Jarmo Sermilä

Jarmo Kalevi Sermilä (16. elokuuta 1939 Hämeenlinna – 26. kesäkuuta 2024 Hämeenlinna) oli suomalainen säveltäjä ja muusikko.

Sermilä opiskeli Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä ja valmistui vuonna 1975. Hän opiskeli myös sävellystä Prahassa František Kovaříčekin ja Sibelius-Akatemiassa Joonas Kokkosen johdolla ja suoritti diplomin 1975.

Sermilän tuotantoon kuuluu balettimusiikkia ja orkesteriteoksia, mutta pääpaino on kamarimusiikissa ja elektroakustisessa musiikissa. Varhaisteoksissaan Sermilä käytti atonaalisuutta pääkeinonaan, ei kuitenkaan koskaan tiukasti tai sarjallisesti, sillä hänen kiinnostuksensa Edgard Varèsen musiikkiin johti häntä kohti vapaata tonaalisuutta. Taidemusiikin lisäksi Sermilä soitti jazzia. Hänen instrumenttejaan olivat trumpetti ja flyygelitorvi.

Vuodesta 1966 vuoteen 1971 Sermilä toimi Sibeliuksen syntymäkodin kuraattorina Hämeenlinnassa. Vuosina 1971–1976 Sermilä johti Suomalaisen musiikin tiedotuskeskusta, minkä jälkeen hän siirtyi Yleisradion kokeilustudion päälliköksi 1975–1979. Hän oli ISCM:n Suomen sektion puheenjohtaja 1975–1979.

Vuosina 1976–2010 Sermilä johti levytyksiä ja nuotteja julkaisevaa Jasemusiikki-yhtiötä, joka sittemmin siirrettiin tanskalaisen Wilhelm Hansen -yhtiön omistukseen.^lähde?

Sermilä toimi Hämeen läänintaiteilijana 1977–1982, Suomen Säveltäjät ry:n varapuheenjohtajana 1981–2005 ja Teosto ry:n varapuheenjohtajana 1994–1999.

Jarmo Sermilälle myönnettiin professorin arvonimi 2004.

Yleisradion dokumentissa Jean Sibelius (1974) Sermilällä oli Sibeliuksen rooli.

Aiheesta muualla

• Jarmo Sermilä Music Finlandin sivuilla^{[vanhentunut linkki]}
• Jarmo Sermilän kirjoitus Musiikista Häme-Wiki-sivustolla^{[vanhentunut linkki]}