Kansallis-Demokraattinen Puolue
| Kansallis-Demokraattinen Puolue | |
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1978 |
| Johtaja | Pekka Siitoin |
| Pääsihteeri | Olavi Koskela[1] |
| Varapuheenjohtajat | Jarmo Saloseutu[2] |
| Ideologia | Uusnatsismi |
| Poliittinen kirjo | äärioikeisto |
| Toimisto |
Krappula, Naantali Vehmaa Turku |
| Äänenkannattaja | Rautaristi |
| Kansalliset jäsenyydet | Kansallinen Liittoneuvosto |
| Kansainväliset jäsenyydet | World Union of National Socialists |
Kansallis-Demokraattinen Puolue (KDP) oli uusnatsijärjestö, jonka Pekka Siitoin perusti Suomessa kesällä 1978.[3]
Vuonna 1996 Siitoin pyrki kaupunginvaltuustoon Naantalin iskulauseella "Natsi-Siitoin valtuustoon" ja oli viidenneksi suosituin ehdokas, mutta ei tullut valituksi D'Hondtin menetelmän takia koska osallistui omalla listallaan.[4][5]
Maaliskuussa 1985 Siitoin esiintyi kannattajiensa kanssa Turun yliopiston ylioppilaskunnan kaapelitelevisiossa Kylä-TV:ssä. Turun yliopistossa alkoi myös esiintyä irlantilaisperäisiä fasistisia tarroja. Toiminta tuli eduskuntakyselyn aiheeksi.[6] Syyskuussa 1985 Siitoin pyysi KDP:n kunniajäseneksi Pentti Linkolaa.[7]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siitoimen puolue Isänmaallinen Kansanrintama oli kielletty vuonna 1977, ja sen työtä jatkamaan perustettiin KDP. Siitoin tapasi tulevan puoluesihteeri Olavi Koskelan vankilassa vuonna 1978. Koskela oli stalinisti, joka kärsi tuomiotaan palopommihyökkäysten sarjasta, mutta radikalisoitui natsiksi Siitoimen alaisuudessa.[8]
Ohjelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]KDP oli ensimmäinen järjestö Suomessa joka kannatti perustuloa. KDP vastusti ohjelmansa mukaisesti kapitalismia ja kommunismia, kannatti Karjalan palauttamista Suomeen ja täydellistä maahanmuuttokieltoa lukuun ottamatta suomalais-ugrilaisia. KDP kannatti myös fasistista korporatismia ja kannatti haitallisten uskonnollisten kulttien kieltämistä, vaikka Siitoin voitiin itse mieltää kultinjohtajaksi, johtaen useita ryhmiä, jotka sekoittivat natsismia ja saatananpalvontaa.[9][10]
Kytkökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nils Mandell, Nordiska rikspartietin katujärjestön johtaja oli yhteistyössä KDP:n kanssa ja esitteli järjestölle World Union of National Socialists johon KDP hyväksyttiin.[11] KDP ylläpiti myös yhteyksiä KKK Grand Wizardiin David Dukeen ja J. B. Stoneriin USA:ssa ja Fédération d'action nationale et européenne ranskassa.[12][13] KDP oli myös yhteydessä joihinkin terroristiryhmiin, kuten Manfred Roederin Deutsche Aktionsgruppeen, joka oli vastuussa useista Saksassa tehdyistä palopommi-iskuista, joissa kuoli vietnamilaisia pakolaisia ja Jan Øregårdiin joka kuului Norsk Frontiin joka pommitti moskeijaa ja kommunistista tapahtumaa.[14] KDP myös pihi yhteyttä CEDADE:en jonka jäseniin kuului Leon Degrelle.[18]
KDP kuului kattojärjestö Kansalliseen Liittoneuvostoon, joka perustettiin vuonna 1993 ja jonka puheenjohtajana toimi Väinö Kuisma. Muut jäsenjärjestöt olivat Arjalainen Germaaniveljeskunta[19], Arjalaisen Veren Liitto ja Suomen Kansallinen Rintama.
Ryhmä sai myös materiaalia William Luther Piercen National Alliancelta ja myi suomenkielistä käännöstä Turnerin Päiväkirjoista.[20] KDP julkaisi myös materiaalia Edward Reed Fieldsin' "Truth At Last"ista, jonka Siitoin oli tavannut natsitapahtumassa Diksmuidessa.[8]
Päämaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järjestön päämaja oli Krappula-niminen kartano Naantalissa. Kiinteistöllä liehunut hakaristilippu näkyi kuulemma presidentin virka-asuntoon Kultarantaan.[21][9] KDP:llä oli myös huvila Vehmaalla ja toimisto Turussa.[22]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Häkkinen, Perttu; Iitti, Vesa (2022). Lightbringers of the North: Secrets of the Occult Tradition of Finland. Simon and Schuster. ISBN 978-1-64411-464-3. p. 201
- ↑ Pohjola 2015, p. 110
- ↑ Häkkinen, Iitti 2022 p.153
- ↑ Uusnatsi vei pommin kirjapainoon ja sytytti talon palamaan Lauttasaaressa 1977: Taustalta paljastui äärioikeistolainen saatananpalvoja, joka oli aikansa omituisimpia hahmoja. Helsingin Sanomat, 26. marraskuuta 2024. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Pohjola, Mike (toim.): Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-155-3, pp. 23
- ↑ Ilmoitus Tku 119/14.3.1985. Supo HM 6463.
- ↑ Ilmoitus To 129/17.12.1985. Supo HM 6463.
- ↑ a b Nordling, Iiro: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon: Antikommunismista ja natsismista maahanmuuttokriittisyyteen. 2014. ISBN 978-1-311699-18-3
- ↑ a b Keronen, Jiri: Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Helsinki: Kiuas Kustannus, 2020. ISBN 978-952-7197-21-9 p.121, 122
- ↑ Kansallis-demokraattisen Puolueen Periaateohjelma, 1993
- ↑ Karcher, Nicola; Markus, Lundström (2022). Nordic Fascism Fragments Of An Entangled History. Routledge. P. 177. Isbn 9781032040301.
- ↑ Keronen (2020) pp.29, 41-42
- ↑ Pohjola (2015), pp. 119
- ↑ Keronen (2020) pp.29, 120
- ↑ CEDADE Nº 81, page 2, June 1978, Círculo Español de Amigos de Europa
- ↑ CEDADE Nº 86, page 2, July 1979, Círculo Español de Amigos de Europa
- ↑ CEDADE Nº 90, page 18, August 1980, Círculo Español de Amigos de Europa
- ↑ [15][16][17]
- ↑ Häkkinen, Perttu; Iitti, Vesa (2022). Lightbringers of the North: Secrets of the Occult Tradition of Finland. Simon and Schuster. ISBN 978-1-64411-464-3. p. 162
- ↑ Kotonen, T. (2017). Äärioikeisto Suomessa kylmän sodan päättyessä : Kansallinen radikaalipuolue ja angloamerikkalaiset vaikutteet. Historiallinen aikakauskirja, 115(3), 317-331.
- ↑ Pohjola, Mike (toim.): Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-155-3
- ↑ Walpo 4/19, Tulkoon sinun valtakuntasi, Pekka Siitoin? Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry.