Kelirikkoalus Aallokas

Jäänmurtaja Aallokas (myöh. tykkivene Šeksna)
Alustyyppi	Yhteys-ja kelirikkoalus (myöh. tykkivene)
Miehistö	56
Telakka	Sortavalan Telakka ja Konepaja Oy, Sortavala
Vesillelasku	1936
Käyttöönotto	-
Käytöstä poistuminen	Romutettiin 26. kesäkuuta 1961
Mitat
Uppouma	400 t
Pituus	34,15 m
Leveys	7,5 m
Syväys	3,35 m
Nopeus	11 solmua
Toimintasäde	1 000 mailia 8 solmun nopeudella
Voimanlähde
Koneisto	Höyrykone
Teho	520 hevosvoimaa
Aseistus
Aseistus	2 × 75 mm 2 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä myöhemmin 2 × 76,2 mm 1 × 20 mm ilmatorjuntatykki 2 × 12,7 mm konekivääriä 4 × 7,62 mm konekivääriä
Miinat	-

Yhteys- ja kelirikkoalus Aallokas oli Laatokan rannikkojoukkojen käyttöön valmistettu alus. Talvisodan alkaessa alus aseistettiin 75 millimetrin tykeillä ja se muutettiin tykkiveneeksi Suomen Laatokan-laivastoon, jonka suurin alus se oli. Aallokas siirtyi Moskovan rauhan jälkeen Neuvostoliitolle ja se nimettiin Šeksnaksi (ven. Шексна). Alus romutettiin 26. kesäkuuta 1961.

Suomen merivoimissa

Aallokas rakennettiin 1936 Sortavalan Telakka ja Konepaja Oy:n telakalla. Sillä oli talvisodassa aseistuksenaan kaksi 75 mm:n tykkiä ja kaksi 40 mm:n ilmatorjuntatykkiä. Se oli Suomen Laatokan-laivaston suurin ja uusin alus sekä tykkiveneiden laivasto-osaston lippulaiva. Tähän osastoon kuuluivat myös tykkiveneet Aunus, Tarmo ja Vulcan. Osaston johtaja oli kapteeniluutnantti Asikainen.

14. joulukuuta 1939 ja 12. tammikuuta 1940 välillä Aallokas, Tarmo ja Vulcan tekivät Laatokalla 11 partiomatkaa, joiden tarkoituksena oli tulittaa neuvostoliittolaisten maa-asemia. Aallokasta tulitettiin ensimmäisen kerran maalta sen ollessa Tarmon kanssa retkellä, mutta laukaukset jäivät lyhyiksi eivätkä saaneet aikaan tuhoa. Näillä retkillä neuvostojoukkoja kohti ammuttiin yhteensä 150 kappaletta 75 mm:n kranaatteja. Tammikuun lopulla ei Laatokalla voitu käyttää kuin Aallokasta, sillä järven jääpeite oli liian vahva. Aallokas sai 2. helmikuuta vähäisiä vaurioita ilmahyökkäyksessä ja muutama miehistön jäsen haavoittui.

Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti Aallokas ja muut Laatokan-laivaston alukset jätettiin Laatokalle. Aallokas liitettiin Neuvostoliiton laivaston koulutusalusten osastoon 24. elokuuta 1940.

Neuvostoliiton laivastossa

Jatkosodan alettua aluksen aseistuksena oli kaksi 76,2 mm:n tykkiä, yksi 20 mm:n ilmatorjuntatykki, kaksi 12,7 mm:n konekivääriä ja yksi nelinkertainen 7,62 mm:n konekivääri, joten aluksesta tuli tykkivene ja se liitettiin 3. elokuuta 1941 Neuvostoliiton Laatokan-laivastoon nimellä Šeksna. Elokuussa alus oli muiden Laatokan-laivaston tykkiveneiden kanssa suojaamassa Hiitolan seudulla saarroksissa olevia Neuvostoliiton 142. tarkka-ampujadivisioonaa ja 198. moottoroitua jalkaväkidivisioonaa ja muiden joukkojen evakointia. Šeksna kuljetti vuoden 1941 lopulla muiden Laatokan-laivaston alusten tavoin rahtia piiritettyyn Leningradiin, mutta aluksen polttoaineen puute jarrutti pian kuljetuksia.

Vuonna 1942 Šeksna oli kuljetusaluksena ja muiden kuljetusalusten suojana. 28. elokuuta 1942 kuljetuslaivasto, johon alus kuului joutui kahden italialaisen torpedoveneen hyökkäyksen kohteeksi, mutta hyökkäys torjuttiin Šeksnan avulla. Laiva kuului marraskuussa 1942 perustettuun erikoisosastoon, jonka ansiosta purjehduskausi kesti pidempään kuin edellisenä vuonna.

Šeksna poistettiin Laatokan-laivaston sota-alusten listalta 13. huhtikuuta 1943 ja luokiteltiin kuljetusalukseksi.

Alus luokiteltiin yhteysveneeksi 29. marraskuuta 1947 ja se poistettiin käytöstä 27. joulukuuta 1956, jolloin siitä tuli lämmitysvene OT-33. Alus poistettiin 26. kesäkuuta 1961 laivaston luetteloista ja romutettiin.

Lähteet

• Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0