Jean Béraud

Jean Béraud

Jean Béraud (12. tammikuuta 1849 Pietari – 4. lokakuuta 1935 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari.

Elämänvaiheita

Jean Béraudin isä oli kuvanveistäjä ja työskenteli Iisakin kirkon työmaalla Pietarissa, Venäjällä pojan syntymän aikoihin. Isä kuoli pojan ollessa nelivuotias ja äiti ja poika palasivat Pariisiin. Suomalaista lukoiokoulutusta vastaavan koulun jälkeen Béraud opiskeli lakia. Saksan-Ranskan sodan jälkeen hän päätti omistautua taiteelle.

Béraud aloitti opintonsa vuonna 1872 Léon Bonnatin oppilaana. Samassa ateljeessa opiskelivat myös Henri de Toulouse-Lautrec, Alfred Roll ja Gustave Caillebotte. Opetus oli tiukkaa ja vaativaa eikä antanut juurikaan tilaa opiskelijoiden omille näkemyksille. Beaud opiskeli kaksi vuotta, minkä jälkeen hän alkoi luoda omaa uraa.

Ensimmäiset työnsä Béraud laittoi näytteille vuonna 1873. Taidekoulusta lähtönsä jälkeen hänen tyylinsä alkoi hiljalleen vaihtua akateemisesta taiteesta impressionismiin. Aluksi hän maalasi enimmäkseen muotokuvia, mutta vähitelleen Pariisin näkymät ja pariisilaisten elämä alkoivat muodostua taiteilijan pääaiheiksi. Hänen uransa osui aikaan, jolloin Georges-Eugène Haussmannin suunnittelemat nykyäänkin Pariisia luonnehtivat bulevardit alkoivat valmistua. Kaupunkilaiset alkoivat viettää hyvän sään vallitessa viettää aikaansa puistoissa ja kävellä bulevardeilla.

Aikakautta, jota Béraud ikuisti kankailleen, on myöhemmin kutsuttu nimellä Belle époque. Hän kuvasi yläluokkaisia ja muotitietoisia naisia ja porvaristoa. On kuitenkin huomattava, että hän kuvasi myös aivan arkisia asioita, kuten koululaisia, kovaa tuulta , miestä lähtemässä pois asunnoltaan ja vasemmistopoliitikkojen kokousta. Hän perusti vaunuihin ateljeen ja meni maalaustelineineen aina eripuolille Pariisia saadakseen uusia näkymiä maalauksiinsa. Jotkut taidehistorioitsijat näkevät hänen töissään ironiaa ja satiiria.

Béraud sai työstään ammatillista tunnustusta. Hänestä tuli Ranskan kunnialegioonan jäsen vuonna 1887 ja hänelle myönnettiin taiteilijaliiton kultamitali vuonna 1889. Hän perusti oman kansallisen taideyhdistyksen ja piti näyttelyitä vuoteen 1929. Uransa huipulla ollessaan hän liikkui taidepiireissä ja tunsi Marcel Proustin. Hän asui arvoalueella ja tapaili prinsessa Cheref Ouroussofia, Potocsin kreivitärtä.

Vanhemmiten Béraud alkoi kärsiä erilaisista sairauksista. Ensimmäinen maailmansota katkaisi taloudellisen nousukauden ja päätti Belle époquen. Béraud´n taide alkoi saada synkkiä sävyjä.

Béraud on haudattu Montparnassen hautausmaalle.

Teoksia

• 
  Le Cafe de Paris
• 
  Kirje
• 
  Bistrossa
• 
  La Partie De Billard
• 
  Kotiin, kuljettaja!
• 
  Le Boulevard Saint-Denis
• 
  Nuori nainen ylittää bulevardia

Arvioita elämäntyöstä

Béraud´ta on kuvailtu täydelliseksi pariisilaiseksi. Hänen taiteensa antaa täydellisen kuvan ja tunnelman oman aikansa Pariisista. Hän ikäänkuin kutsuu nykykatsojan mukaansa omaan Pariisiinsa, joka on täynnä elämää; arkista ja hienoa. Näistä töistä hänet suuri yleisö haluaa muistaa.

1890-luvulta alkaen Béraud maalasi myös uskonnollisia teoksia. Béraud maalasi Raamatun kertomuksia, mutta kertomusten sivuhenkilöt olivat niissä 1890- luvun vaatteissa. Joillekin sivuhenkilöistä oli annettu seurapiirihenkilöiden kasvonpiirteitä. Yleisö ei voinut näitä teoksia hyväksyä. Sen mieleen eivät olleet maalaukset, joissa Kristus istuu kahvilassa poliitikoiden kanssa.

1930- luvulla Béraud oli lähes unohdettu taiteilija. Hänen töitään on nykyään muiden muassa Lontoon National Galleryssa, Louvressa ja New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa.

Aiheesta muualla

• http://www.jeanberaud.com (Arkistoitu – Internet Archive)
• Patrick Offenstadt - The Belle Epoque : A Dream of Times Gone by Jean Béraud, Taschen - Wildenstein Institute, Pariisi 1999
• http://www.dailyartmagazine.com/parisian-scenes-jean-beraud/