Jacques Le Goff

Jacques Le Goff piirroksessa.

Jacques Le Goff (1. tammikuuta 1924 Toulon – 1. huhtikuuta 2014 Pariisi) oli ranskalainen historioitsija, keskiajan tutkija, annalistisen koulukunnan edustaja ja pedagogi.

Elämä

Le Goffin kehitysvuodet sattuivat Euroopan historian suureen myllerrykseen. Kuitenkin hän elämäkerrassaan À la recherche du Moyen Âge (2002) kertoo miten hän selviytyi myllerryksistä lukemalla Walter Scottin Ivanhoeta kun oli 12 vuoden ikäinen. Myöhemmin hänen tutkimustyönsä johdatti hänet uudelleen tuohon synkkänä pidettyyn aikaan.

Pariisin vapautumisen aikaan 1944 hän meni Louis-le-Grand-lyseon valmistavalle luokalle ja tämän suoritettuaan hän läpäisi pääsykokeen École Normale Supérieureen, pariisilaiseen eliittikouluun, joka valmistaa opettajia, mutta joka on samalla toiminut myös eräänlaisena ranskalaisten älykköjen valmistuslaitoksena. Valmistuttuaan tästä korkeakoulusta toimi Le Goff opettajana, sillä vuonna 1950 hän suoritti aggrégation eli tutkinnon, joka oikeuttaa lukion lehtorin virkaan ja opetustyöhön myös yliopistossa. Lisäksi hän on opiskellut ja tehnyt tutkimustyötä mm. Oxfordissa, Ecole Françaisessa Roomassa, Lillen yliopistossa ja Kaarlen yliopistossa Prahassa.

Arvokkaan ja laajan tutkimus- ja opetustyönsä Le Goff on suorittanut École pratique des hautes études-instituutin 6:ssa osastossa vuosina 1962–1993. Sinne hänet houkutteli työskentelemään tunnettu annalistihistorioitsija Fernand Braudel. Vuonna 1972 hän seurasi Fernand Braudelia École des hautes Études en Sciences Sociales -oppi- ja tutkimuslaitoksen johdossa. Tätä laitosta hän johti vuoteen 1977.

Annalisti

Eräänä aikamme suurimpana keskiajan asiantuntijana Le Goff lukeutui vanhaan ranskalaiseen historiankirjoituksen perinteeseen, joka yhdistää tutkimuksissaan historian ja maantieteen. Esikuvinaan hänelle olivat hänelle läheiset Fernand Braudel (1902–1985) ja Maurice Lombard (1904–1965). Historiantutkimuksen prosessissaan Jacques Le Goff osasi yhdistää tuloksekkaalla tavalla ajan ja paikan pohdintoihin myös inhimillisen näkökulman ja tämä juuri on annalistisen koulukunnan avainteemoja.

Tuotannossaan Le Goff oli monipuolinen. Keskeinen osa siinä oli historianfilosofisilla teoksilla kuten Pierre Noran kanssa yhteistyössä toimittamalla 3 osaisella Faire de l'histoire -teoksella. Historian opetus oli mm. Marc Blochin tavoin lähellä Le Goffin kiinnostusta ja pitkän uransa aikana hän uudisti ja päivitti jatkuvasti jo vuonna 1962 ensimmäisen kerran julkaisemaansa historian oppikirjaa.

Vaikka Le Goff ilmoitti itse olevansa agnostikko, niin hän laati yhteistyössä René Rémondin ja Calaude Santinellin kanssa Euroopan uskonnollisen elämän historiaa.

Le Goff toimi myös annalistisen koulukunnan lehden Annales d’histoire économique et sociale avustajana ja toimittajana. Hänen oppilaansa ovat uskollisesti kehitelleet Le Goffin ajatuksia ja ohjanneet historiankirjoitusta vahvaan yhteistyöhön antropologian kanssa. Eläkkeellä Le Goff suuntasi huomionsa antropologiaan ja hän korosti itsekin juuri yhteistyötä antropologian, sen tutkimuksen ja filosofian kanssa.

Tuotanto

Suuri osa Le Goffin laajasta tuotannosta on käännetty lukuisille eurooppalaisille kielille.

• Les intellectuels au Moyen Age 1956
• Marchands et banquiers au Moyen Age 1957
• Pour un autre Moyen Age 1977
• La naissance de purgatgoire 1981
• Imaginaire médiéval 1985
• Faire de l'histoire (toim. yhdessä Pierre Noran kanssa) 3 osaa 1986
• Histoire et mémoire 1988
• L'Etat et les pouvoirs 1989
• L'Homme médiéval 1994
• Saint Louis 1995
• La civilisation de l'Occident médiéval 1997
• La bourse et la vie 1997
• Le Moyen Age aujourd'hui 1998
• Un autre Moyen-Age 1999
• Saint François d'Assise 1999

Aiheesta muualla

• Jacques Le Goffin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa