheellisesti nimitystä Hipaniksen äiti, (koska) se alkaa siitä".[10] Tämä Hipanis-virran kuvaus luultavasti ei vastaa Konkaa, koska Herodotos tallensi nämä tiedot ihmisten sanojen perusteella. Voi olettaa, että hän sekoitti tai kirjoitti nimen väärin ja kutsuu toponyymillä "Hipanis" Etelä-Bugia, jonka pituuden skyyttien sotapäälliköt määrittivät yhdeksän päivän purjehduksen perusteella.[11] Varsinaista Hipanista, joka on tyypillistä Konkaa, hän kutsuu Pantikapaksi. Eli toiseksi mainittu joki Pantikapa on kulkunsa kuvauksessa hyvin samanlainen kuin Konka. Joidenkin lähteiden mukaan Historiateoksensa IV kirjassaan Herodotos jatkaa: "Sitä seuraa seuraava, viides joki, nimeltään Panticap. Se virtaa pohjoisesta järvestä. Sen ja Borysthenes-joen eli antiikin Dneprin välisellä alueella asuu maanviljelijät-skyytit. Se virtaa läpi Skyytian metsäalueiden, Ala-Dneprin ja Konkan yhteisen tulva-alueen eteläosassa sijaitsevan Hileian yli ja virtaa Borystheneseen”.[12]
Jokien kuvauksissa ja nimissä todennäköisesti ”hipo” tai "hippo" on kreikkalainen ίππος, mikä tarkoittaa "hevosta". Loppuosa johtunee skyytiakielisestä "nis" tai "ni" nimissä "d-nis-tro" tai "d-ni-pro", jota voidaan olettaa tarkoittavan "jokea". Näin ollen "Hipanis" voidaan kääntää "hevosjoeksi". Viitaten 1500–1600-luvun karttoihin, Konkaa kutsutaan myös "Kinski Vodyksi".[12] Tataariksi joen nimi on Yilki Su, mikä tarkoittaa "villihevosten vettä".[6][13] Legendan mukaan tämä nimi annettiin joelle sen jälkeen, kun sen pohjaan upposi kultaisella hevosella koristeltu turkkilainen laiva.[14] Tai johtuvasti tarinasta siitä, kun zaporogien ja tataarien välisten yhteenottojen ja verenvuodatusten myötä Kinskan hiljaisten vesien värjäytyessä niin punaisiksi hevosetkaan eivät päässeet ylittämään jokea.[9] Tai sen legendan mukaan, jossa hevonen suojeli jokea luonnon koettelemuksilta, kaivoi kultaisilla kengillään lähteitä auki eikä antanut joen kuivua tai muuten muuttaa suuntaan.[15]
Mainintoja Konkan nimestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konkajoki oli merkitty kaikkiin menneiden vuosien karttoihin, mukaan lukien Neuvostoliiton armeijan topografiseen karttaan vuodelta 1939.[7] Jotkut tiedemiehistä ovat väittäneet, että Konka on entinen Kalgan joki, joka sai nimensä Krimin kaanikunnan hierarkiassa kaanin jälkeen korkeimman virkamiehen kalga-tittelin mukaan. Joen rannoilla käytiin taistelu venäläisten ja mongolitataarien sotilaiden välillä vuonna 1223 ja Venäjä koki yhden suurimman tappioistaan. Edelleen Konkan rannoilta löytyy keramiikkaa, työkaluja ja eläinten luita.[14] Vuonna 1524 tataariylimysten tukeman kaanin İslâm I Girayn paetessa Krimistä hänen kerrotaan tulleen Konskie vesille eli Krimin aluevaltauksien pohjoiselle rajalle saakka.[16] Konkasta eli Kinsky Vodysta mainitaan sen ja oikean sivujoen Žerebetsin-rannoilla silloisen Krimin uluusin (eli piirin) pohjoisosassa[17] tärkeiden kauppareittien risteyksessä 1600-luvulle saakka sijainneen Kultaisen ordan aikaisen Kinski Vody-linnoituksen paikkatietojen varmistamisen yhteydessä. Muinaisen Muravan tai Muravskin kauppareitin kuvauksisissa Moskovan Venäjän maantieteelliseen "Ison piirustuksen kirja"-nimiseen kokoelmaan tallennettiin vuodelta 1627 tieto Konkajoesta ja ”seitsemästä ylenpalttisesta tataarimoskeijasta sen oikealla puolella, noin 60 virstaa Dneprista”.[18] 1600–1800-luvuilla Konkan rannoilla eli nogai-siirtokuntia.[6]
Vuonna 1680 Krimin niemimaalle Bah’tšysarain rauhansopimuksen solmimista varten Moskovasta toistuvasti matkaan lähetetyt ruhtinaskunnan suurlähettiläät ohittivat "Kinski Vodyn"-linnoituksen[19] ja kuvailivat joentörmällä olleita jäänteitä rakennuksista, jotka aikoinaan kuuluivat ylipäällikölle Mamaille. Suurlähettiläät kertoivat, että heidän polkunsa vei ensin "suurelle Samara-joelle", mikä on Dneprin vasemmanpuolinen sivujoki, ja sen jälkeen 13. lokakuuta suurlähettiläät matkallaan saavuttivat "... Dnepriin laskevan Konka-Vody-joen jo ennen puoltapäivää” ja joki ylitettiin vaikeuksitta.[17] Joidenkin lähteiden mukaan Bah’tšysarain rauhansopimuksen jälkeen vuonna 1681 Venäjän ja Osmanien valtakunnan välinen raja kulki pitkin Dnepriä. Senvierisellä Suurella niityllä sijaitseva kasakoiden itsehallinnollinen alue Zaporožjen Sitš joen alajuoksulla erosi Moskovan alaisuudesta ja itsenäistyi. Belgradin rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vuonna 1742 Konkajoesta tuli osittainen raja edellämainittujen valtakuntien välillä.[20]
| ” | Konskie Vody- ja Bolšaja Berda-jokien välissä etelänpuolella koko maa jäi Ottomaanien valtakunnalle, kun taas pohjoispuolella koko maa Venäjälle. Eli raja alkoi Konskie Vody-joen ylängöltä ja loppui uuteen kaupunkiin (Taganrog), joka sijaitsee Mius-joen yhtymäkohdassa Asovanmereen.” | ” |
– Toimitustapa Venäjän ja Korkean portin välisten alueiden rajaamisessa vuonna 1742. Ote Pyhän Dmitri Rostovin linnoituksen arkistosta.[21] | ||
Vuonna 1770 Katariina II allekirjoitti asetuksen valtavan linnoituslinjan rakentamisesta Dneprin ja Asovanmeren väliin Mokra Moskovka-, Kinsky Vody- ja Berda-jokien varrelle. Tämän jälkeen Belgradin sopimuksen päättyessä vuonna 1774 solmittuun Kutšuk Kainardžin rauhaan[22] valmistui samana vuonna yksityiskohtaisempi kartta "Konskie Vodyn ja Metšetnajan (metšet eli moskeija-)joesta, jota kutsutaan Žerebetsin joeksi". Tähän oli jokienvartisiksi merkitty vähintään viisitoista moskeijaa.[17]
Joen kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konka saa alkunsa lähellä Zrazkoven kylää Asovan ylängön pohjoisrinteellä. Varsinainen joki alkaa 22 kilometrin päässä lähteestä lähellä Kinski Rozdoryn kylää, jossa Mokra(ya) ja Sukha(ya) Konkat yhdistyvät.[15] Konka virtaa kaakosta luoteeseen läpi Polohyn ja Zaporižžjan piirien aroja Kah’ovkan tekojärveen, mikä on tai oli osa Dneprin alajuoksun pääuomaa. Ennen tekojärven syntymistä Konka virtasi tulva-alueilla rinnakkain Dneprin laakson vasenta rantaa pitkin koko Suurella niityllä eli Velykyi Luhilla, joskus Dneprin suuntaisesti, ja joidenkin lähteiden mukaan seitsemän kertaa siihen paikoin sulautuessa ja sitten saman verran erkaantuen ja jatkaessa kulkemistaan rinnakkain.[15]
Silloin kasakkalaulujen ylistämän Konkan pituus oli 500 kilometriä[7][15], syvyys saattoi olla 4 metriä ja vielä 1800-luvulla sen leveys vaihteli 20-stä 120 metriin, joki oli purjehduskelpoinen ja se kantoi aalloillaan sekä kasakkojen tšaika-veneitä että turkkilaisia kaleereja.[23] Brockhaus–Jefronin suurimmassa tietosanakirjassa on vuodelta 1905 kuvaus siitä, että osittain Jekaterinoslavin ja Taurian kuvernementtien rajamailla virtaavan Konkan pituus on 200 virsta eli noin 213 kilometriä.[24] Dneprin kellertävään veteen verrattuna Konka vaikutti täysin siniseltä ja Dnepriin yhdistyessä sen vedet vieläkin erottuivat sinisyydeltään.[6] Joidenkin lähteiden mukaan ukrainalainen akateemikko, historioitsija ja arkeologi Dmytro Javornytskyi on kuvannut Konkajokea niin mutkaiseksi, että paikoin se ei näytä joelta, vaan syvältä suljetulta järveltä, jossa vesi on mitä puhtain ja peilinkirkas. Entisellä keskivirralla se sulautuu suureen Dnepriin ja peittyi tekojärven mutaisilla vesillä.[15] Nykyisen Konkan syvyys Orih’ivin liepeillä on jopa viisi ja leveys noin 50 metriä.[14] Pituus on joko 140[1], 146[3][5] tai 149 kilometriä[4] ja sen valuma-alueen pinta-ala on 2 580[6] tai 2 600 neliökilometriä.[4] Yläjuoksullaan joki virtaa keskellä korkeita ja jyrkkiä kivisiä rantoja, jotka ovat aroheinäkasvien tai marskiheinien peittämiä, alajuoksulla ne ovat matalia ja vesikasviniityjen ja tulvatasanteiden mm. Suuren niityn ympäröimiä.[25] Konka-joki oli syvä vesiväylä, joka yhdisti Zaporožjen ja Donin kasakat, ja mahdollisti Zaporožjen-kasakkojen palata Asovanmereltä Sitšiin.[13] Vuosien mittaan joki on pienentynyt, ylä- ja keskivirralla se on kapea ja kesällä vedenpinta tosimatala[3] tai joki kuivuu kokonaan.[9] Sillä on syvyyttä 1–1,5 ja jossain paikoissa viisi metriä, leveyttä jopa 50 metriä.[5] Alavirralla joki muodostaa useita haaroja, joiden syvyys on 6—7 metriä.[14] Joen kaltevuus on 1,7 m/km. Joki saa täydennystä lumen sulamis- ja sadevesistä. Joulukuusta vuoden tai maaliskuun alkuun jokea peittää epävakaa jää. Joella on noin 140 lampea.[4]
Konkan sivujoet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1957 julkaistun Ukrainan jokikatalogin sivulla 124 Konkan:
- vasemmanpuolisiksi sivujoiksi luetellaan: Ožerjolna (24 km), Tokmatška (42 km), Verbova tai Balka Verbova (35 km), Balka Orihova (24 km)[2]
- ja oikeanpuolisiksi: Sukha Konka (tai Kinska) (23 km), Žerebets (55 km), Berestova tai Balka Berestova (19 km), Komišuvata (14 km)[2]
-
Aroa Sukha Konka-joen rannoilla -
Entomologinen suojelualue Balka Orihovalla -
Žerebets Huljaipolen piirissä
Ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1916 Kinska-jokea yritettiin tukkia kivipadolla, jotta Dneprissä olisi enemmän vettä, mutta ohittaen padon se jatkoi virtaamista entisessä uomassaan.[26] Vesivoimalan räjähdyksen seurauksena vuonna 2023 Kah’ovkan tekojärveä ei enää ole taikka sen vedenpinta laski sen verran matalaksi[27], että sen vedenalaisena virtauksena ollut Konkajoki erottui historialliseen uomaansa. Ympäristö- ja luonnonvaraministeriön mukaan miehitetyssä Suuren niityn kansallispuistossa vesistöjen vedenpinnan laskun ja kosteikkoalueiden ekosysteemin muutosten vuoksi 54 kala- ja 156 lintulajia ovat uhattuina.[7]
Konka joesta voi kalastaa haukea, Mustanmeren ja Asovanmeren särkiä ja muita karppikaloja.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Volodymyr Kubijovyč, Ivan Teslia: Dnipro River (Dnepr-joki) 1984. Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Каталог річок України (Ukrainan jokikatalogi) 1957. ukr. Академія наук Української Рср, Akademia nauk Ukrainskoi Rsr. Viitattu 21.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Конка (Konka) Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (ven. Больша́я сове́тская энциклопе́дия. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f Кінська (Kinska) Ukrainan maantieteen tietosanakirja (ukr. Географічна енциклопедія України, Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny). Viitattu 21.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c V.P.Kolomiytšuk V.P.Vorovka V.O.Demtšenko: Кінська (Kinska) 2013. ukr. Енциклопедія Сучасної України, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny. Viitattu 21.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e Juri Knjazov: Кінська, Кінські Води, Кінка, Конка (Kinska, kinski Vody, Kinka, Konka) 2007. Ukrainan kansallisen tiedeakatemian Ukrainan historian tutkimuslaitos (ukr. Інститут історії України Національної академії наук України, Instytut istoriji Ukrajiny Natsionalnoji akademiji nauk Ukrajiny). Viitattu 21.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d В результате осушения Каховского водохранилища в Запорожской области река Конка выделилась в свое историческое русло, – Фото (Zaporižžjan alueella sijaitsevan Kah’ovkan tekojärven tyhjennyksen seurauksena Konka-joki erottui historialliseen kanavaansa - Kuva) 18.6.2023. Kaupungin uutisia Первый Запорожский. Viitattu 22.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ I.F.Borisov, A.O.Zaytšenko, O.V.Tšudnovski: Пологи, Пологівський район, Запорізька область (Polohy, Polohyn piiri, Zaporižžjan alue) 27.9.2017. Історія міст і сіл Української РСР. Viitattu 22.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Легендарна річка Конка (Legendaarinen Konkajoki) 7.6.2021. Dõsvit. Viitattu 21.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Син Богородиці (Jumalanäidin poika) Gazeta.ua. Viitattu 22.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Volodymyt Nazarov: Гіпаніс (Gipanis) 2004. Ukrainan kansallisen tiedeakatemian Ukrainan historian tutkimuslaitos (ukr. Інститут історії України Національної академії наук України, Instytut istoriji Ukrajiny Natsionalnoji akademiji nauk Ukrajiny). Viitattu 22.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b V.V.Hordiytšenko: Річка Конка (Konkajoki) Інститут історичної освіти Київського педагогічного університету ім. М. П. Драгоманова (Mykhayla Drahomanovalle nimetyn Kiovan pedagogisen yliopiston historiallisen koulutuksen instituutti). Viitattu 22.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b Мокрая Конка. Горная река Лукоморья (Mokra(ja) Konka. Lukomorjen vuoristojoki) 2.2.2013. isar.org.ua. Viitattu 22.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Valeriia Konstantynova: Золотий лісовий горіх на гербі: Історія та сучасність Оріхова (Kultainen hasselpähkinä vaakunassa: Orih’ivin historia ja nykyaika) 27.4.2022. zaporizhzhia-future.com.ua. Viitattu 22.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e Самая большая малая речка нашего края (Alueemme suurin pieni joki) 15.6.2011. ven. Газета «Правда», Gazeta Pravda. Viitattu 22.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ V.E.Syroetškovsky: Мухаммед-Герай и его вассалы (Muhammed Giray ja hänen vasallinsa) 1940. reenactor.ru. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c M.V.Elnykov: Историческая топография золотоордынского городища Конские Воды (Kultaisen ordan Konskie Vody-linnoituksen historiallinen topografia) chtyvo.org.ua. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Книга Большему чертежу: или древняя карта Россійскаго государства, поновленная в Розрядѣ и списанная в книгу 1627 года (Suuremman piirustuksen kirja: tai Venäjän valtion muinainen kartta, päivitetty Rozryadissa ja kopioitu vuoden 1627 kirjaan) 1838. books.google. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Турецкие войны России (Venäjän sodat Turkin kanssa) ven. Brockhaus–Jefronin suurin tietosanakirja Entsiklopeditšeski slovar (Ensyklopedinen sanakirja) , Энциклопедический словарь Ф.А. Брокгауза и И.А. Ефрона. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Инструмент разграничения земель между Россиею и Портою в 1742 году // Записки Одесского общества истории и древностей, Том II. 1848 (Toimitustapa Venäjän ja Korkean portin välisten alueiden rajaamisessa vuonna 1742. Ote Pyhän Dmitri Rostovin linnoituksen arkistosta) 2008. vostlit.info. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Книга - Записки Одесского общества истории и древностей - Том 02 (1848-1850) (Odessan historian ja antiikkiseuran muistiinpanojen kirja. Osa 02 (1848-1850)) flickr.com. 9.10.2023. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Белградский мирный договор (Belgradin rauhasopimus) Xpohoc. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Річка Конка: межа двох світів та схрон скарбу (Konka-joki: kahden maailman raja ja aarreaitta) 7.6.2021. Dõsvit. Viitattu 21.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Конская (Konskaja) 1905. ven. Brockhaus–Jefronin suurin tietosanakirja Entsiklopeditšeski slovar (Ensyklopedinen sanakirja) , Энциклопедический словарь Ф.А. Брокгауза и И.А. Ефрона. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Сухая Конка. Камыши и водопады (Sukha(ja) Konka. Kaislatiheiköt ja vesiputoukset) isar.org.ua. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Adrian Kaštšenko: Оповідання про славне Військо Запорозьке низове (Tarina kuuluisasta Zaporižžjan ruohonjuuritason kasakka-armeijasta) Ukrainian Library (українська бібліотека). Viitattu 21.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Каховского водохранилища теперь не существует, на его месте остались одни только лужи, а реки Днепр и Конка вернулись в прежние русла (Kah’ovkan tekojärveä ei enää ole, sen tilalle on jäljellä vain lammikoita, ja Dnepr- ja Konka-joet ovat palanneet entisiin uomiinsa) 20.7.2023. Новостей Мелитополя. Viitattu 21.5.2024. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konka Wikimedia Commonsissa
