Klemens Aleksandrialainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klemens Aleksandrialainen.

Klemens Aleksandrialainen (m.kreik. Κλήμης ὁ Ἀλεξανδρεύς, Klēmēs ho Aleksandreus, lat. Clemens Alexandrinus; oik. Titus Flavius Clemens; n. 150 – n. 215) oli Aleksandrian kirkon jäsen ja ensimmäinen varsinainen kristillinen filosofi.[1] Hänet lasketaan kirkkoisien joukkoon.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klemens oli kotoisin Ateenasta. Hänen kääntymisestään ei ole tietoa, mutta kristityksi tulonsa jälkeen hän matkusti Etelä-Italiaan, Syyriaan ja Palestiinaan tapaamaan kristittyjä opettajia. Lopulta hän päätyi Aleksandriaan, jonne hän asettui aloilleen. Aleksandriassa Klemens tapasi oppi-isänsä Pantainoksen, joka johti tunnettua Aleksandrian kateketiikkakoulua.[2] Pantainos oli stoalaisuudesta kristityksi kääntynyt opettaja.[1]

Pantainoksen kuoltua vähän ennen vuotta 200 Klemensistä tuli kateketiikkakoulun johtaja. Hän joutui kuitenkin lähtemään Aleksandriasta Septimius Severuksen toimeenpanemien vainojen (202 tai 203) aikana. Klemens toimi lyhyen aikaa Jerusalemin piispana kunnes muutti Kappadokiaan, jossa hän kuoli 215.[3]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klemensin koottujen teosten laitos Opera omnia, 1715.

Klemensin kirjallinen tuotanto on laaja. Hänen koulutuksensa laatu näkyy siinä, että kuinka siteeraa toistuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoituksissaan yli 1 500:aan Vanhan testamentin ja liki 2 000:een Uuden testamentin kohtaan.[3] Stromateis-teoksessaan hän yritti yhdistää toisiinsa kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Protreptikos-teos oli kreikkalaiselle yleisölle suunnattu kehotus kääntyä kristinuskoon. Paidagogos-niminen teos käsittelee kristillistä moraalia.[1]

  • Protreptikos (Kehotus), noin vuodelta 195
  • Paidagogos (Opettaja), noin vuodelta 198
  • Stromateis (Tilkkutäkki), noin vuosilta 198–203[1]

Teologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klemens painotti hidasta hengellistä kypsymistä, joka seurasi ihmistä läpi elämän. Kaikki inhimilliseen elämään kuuluva, kuten koulu, avioliitto ja lapset, ovat tärkeää hengellisien kehityksen kannalta. Klemensin mukaan jokainen hetki – etenkin kodin arjessa – on täynnä jumalallista tarkoitusta.[4]

Klemens kuvailee Jumalaa ajan ja paikan ulkopuolella olevaksi, minkä vuoksi ihmisen on mahdotonta kuvailla häntä. Tämän vuoksi Jumalan tarvitsi ilmestyä Jeesuksen kautta ihmisille, jotta ihmiset voisivat oppia tuntemaan hänet. Klemens esitti ensimmäisenä apofaattisen teologian, jolla hän pyrkii kuvailemaan Jumalaa. Apofaattisessa metodissa kuvaillaan, mitä Jumala ei ole, ja siten pyritään rajaamaan tarkempaa tietoa Jumalasta. Klemens kuitenkin käyttää Jumalasta termiä semper major, aina suurempi, millä hän tarkoittaa että Jumala on aina jotain ihmisen luomaa käsitettä suurempi.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Halldorf, Peter: 21 kirkkoisää: Kristillisen uskon muotoutumisen historiaa. ((21 kyrkofäder: Historien om hur kristendomen formades, 2000.) Suomentanut Jorma Aspegrén) Kokkola: Barents Publishers-Fin, 2001. ISBN 952-5179-11-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 487–488. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
  2. ↑ Halldorf 2000, s. 71.
  3. ↑ a b Halldorf 2000, s. 72.
  4. ↑ Halldorf 2000, s. 73–74.
  5. ↑ Halldorf 2000, s. 76–77.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Buell, Denise Kimber: Making Christians: Clement of Alexandria and the Rhetoric of Legitimacy. Princeton: Princeton University Press, 1999. ISBN 0-691-05980-2
  • Ferguson, John: Clement of Alexandria. New York: Twayne Publishers, 1974. ISBN 0-8057-2231-9
  • Hägg, Henny Fiskå: Clement of Alexandria and the Beginnings of Christian Apophaticism. Oxford: Oxford University Press, 2006. ISBN 0-19-928808-9
  • Osborn, Eric: Clement of Alexandria. Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-09081-0
  • Paananen, Timo S.: A Study in Authenticity: Admissible Concealed Indicators of Authority and Other Features of Forgeries — A Case Study on Clement of Alexandria, Letter to Theodore, and the Longer Gospel of Mark. (Diss) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2019. ISBN 978-951-51-5250-3 Teoksen verkkoversio.
  • Sissonen, Raimo: Klemens Aleksandrialainen. Ortodoksinen kulttuuri, 2003, nro 1–2, s. 26–31. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkittävimmät apostoliset isät ja kirkkoisät

Klemens I · Ignatios · Polykarpos · Papias · Hermas · Justinos Marttyyri · Irenaeus · Klemens Aleksandrialainen · Tertullianus · Origenes · Cyprianus · Eusebios Kesarealainen · Athanasios Suuri · Efraim Syyrialainen · Basileios Suuri · Gregorios Nazianzilainen · Gregorios Nyssalainen · Kyrillos Jerusalemilainen · Epifanios · Johannes Khrysostomos · Kyrillos Aleksandrialainen · Ambrosius · Hieronymus · Augustinus · Leo Suuri · Pseudo-Dionysios Areopagita · Gregorius Suuri · Maksimos Tunnustaja · Johannes Damaskolainen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klemens_Aleksandrialainen&oldid=22052602”