Josefina (Ruotsin kuningatar)
| Josefina | |
|---|---|
 Ruotsin ja Norjan kruununprinsessa Josefina, Fredric Westin 1837 | |
| Ruotsin kuningatar | |
| Valtakausi | 8. maaliskuuta 1844 – 8. heinäkuuta 1859 |
| Edeltäjä | Desideria |
| Seuraaja | Lovisa |
| Norjan kuningatar | |
| Valtakausi | 8. maaliskuuta 1844 – 8. heinäkuuta 1859 |
| Kruunajaiset | 28. syyskuuta 1844 Tukholma |
| Edeltäjä | Desideria |
| Seuraaja | Lovisa |
| Syntynyt |
14. maaliskuuta 1807 Milano, Italia |
| Kuollut |
7. kesäkuuta 1876 (69 vuotta) Tukholman kuninkaanlinna, Tukholma, Ruotsi-Norja |
| Hautapaikka | Riddarholmin kirkko |
| Puoliso | Oskar I |
| Lapset |
Kaarle XV Gustav Oskar II Eugénie August |
| Koko nimi | Josefina Maximiliana Eugenia Napoleona av Leuchtenberg |
| Suku | Beauharnais |
| Isä | Eugène de Beauharnais |
| Äiti | Baijerin prinsessa Amalia Augusta |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
| Nimikirjoitus |
 |
Josefina Maximiliana Eugenia Napoleona av Leuchtenberg (ransk. Joséphine Maximilienne Eugénie Napoléone de Beauharnais); (14. maaliskuuta 1807 Milano, Italian kuningaskunta − 7. kesäkuuta 1876, Tukholman kuninkaanlinna, Ruotsi-Norjan kuningaskunta) oli Ruotsi-Norjan kuningatar kuningas Oskar I:n puolisona vuosina 1844–1859.[1][2]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joséphinen vanhemmat olivat Italian varakuningas Eugène de Beauharnais ja Baijerin prinsessa Amalia Augusta (1788–1851). Hänen isänpuoleinen isoäitinsä ja kaimansa oli Ranskan keisarinna Joséphine, joka oli Ranskan keisari Napoleon I:n ensimmäinen vaimo ja isoisänsä varakreivi Alexandre de Beauharnais. Äidinpuoleinen isoisä oli Baijerin kuningas Maksimilian I Joosef ja isoäiti Hessen-Darmstadtin prinsessa Augusta Vilhelmina.[2]
Joséphine sai yhden nimistään itse Napoleonin toivomuksesta, mikä oli tämän viimeinen kunnianosoitus hänelle. Joséphine sai 29. joulukuuta 1807 Bolognan prinsessan arvon ja 28. toukokuuta 1813 hänestä tuli Gallieran herttuatar.[2] Lapsuutensa Joséphine vietti Monzan palatsissa Milanossa, varttui suuren sisarusjoukon vanhimpana ja sai erinomaisen kasvatuksen.[2]
Vuonna 1814 Napoleonin häviön jälkeen Eugène de Beauharnais yritti järjestää itsensä Italian kuninkaaksi, mutta epäonnistuttuaan hän joutui pakenemaan perheineen Müncheniin, Baijerin kuningaskuntaan. Vuonna 1817 hän osti Eichstättin kaupungin ja linnan saaden Leuchtenbergin herttuan arvon. Talven perhe asui Münchenissä, kesän Ismaningissa ja syksyn Eichstätissä. Joséphinen äidinkieli oli ranska ja he saivat opiskella saksaa, italiaa ja englantia. Muita oppiaineita olivat aritmetiikka, historia, maantiede ja tähtitiede. 24. maaliskuuta 1821 Josefina sai katolilaisen konfirmaation. Vanhimpana siskona hän piti huolta myös pikkusiskoistaan. Münchenissä työskennellyt saksalainen filosofi Friedrich von Schelling kuvaili Joséphinea sydämelliseksi ja iloiseksi lapseksi.
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin kuningas Kaarle XIV Juhana oli huolissaan poikansa kruununprinssi Oscarin avioliitosta.[2] Hän halusi, että Oscar tutustuu ensin Tanskan nuoriin prinsessoihin ja sitten Leuchtenbergin, Hessenin ja Weimarin prinsessoihin. Kuningas lähetti poikansa 5. toukokuuta 1822 kiertämään Euroopan hoveja. Tanskassa hän tapasi Fredrik VI:n tyttäret prinsessat Carolinen ja Vilhelminen, Alankomaissa hän vieraili Vilhelm I:n hovissa ja ihastui tämän tyttäreen prinsessa Marianne van Orania-Naussauhin (1810–1883), mutta tämä oli vain 12-vuotias, joten avioliitto ei ollut ajankohtainen.
23. elokuuta Oscar saapui Eichstätiin ja tapasi 15-vuotiaan Joséphinen ja tämän sisaret. Ennen kruununprinssin tapaamista prinssi Eugène käveli tyttärensä Joséphinen kanssa puistossa ja kertoi tälle, minkä takia Ruotsin kruununprinssi oli tullut vierailulle. Kruununprinssi rakastui Joséphineen ja 26. elokuuta pyysi tämän kättä.[1]
Keskustelunaiheeksi muodostui se, että Joséphine oli katolilainen. Joséphine itse oli uskonnollinen, mutta hänen isänsä ei uskonasioista perustanut. Eugène kysyi, josko kohteliaisuudenosoituksena hänen puolisoaan prinsessa Amalia Augustaa kohtaan Joséphine saisi säilyttää uskonsa. Ruotsalaiset neuvonantajat Wetterstedt ja Löwenhielm olivat keskenään eri mieltä siitä, mikä olisi tarkoituksenmukaista. Tästä oli kuitenkin olemassa ennakkotapaus: kuningatar Desideria oli säilyttänyt katolisen uskontonsa tullessaan Ruotsin kuningattareksi. Lopulta päätettiin, että Joséphine saisi säilyttää katolisen uskontonsa, kunhan osallistuisi kirkollisiin toimituksiin. Kihlaus julkaistiin marraskuussa 1822.[2]
Kruununprinssi Oscar palasi Ruotsiin ja Joséphine alkoi opetella ruotsia. Kun kruununprinssi Oscar palasi Müncheniin, oli Joséphinen kielitaito edistynyt huomattavasti. "Minulla oli jo kunnia keskustella Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa kanssa yli puoli tuntia", totesi Oscar.
Katolinen vihkitilaisuus järjestettiin välittäjän avulla, sulhasen poissaollessa, 23. toukokuuta 1823 Baijerin hovissa Münchenissä.[2] Joséphinen alttarille saattoi hänen isänsä ja kruununprinssi Oscaria edusti Joséphinen eno, Baijerin prinssi Karl Theodor, kuningas Maksimilian I Joosefin ja Hessen-Darmstadtin prinsessa Augusta Vilhelminan poika.[1]
Kaksi päivää myöhemmin Joséphine jätti kotinsa yhdessä kreivitär Tascher de la Pagerien, paronitar Wurmsin ja kamarineitinsä kanssa matkustaakseen Ruotsiin. Lyypekissä hän tapasi saattajansa Mariana Koskullin ja kreivitär Brahen ja he astuivat Carl XIII -linjalaivaan. Matkaseurueeseen kuului myös itse kuningatar Desideria, joka oli asunut jo yli 12 vuotta poissa Ruotsista. Vaxholmissa kruununprinssi Oscar astui laivaan ja alus saapui Tukholmaan 13. kesäkuuta kymmenientuhansien ihmisten seuratessa rannalta.
Laivan ollessa Tukholman edustalla kuningatar Desideria ja Joséphine siirtyivät sluuppiin, joka laski heidät maihin Manillassa Djurgårdenin eteläosassa. Sillalla odottivat kuningas ja kruununprinssi. Naiset nousivat juhlavaunuun, joka kahdeksan valkoisen hevosen vetämänä Hagan linnaan, jossa vastaanottamassa oli edesmenneen kuninkaan Kaarle XIII:n sisar prinsessa Sofia Albertina. Joséphine lepäsi muutaman päivän Hagan linnassa ennen kuin katolinen vihkivala vahvistettiin Suurkirkossa pidetyssä tilaisuudessa 19. kesäkuuta 1823.[2]
Tämän jälkeen seurasi sarja juhlia, jotka päättyivät Kuninkaalliseen oopperaan, jossa esitettiin Per Adolf Granbergin näytelmä Frejas högtid säveltäjä Franz Berwaldin kokoamalla musiikilla Mozartin oopperasta Titus. Ennen häitä sulhasen isä kuningas Kaarle XVI Juhana oli poistanut ohjelmasta aiempia kuninkaallisia hääperinteitä, kuten hitaan soihdut kädessä tanssittavan poloneesin (fackeldans), seremoniallisen banketin (publik spisning) ja sänkyynjohtamisen (sängleding).
Vierailu Norjaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]12. helmikuuta 1824 kuningas Kaarle XIV Juhana nimitti kruununprinssi Oscarin Norjan varakuninkaaksi ja määräsi että tämä myös matkustaisi kyseiseen maahan yhdessä Josefinan kanssa. Norjassa oli tullut ns. veto-kysymys ajankohtaiseksi vuonna 1821. Kuninkaalla oli tähän mennessä ollut vain Stortingin päätöksiin lykkäävä veto-oikeus, mutta elokuussa 1821 kuningas oli ehdottanut perustuslakiin muutoksia, jotka mahdollistaisivat absoluuttisen veto-oikeuden. Vastineeksi kuningas oli valmis tekemään myönnytyksiä useiden norjalaisten vaatimusten suhteen. Kesällä 1823 Tukholmassa pyyhkäiseen rojalismin aallon toivottiin toistuvan Kristianiassa, mikä antaisi paremmat asemat kuninkaalle suhteessa Stortingiin.
Pariskunnan matkaa lykättiin, kun Josefinan isä kuoli 21. helmikuuta 1824. Lopulta huhtikuun 5. päivänä kruununprinssipari aloitti matkansa Tukholmasta Västeråsin, Örebron, Karlstadin ja Kongsvingerin kautta kohti Kristianiaa, jonne he saapuivat 11. huhtikuuta. Kruununprinssipari jäi asumaan Kristianian kuninkaanlinnaan. Josefina myönsi audiensseja aamupäivisin ja iltapäivisin hän vieraili kouluissa ja pappiloissa. Iltaisin heillä kävi vieraita ja sen jälkeen kruununprinssi kävi läpi asiakirjat, jotka tarvitsivat hänen allekirjoituksensa. Kuuden viikon päästä kruununprinssipari matkusti Herrevadin aiempaan luostariin Skåneen seuratakseen paikallisia sotaharjoituksia ja elokuussa he palasivat takaisin Kristianiaan. Kruununprinssi oli läsnä Stortingin kokouksessa, kun se ei suostunut myöntämään kuninkaalle absoluuttista veto-oikeutta. Tappion jälkeen kruununprinssipari matkusti ympäri Norjaa, kunnes 11. lokakuuta he lähtivät takaisin kohti Ruotsia Fredriksvaldin kautta.
Kruununprinsessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avioliitto osoittautui suurelta osin kuningas Kaarle XIV Juhanan odotusten mukaiseksi sekä poliittisesti että taloudellisesti sekä Josefinan sisarusten kautta Euroopan hallitsijasukuihin saatujen yhteyksien ansiosta. Henkilökohtaisesta näkökulmasta kruununprinsessan valinta oli paras kuviteltavissa oleva, ja Josefina herätti ihailua ja kiintymystä alusta alkaen kauneutensa, ystävällisyytensä ja viehätysvoimansa ansiosta. Pian hän osoittautui kykeneväksi hoitamaan ne edustukselliset ja yhteiskunnalliset tehtävät, joita Kaarle Juhanan Ruotsiin palannut puoliso kuningatar Desideria ei kyennyt hoitamaan. Sopusoinnussa puolisonsa ajatusten kanssa Josefina osallistui innokkaasti uudistustyöhön ja oli mukana muodostamassa ajan hengen mukaisia yhdistyksiä. Hän toimi puheenjohtajana Sällskapet för arbetsamhetens uppmuntrande -seurassa sekä Föreningen för öm och sedlig modersvård -yhdistyksessä.[2]
Appensa Kaarle Juhanan ja puolisonsa Oscarin välillä vallitsevissa pahenevissa erimielisyyksissä Josefina yritti olla välittäjänä ilman menestystä. Kruununprinssi Oscarin avoin uskottomuus ja suhde näyttelijätär Emilie Högqvistiin, josta Josefina oli pitkään tietämätön, lisäsi varmasti Kaarle Johanin tyytymättömyyttä. Tultuaan tietoiseksi suhteesta Josefina sai julkisen myötätunnon puolelleen käyttäytymällä maltillisesti ja arvokkaasti.[2]
Ainoa asia, joka saattoi himmentää Josefinan suosiota, oli hänen katolinen uskonsa ja huhut vaikuttamisesta uskonnollisiin asioihin. Josefinalle tuotti kuitenkin suurta mielihyvää osallistua ensimmäisen katolisen kirkon (St. Eugenia vuonna 1837) rakennuttamiseen sitten uskonpuhdistuksen. Kuninkaanlinnaan Josefina sisusti kappelin, jossa hänen rippi-isänsä ja pappinsa, myöhempi piispa J. Studach, piti katolisia messuja. Poliittinen taistelu uskonnonvapaudesta ja suvaitsemattomuus katolisia rippi-isiä kohtaan, jota oli dokumentoitu useissa maantakarkotustapauksissa, aiheutti kuitenkin huolta Josefinalle.[2]
Lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Josefina oli ollut 16-vuotiaana "kapea kuin urkupilli", mutta oli kasvanut jonkin verran vuosien aikana. Josefina on kuvattu kauniiksi, pitkäksi, hoikaksi, hiljaiseksi ja vaatimattomaksi. Kruununprinssiparin ensimmäinen lapsi Kaarle syntyi 3. toukokuuta 1826, minkä jälkeen syntyi seuraavina vuosina kolme poikaa ja yksi tytär.[1]
Josefinalle ja Oscarille syntyi viisi lasta:
- kruununprinssi Carl, Kaarle XV (1826–1872), avioitui Alankomaitten prinsessa Louisen kanssa; heille syntyi kaksi lasta, joista tytär Louise avioitui Tanskan kruununprinssi Frederikin kanssa.
- prinssi Gustav (1827–1852), Upplannin herttua; säveltäjä ja pianisti, kuoli lavantautiin 25-vuotiaana, ei jälkeläisiä
- prinssi Oscar, Itä-Götanmaan herttua, Oskar II (1829–1907), avioitui Sophie von Nassaun kanssa; heille syntyi neljä lasta, joista yksi oli Kustaa V.
- prinsessa Eugénie (1830–1889), pysyi naimattomana ja haki itsensä holhoojasta vapaaksi ensimmäisinä naisina Ruotsissa; säveltäjä ja taiteilija, omisti elämänsä hyväntekeväisyydelle, ei jälkeläisiä
- prinssi August (1831–1873), Taalainmaan herttua, avioitui prinsessa Teresia von Sachsen-Altenburgin (1836–1914) kanssa, liitto oli lapseton
Kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oskar I:n noustua valtaistuimelle vuonna 1844 Josefinan merkitys kasvoi myös poliittisesti. Vastuun painama ja eristynyt kuningas Oskar haki nyt tukea puolisoltaan Josefineltä, josta tuli hänen ainoa todella luottamuksellinen neuvonantajansa. Kriisiaikoina kuningasparin Kuninkaanlinnan puutarhassa pidetyt neuvonpidot pantiin hovissa uteliaana merkille.[2]
Josefinan poliittinen vaikutusvalta on tuntematonta, mutta ulkopoliittisten kriisien aikana hänen sympatiansa ja näkemyksensä olivat havaittavissa. Kirjeenvaihdosta hänen tätinsä Preussin kuningatar Elisabet Ludovikan (1801–1873), Fredrik Vilhelm IV:n puoliso) kanssa ilmenee, että Josefina käytti yhteyksiään rauhan aikaansaamiseen Schleswig-Holsteinin sodassa, joka puhkesi vuonna 1848. Josefinan läheinen kontakti serkkuunsa Napoleon III:een ja puoliso keisarinna Eugénien kanssa ei ollut merkityksetöntä 1850-luvun suurten poliittisten kriisien aikana, ja useiden todisteiden mukaan hän omaksui selvän Ranskan-mielisen ja Venäjän vastaisen asenteen.[2]
Oskar I:n pahenevan sairastelun aikana Josefinasta tuli puolisonsa yhä välttämättömämpi tukija. Uskontokysymystä lukuun ottamatta aikalaiset suhtautuivat myönteisesti Josefinan kuninkaalta saatuun vaikutusvaltaan. Hänen puolisolleen osoittamaansa uhrautuvaa hellyyttä ja huolenpitoa pitkän ja vaikean lamaantumisen aikana ihailtiin yleisesti.[2]
Josefinan ja vanhimman pojan Kaarlen suhde ei aina ollut paras mahdollinen. Hän ei pitänyt kruununprinssin impulsiivisuudesta ja hätiköidyistä lausunnoista poliittisissa asioissa, ja hän oli huolissaan tämän siveettömyydestä ja liike-elämän taitojen puutteesta. Hän ilmeisesti halusi lykätä Kaarlen valtaantuloa mahdollisimman pitkään. Kun kuningas Oskarin terveys lopulta syksyllä 1857 heikkeni, Josefina osoitti tukevansa kruununprinssin valintaa sijaishallitsijaksi.[2]
Leskikuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Josefina ei käyttänyt poliittista vaikutusvaltaa Oskar I:n kuoleman jälkeen vuonna 1859. Leskikuningattarena hän omistautui ensisijaisesti laajaan hyväntekeväisyystoimintaan. Hän seurasi aikansa suuria tapahtumia peläten, kuten poikansakin, Preussin vaikutusvallan kasvamista ja suri Itävallan tappiota Preussin-Itävallan sodassa vuonna 1866. Vuoden 1870 sodan aikana Josefina tunsi olevansa repeytynyt kahtia ranskalaisen ja eteläsaksalaisen alkuperänsä välillä, mutta vakuutti Napoleon III:n vangitsemisen jälkeen, ettei koskaan voinut unohtaa, että "hän oli Beauharnais".[2]
Viimeisenä elinvuotensa aikana Josefina pystyi toteuttamaan unelmansa pitkästä etelänmatkasta, jolloin hän kävi kotimaassaan Etelä-Saksassa, koki antiikin kauneuden Italiassa ja katolisen kirkon uskollisena tyttärenä vastaanotti paavin siunauksen Roomassa. Muutamaa vuotta aiemmin Josefinalle oli annettu suuria kunnianosoituksia hänen Ruotsiin saapumisensa 50-vuotispäivänä, ja hän oli liikuttunut siitä "kuinka protestanttinen Ruotsi yksimielisesti kunnioitti katolista kuningatartaan".[2]
Leskikuningatar Josefina kuoli 69-vuotiaana sydänvaivoihin ja keuhkotulehdukseen kesäkuussa 1876 Tukholman kuninkaanlinnassa.[3] Hänelle annettiin katolinen ruumiinsiunaus ja hänet on haudattu Riddarholmin kirkkoon.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Josefina (Joséphine) av Leuchtenberg (1807–76) Kungahuset. Arkistoitu 19.3.2018. Viitattu 18.3.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Josefina - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Viitattu 4.8.2024.
- ↑ Josefina av Leuchtenberg www.kungahuset.se. Viitattu 4.8.2024. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Josefina (Ruotsin kuningatar) Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Desideria |
Ruotsin ja Norjan kuningatar | Seuraaja: Lovisa |
| ||||||||||||||||||||||
