Evoluutioteorian yhteiskunnalliset vaikutukset

Evoluutioteorian yhteiskunnalliset vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Koska evoluutioteoria sisältää selityksen myös ihmisen alkuperälle, sillä on ollut syvällinen vaikutus ihmisten yhteiskuntiin.

Jo 1800-luvun puolivälistä saakka monet yhteiskunnalliset ajattelijat ovat löytäneet evoluutioteoriasta aineksia ja tukea omille näkemyksilleen. Evoluutioteoriaa on käytetty perusteluna siirtomaavallalle, rasismille ja jopa kansanmurhille, mutta myös yleisille ihmisoikeuksille ja eläintenkin oikeuksille. Vaikka monet tällaisten perustelujen esittäjät ovat aidosti usekoneet seuraavansa aikansa parasta biologista tietämystä, nykyisin pidetään ilmeisen, että suuri osa heidän sovelluksistaan perustuvat evoluutioteorian väärinymmärtämiseen

Evoluutioteoria on myös merkittävästi vaikuttanut siihen, että uskonnot ovat paljolti menettäneet entistä merkitystään.

Evoluutio ja etiikka

Ajatuksen evoluutiosta olivat jo ennen Charles Darwinia esittäneet muun muassa hänen isoisänsä Erasmus Darwin sekä Lamarck sekä tavallaan jo antiikin Kreikassa Anaksimandros. Kuitenkin vasta Darwin esitti asialle niin vakuuttavia todisteita, että se tuli yleisesti hyväksytyksi, ja väitti samalla saaneen selville kehityksen syyn. Kaikki eläimet ja kasvit pyrkivät lisääntymään niin nopeasti, etteivät niiden kaikki jälkeläiset voi tulla toimeen, vaan suurin osa niistä tuhoutuu. Yksilöillä on kuitenkin eroja siinä suhteessa, että joillakin niistä on suurempi mahdollisuus selviytyä kuin toisilla. Tähän perustuu luonnonvalinta, joka ohjaa kehitystä tiettyyn suuntaan.

Darwin itse oli liberaali, mutta hänen teoriansa antoi aihetta johtopäätöksiin, jotka olivat jossain määrin perinteisen liberalismin vastaisia. Teoriaa luonnonvalintaan perustuvasta evoluutiosta on antanut aiheen useisiin eettisiin ja yhteiskunnallisiin järjestelmiin kuten sosiaalidarvinismiin. Sosiaalidarvinismin kaltaiset opit tulivat 1800-luvulla suosituiksi 1800-luvulla jo ennen kuin Charles Darwin vuonna 1859 julkaisi teoksensa Lajien synty. Niinpä "kelpoisimman eloonjäämisestä", jonka Herbert Spencer oli sanontana tehnyt tunnetuksi jo vuonna 1851, katsottiin selittävän ja myös oikeuttavan eri yhteiskuntien ja kansojen väliset erot elintasossa ja menestyksessä.

Sosiaalidarvinismi

Pääartikkeli: Sosiaalidarvinismi

Usko kehitysoppiin on synnyttänyt itsekkyyttä lietsovia ajatussuuntia kuten sosiaalidarvinismi, jonka mukaan Charles Darwinin (1809 - 1882) esittämien oppien evoluutiosta ja luonnonvalinnasta soveltaminen on kaiken yhteiskuntaelämän perusta.

Sosiaalidarvinismin perusti Herbert Spencer, joka perusteli oppiaan Darwinin evoluutioteoriana, mutta nykyisin hänen katsotaan yleisesti tehneen hätiköityjä johtopäätöksiä. Spencerille luonto oli osoitus siitä että mitään keskitettyä valtajärjestelmää ei tarvita. Luonto osoittaa että eliöiden oman hyödyn tavoittelusta voidaan ottaa malli, jolla myös yhteiskunta puhkeaa kukoistamaan kauniina ja monipuolisena. Myöhemmin muut kehittivät sosiaalidarvimia ajatuksillaan /kelpoisimman eloonjäämisestä taloudessa ja koko yhteiskunnasta ja päätyivät väittämään, että yhteiskunnallinen eriarvoisuus, seksismi, rasismi ja imperialismi olivat täysin oikeutettuja. Tämä ei kuitenkaan ollut Darwinin omien mielipiteiden mukaista, eivätkä nämä opit useimpien nykyisten tiedemiesten ja filosofien mukaan seuraa evoluutioteoriasta eikä myöskään kokemus tue sitä. Darwin itse vastustikin ankarasti Spencerin ja muiden yrityksiä laajentaa evolutionaarisia oppeja kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin.

Sosiaalidarvinismi yhdistyi myös nationalismiin ja imperialismiin, jotka näyttivät saaneen vahvan tieteellisen perustelun. Suosituksi tuleen käsityksen mukaan evoluution käsite oikeutti "ylemmät rodut" alistamaan "huonommat rodut, joilla ei ole lakia". Tämä puhe rodusta ja ristiriidasta, ylemmistä ja alemmista kansoista, sai länsimaissa paljon kannatusta. Darwin oli puhunut sopeutuvimman eloonjäämisestä, minkä yleisesti, joskin virheellisesti ymmärrettiin tarkoittavan voimakkaimman eloonjäämistä; kuitenkaan ei voimakkain suinkaan kaikissa olosuhteissa ole samalla sopeutuvin. Sosiaalidarvinistit kannattivat innokkaasti imperiumeja sanoen, että vahvat kansakunnat, toisin sanoen ne, jotka onnistuivat laajentamaan teollisuutta ja valtapiiriään, pysyisivät elossa, muut sen sijaan eivät. Näiden elitistien mielestä kaikki valkoiset kanat olivat kelpoisimpia kuin ei-valkoiset taistelussa valta-asemasta. Eurooppalaisistakin kansoista jotkut olivat kilpailussa toisia parempia. Yleensä sosiaalidarvinistit pitivät omaa kansaansa pahraana, mistä he olivat suuresti innoissaan. Sen sijaan että 1600- ja 1700-luvuilla muihin maanosiin muuttaneet eurooppalaiset siirtolaiset yleisesti omaksuivat paikallisten asukkaiden tapoja tai opettelivat heidän kieliään, 1800-luvulla niin tekivät lähetyssaarnaajia lukuunottamatta vain harvat. Heidän mielestään muut kansat ja kulttuurit eivät juuri ansainneet kunnioitusta. Monien kansojen kanssa tulivatkin eurooppalaisista ensimmäisinä tekemisiin lähetyssaarnaajat, jotka myös ensimmäisinä kehittivät kirjoitusjärjestelmän monille kielille, joita ei ollut ennen kirjoitettu. Kristityt lähetyssaarnaajat myös vastustivat ankarasti orjuutta.

Eugeniikka

Darwinin serkku Francis Galton pani alulle nykyaikaisen eugeniikan väittämällä, että kun ihmisyhteiskunta oli tehnyt vähemmän älykkäille ja sairaalloisillekin henkilöillä mahdolliseksi selvitä hengissä ja saada jälkeläisiä, luonnonvalinta oli lakannut toimimasta, minkä seurauksena tulevat sukupolvet olisivat entisiä sairaampia ja vähemmän älykkäitä.

Tämän teorian myöhemmät kannattajat ehdottivat radikaaleja toimenpiteitä, usein pakkotoimia, "korjatakseen" tämän vian. Monissa maissa säädettiinkin 1900-luvun alkupuolella lakeja, joiden mukaan eräitä perinnöllisiä tauteja sairastavat oli steriloitava. Pohjoismaissa sterilointilakeja sovellettiin myös rikollisiin, vajaamielisiin ja koulukotien kasvatteihin. Natsi-Saksassa mentiin vielä pidemmälle ja tavalla tai toisella vähempiarvoisia ihmisiä ryhdyttiin jopa suurin joukoin surmaamaan.

Thomas Huxley käytti kuitenkin paljon aikaa osoittaakseen sarjalla ajatuskokeita, että tällaiset pakkotoimet eivät olisi vain moraalittomia vaan että ne eivät myöskään tehoaisi. Muun muassa Stephen Jay Gould on väittänyt sosiaalidarwinismin perustuvan siihen, että evoluutioteoria on ymmärretty väärin, ja monet etiikan tutkijat ovat viitanneet ns. Humen giljotiiniin jonka mukaan tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä.

Sen jälkeen kun natsien juutalaisvainot kaikkineen kauheuksineen paljastuivat, eugeniikka yhdistyi monien mielessä niihin ja tuli epäsuosituksi sekä tiedeyhteisön että suuren yleisön keskuudessa, joista tosin kumpikaan ei koskaan ollutkaan yksimielisesti sitä kannattanut. Kuitenkaan natsit itse eivät olleet juuri koskaan suoranaisesti viitanneet Darwiniin tai tieteelliseen evoluutioteoriaan. Teoksessaan Uskon loppu Sam Harris väitti, että natsismi oli pitkälti jatkoa kristilliselle uskonnolliselle antisemitismille ja ettei heidän surmaamistaan koskaan perusteltu syillä, jotka mitenkään liittyisivät Darwinin evoluutioteoriaan.

Eläimet

Riippumatta siitä, mikä on saanut aikaan evoluution, jo se seikka, että ihmisillä on yhteiset esivanhemmat eläinten kanssa, on vaikuttanut siihen, miten ihmiset suhtautuvat muihin eläimiin. Monet eläinten oikeuksien puolestapuhujat ovatkin välittäneet, että kun ihmiset ovat sukua muille eläimille, ei oikeuksia voida rajoittaa pelkästään ihmisiä koskeviksi.

Charles Darwin piti sympatiaa yhtenä tärkeimmistä moraalisista hyveistä ja väitti samalla, että sekin oli luonnonvalinnan tuote ja sosiaalisille eläimille, muun muassa ihmiselle hyödyllinen ominaisuus. Hän väitti edelleen, että kaikkein "sympateettisimmat" yhteiskunnat olisivat kaikkein menestyksekkäimpiä. Hän oli myös sitä mieltä, että sympatiamme olisi laajennettava koskemaan "kaikkia tuntoisia olentoja."

»Kun ihminen edistyy sivilisaatiossa ja pienet heimot yhdistyvät suuremmiksi yhteiskunniksi, yksinkertaisinki järki sanoo, että jokaisen yksilön on ulotettava sosiaaliset vaistot ja sympatiansa kaikkiin saman kansakunnan jäseniin, vaikka suurin osa heistä onkin hänelle henkilökohtaisesti tuntemattomia. Kun tämä taso on saavutettu, enää vain keinotekoinen raja estää hänen sympatiansa laajenemista kaikkiin kansakuntiin ja rotuihin. Kuitenkin jos toiset eroavat hänestä suuresti ulkonäöltään ja tavoilaan, kokemus valitettavasti osoittaa, kuina kauan kestää, ennen kuin pidemme heitä itsemme kaltaisina luomuksina. ... Tämä hyve, yksi jaloimmista, joihin ihminen kykenee, näyttää nousevan sattumalta sympatioistamme, jotka tulevat yhä ystävällisemiksi ja laajemmiksi, kunnes ne ovat laajentuneet kaikkiin tunteviin olentoihin koskeviksi. Niin pian kuin tätä hyvettä kunnioittavat ja harkoittavat muutamat harvat ihmiset, se alkaa levitä opetuksen ja esimerkin voimalla nuoriin, ja lopulta siitä tulee osa yleistä mielipidettä.»

Evoluutio ja uskonto

Ennen kuin Darwin esitti evoluutiolle joukon vakuuttavia todisteita, länsimaiset uskonnot yleensä jättivät huomiotta tai tuomitsivat väitteet, että elämän monimuotoisuus olisi evoluutioprosessin tulosta. Muun muassa Englannissa ajatuksen evoluutiosta hylkäsivät useimmat tiedemiehetkin. Muutamat uskonnolliset ryhmät kuten unitaristit kuitenkin hyväksyivät evoluution samoin kuin liberaalit anglikaaniset teologit, jotka julkaisivat teoksen Essays and Reviews. Ranskassa ja Skotlannissa monet tiedemiehet hyväksyivät ajatuksen evoluutiosta, samoin kuin Englannissakin muun muassa Robert Edmond Grant. Raamatun kirjaimellisten tai sitä arvovaltaisena pitävien tulkintojen mukaan Korkein olento oli suoraan luonut ihmiset ja muut eläimet erillisinä perusryhminä, jotka yleensä samastettiin lajien kanssa. Tätä käsitystä sanotaan nykyisin kreationismiksi. Yhdysvalloissa monet uskonnolliset ryhmät, varsinkin konservatiiviset evankelikalistit ovat 1920-luvulta nykyaikaan saakka ankarasti vastustaneet evoluutioteorian opettamista kouluissa. He ovat ilmaisseet huolensa evoluution opettamisen vaikutuksista yhteiskuntaan ja uskoonsa.

Kun evoluutioteoria on tullut tiedeyhteisön hyväksymäksi, monet uskonnot ovat virallisesti tai epävirallisesti yrittää laatia synteesin tieteellisistä ja uskonnollisista näkökohdista. Monet merkittävät 1900-luvun tiedemiehet kuten Ronald Fisher ja Theodosius Dobzhansky, joiden tutkimukset vahvistivat Darwinin teorian ja jotka itse olivat kristittyjä, eivät nähneet mitään ristiriitaa evoluution kokemusperäisten ja teoreettisten todisteiden ja uskonsa välillä. Jotkut uskonnot ovat omaksuneet evolutionaarisen luomisopin, jonka mukaan Jumala sai aikaan jumalallisen kipinän, josta evoluutio sai alkunsa, tai siten Jumala ohjaa evoluutiota haluamaansa suuntaan.

Evoluutio ja katolinen kirkko

Vuodesta 1950 lähtien roomalaiskatolisen kirkon käsitys evoluutiosta perustui paavi Pius XII:n ensyklikaan Humani Generis, joka omaksui neutraalin asenteen evoluutiota kohtaan. "Ihmistieteiden ja pyhän teologian ollessa nykyisessä tilassaan kirkko ei kiellä molempien alojen kokeneita miehiä tutkimasta evoluutio-oppia ja keskustelemasta siitä, niin kauan kuin tutkimuksen aiheena on ihmisruumiin synty ennestään olemassa olleesta ja elävästä aineesta; mutta ihmisten sielut Jumala luo katolisen mukaan välittömästi"

Paavilliselle tiedeakatemialle 22. lokauuta 1996 lähettämässään kirjeessä paavi Johannes Paavali II päivitti kirkon asennetta tunnustaen, että evoluutio on "enemmän kuin hypoteesi". "Ensyklikassaan Human Generis edeltäjäni Pius XII vahvisti jo, ettei evoluution ja ihmistä ja hänen kutsumustaan koskevan uskonnollisen opin välillä ole ristiriitaa. Nyt, lähes puolen vuosisadan kuluttua tämän ensyklikan julkaisemisesta uudet löydöt ovat saaneet meidät tunnustamaan, että evoluutio on enemmän kuin hypoteesi. Itse asiassa on huomattavaa, että tällä teorialla on ollut jatkuvasti kasvava vaikutus tutkijoiden henkeen, joka on seurannut eri tieteenaloilla tehtyjä löytöjä,

Islamilaiset käsitykset evoluutiosta

Islamilaiset käsitykset evoluutiosta vaihtelevat teistisestä evoluutiosta vanhan Maan kreationismiin. Osa muslimeista eri puolilla maailmaa uskoo, että ihmiset ja muut elävät olennot ovat kehittyneet aikojen kuluessa, kun taas toisten mukaan ne ovat aikojen alusta olleet nykyisen muotoisia. Jotkut muslimit uskovat, että kaikki elämä Maan päällä on saanut alkunsa yhdestä ainoasta lajista, veden ja tahmean saven kaltaisen aineen seoksesta. Muslimiajattelijat ovat omaksuneet evoluutioteorian aineksia, mutta yhdistäneet ne uskoonsa Allahin herruudesta, joka johtaa kehitystä. Joidenkuiden oppineiden mielestä muslimit voivat uskoa luomisen että evoluution kertomuksiin, sellaisina kuin tiede nykyisin viimeksi mainitut ymmärtää, kahtena erilaisena tapana lähestyä totuutta, joista toinen perustuu jumalalliseen ilmoitukseen, toinen empiiriseen tutkimukseen. Toiset taas väittävät, että usko ja tiede voidaan yhdistää ja että ne täydentävät toisiaan.

Juutalaisten käsitykset evoluutiosta

Juutalaisten keskuudessa on esiintynyt vaihtelevia käsiksiä evoluutiosta, elämän alkuperästä, maailmankaikkeuden iästä ja teistisestä evoluutiosta. Nykyisin monet juutalaiset hyväksyvät evoluutioteorian eivätkä pidä sitä yhteensopimattomana perinteisen usontonsa kanssa. Jo ennen Darwinin aikaa eräät huomattavat rabbit kuten Vilnan Gaon ja Maimonides ovat tutkineet tieteitä ja neuvoneet ystäviään ja oppineita tekemään samoin korostaen, että tällaiset tutkimukset on juutalaisuudelle vain eduksi. Maimonides viittasi useiden tieteiden kuten matematiikan, fysiikan, tähtitieteen ja lääketietee perusteisiin ja vaikutti osaltaan itsekin niiden kehitykseen. Hänen mukaansa Jumalan ilmoittamien totuuksien ja ihmisen Jumalalta lahjaksi saaman järjen löytämien totuuksien välillä ei ollut mitään ristiriitaa sen enempää eettisten ohjeiden kuin tosiasioiden osalta.

Kun Darwinin evoluutioteoria tuli tunnetuksi, juutalaisyhteisö joutui kuitenkin pohtimaan sitä, voitiinko juutalaisen uskon erusteet ja tieteen uudet tulokset sovittaa yhteen. Jo 1900-luvun alkupuolella suurin osa sekä konservatiivisista että reformijuutalaisista hyväksyi evoluution tieteellisenä tosiasiana. He tulkitsivat Ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja siihen liittyviä juutalaisia opetuksia tämän tosiasian valossa.

Kabbalistiset näkemykset 1800-luvulla

Italialaisen kabbalistinen rabbi Elijah Benamozeghin käsitykset evoluutiosta muuttuivat ajan kuluessa. Tämä ilmenee hänen eri aikoina julkaisemista teoksistaan, joita ovat hepreankielinen Raamatun kommentaari Em leMikra (1862–1865), italiankielinen teologinen tutkiema Teologia Dogmatica e Apologetica (1877) ja vasta hänen kuolemansa jälkeen julkaistu ranskankielinen suurteos Israël et l'humanité (1914). Benamozegh päätyi käsitykseen, että Darwinin oppien mukainen kaikkien elävien olentojen yhteinen alkuperä tuki kabbalistisia opetuksia, joista yhteenvetona hän laati majesteettisen käsityksen kosmisesta evoluutiosta, mikä auttoi perustavalla tavalla ymmärtämään, miten moraali ja uskontokin olivat kehittyneet. Euroopassa käydyssä kiistassa luomisesta ja evouutiosta Benamozeghnin merkitys on siinä, että hän ensimmäisenä perinteistä kiinni pitäneenä juutalaisena esitti panteistisen käsityksen evoluutiosta. Ensimmäisistä aihetta koskevista kirjoituksistaan lähtien hän oli sitä mietä, että mikäli evoluutio osoittautuu tietelliseksi tosiasiaksi, se ei ole ristiriidassa Tooran kanssa niin kauan kuin ymmärretään, että Jumala ohjaa kehitystä.

Danzigilainen rabbi Israel Lipschitz piti kuuluisan, myöhemmin Mishnan laitokseen Yachin u-Boaz julkaistun esitelmän Toorasta ja paleontologiasta. Hänen mukaansa kabbalistiset tekstis opettavat, että maailma on käynyt läpi monia historiallisia syklejä, joista jokainen on kestänyt useita kymmeniätuhansia vuosia. Hänen mukaansa tämä oli täysin sopusoinnussa geologian ja paleontologian tulosten kanssa. Hän käsitteli muun muassa Siperiasta vuonna 1807 löytynyttä mammuttia sekä myöhemmin kuuluisiksi tulleita dinosaurusten esiin kaivettuja luurankoja. Hänen päätelmänsä oli, että kabbalistien jo vuosisatojen ajan päettama käsitys, että on useita kertoja tuhoutunut ja jälleen toipunut, oli hän hänen aikanaan saanut selvimmän mahdollisen vahvistuksen. Vastaavia käsityksiä ovat myöhemminkin esittäneet Naftali Zvi Yehyda Berlin ja Areyh Kaplan.

Myöhempiä käsityksiä

Lucien Wolf (1857–1930) oli toimittaja, diplomaatti ja kunnan virkamies, joka toimi Englannin juutalaisten järjestöjen, Anglo-Jewish Associationin ja British Board of Deputiesin asettaman komitean jäsenenä ja teki voitavansa kumotakseen Goldwin Smithin esittämille biologis-rasistiset ja antisemitistiset käsitykset. Hän oli tosin Smithin kanssa samaa mieltä siitä, että juutalaiset olivat oleellisesti legalistisen uskonnon muokkaama biologinen rotu, mutta hän käänsi Smithin arvoarvostelmat päälaelleen. Wolf ymmärsi evoluution vahvasti edistysuskoa tukevassa merkityksessä, joka oli hyvin yleistä viktoriaanisen ajan ajattelussa, ja uskoi, että luonnonvalinta suosii piirteitä, jotka maksimoivat rotuhygienian ja näin ollen jatkuvasti parantavat juutalaista rotua ajan kuuluessa. Wolfin mukaan "legalismi"n ilmentämä juutalaisuuden optimismi antoi juutalaisille noin 30 % tai 40 %;n edun verrattuna muihin uskontoihin, ja tämä ei ainoastaan selittänyt sitä, miksi juutalaiset ovat kansana yhä olemassa, vaan vaikutti huomattavasti myös koko ihmiskunnan kehitykseen. Hänen mukaansa juutalaisuuden "viisaus ja voima" oli tehnyt sille mahdolliseksi ottaa erityinen historiallinen askel ihmislajin kehityksessä.

Juutalaisten käsityksiä darvinismista ja natsien vainoista

Mordecai Kaplan (1881–1983) ja Hans Jonas (1903–1993) olivat kaksi 1900-luvun vaikutusvaltaista juutalaista uskonnollista ajattelijaa, jotka paneutuivat vakavasti tieteelliseen tietoon ja erityisesti darvinismiin. Näiden New Yorkissa asuneiden ajattelijoiden yhteisenä tavoitteena oli löytää vaihtoehtoinen lähestymistapa pahan ongelmaan yleisesti ja erityisesti natsien juutalaisvainoihin.

Kaplan perusti rekonstruktionisten juutalaisuuden. Hän esitti hyvin kehitettyjä, tieteellisesti perusteltuja tai tieteen innoittamia uudistuksia juutalaiseen uskontoon ja juutalaiseen käsitykseen Jumalasta. 1930-luvulta lähtien Kaplanin kirjoitukset osiuttavat hänen olleen kiinnostunut evoluutiosta ainakin neljässä erilaisessa, joskin toisiisa liittyvässä yhteydessä. Ensinnäkin hän käytti evoluutiota, kehityksen tai muutoksen merkityksessä, oikeuttamaan rekonstruktionistisen hankkeensa: juutalaisuus on eliö, joka muuttuu ja sopeutuu muuttuvaan ympäristöön. Toiseksi evoluutio esitetään jumalallisena prosessina, joka tuo järjestystä maailmankaikkeudessa muutoin vallitsevaan kaaokseen. Kolmas näkökohta koskee ihmiskunnan biologista kehitystö. Kasvien ja eläinten elämän kehityksen, ihminen mukaan luettuina, darvinilaisen luonnonvalinnan kautta katsoi annetuksi tosiasiaksi, joskin on selvää, että hänen mukaansa luonnonvalinta ei voinut selittää ihmisen kehitystä kokonaisuudessaan, ei ainakaan niitä osiltaan, jotka kiinnostivat Kaplania eniten, nimittäin yhteiskunnan etiikan kehitystä. Tämä johti hänet kehittämään teorian "henkisestä valinnasta", joka lisäsi täydentävän ja kilpailevan tekijän niihin voimiin, jotka ohjasivat ihmisen evoluutiota, luonnonvalinta ja seksuaalivalinta mukaan luettuna. Neljänneksi Kaplan käsitteli evoluution suhdetta siihen, mitä nykyisin sanotaan sosiaalidarvinismiksi, toisin sanoen biologisten teorioiden soveltamista ihmisyhteiskuntaan ja erityisesti natsien teorioita rotujen kilpailusta. Kuten odottaa saattaa, Kaplan suhtautui senkaltaisiin ideologioihin vihamielisesti, erityisesti siksi koska ne uhkasivat viedä pohjan hänen ymmärrykseltään ihmisiltä kumppaneina Jumalan edessä, mikä antoi maailmankaikkeudelle merkityksen ja järjestyksen.

Teknologian filosofi Jonaksen mielestä juutalaisen teologian perinteisiä kategorioita oli tarkastettava sen hänen henkisen kamppailunsa vuoksi, jota hän oli käynyt löytääkseen natsien juutalaisvainoille jonkinlaisen moraalisen merkityksen itseyden biologisen ilmaantumisen valossa. Jonasin mielestä Darwinin tärkein merkitys oli siinä, että hänen teoriansa korotti ei-inhimillisen elämän arvoa: "Se loukkaus, jota Darwinin teoria ihmisen polveutumisesta eläimistä merkitsi ihmisen arvokuudelle, herätti raivoa, mutta tämä reaktio ylenkatsoi sitä tosiasiaa, että sama periaate palautti tietyn asteisen arvokkuuden elämän ilmiölle kokonaisuudessaan. Jos ihminen on sukua eläimille, ovat mys eläimet sukua ihmiselle, ja sen vuoksi niilläkin on ainakin jossakin määrin samankaltainen sisäinen elämä, josta ihminen niiden kehittyneimpänä sukulaisena on tietoinen itsessään. Vuonna 1968 kirjoittamassaan esseessä "Jumalan käsite Auschwitzin jälkeen: juutalainen ääni" (engl. The Concept of God After Auschwitz) hän esitti käsityksen Jumalasta, joka alussa, tuntemattomista syistä, sitoutui kosmiseen kokeeseen, jossa on loppumaton joukko mahdollisuuksia ja riskejä. Tämä Jumala, joka sisältää maailmankaikkeuden mutta jonka kanssa Häntä ei voida samastaa, kuten hän selvästi ilmaisi eräässä aikaisemmassa kirjoituksessaan, on luonut maailman asettamalla fysikaalisia ja biologisia lakeja, joiden seuraukset ilmaantuvat ajassa ja avaruudessa ilman jumalallista ohjausta tai korjausta ja ilman että edes Jumala voi tietää ennalta, miten se kehittyy. Hän jätti maailmankaikkeuden kehittymään omia aikojaan luonnonlakien ja todennäköisyyden mukaisesti, kun Jumala on täysin vetäytynyt prosessista. Sen jälkeen kun yllättäen ilmaantui elämä (jota kuvataan "maailman sattumana, jota jumaluus oli odottanut"), evoluution sokeat voimat ovat saaneet aikaan ihmismielen, jolla on kyky "tietoon ja vapauteen", toisin sanoen moraaliseen valintaan. Kuollut kosmos muuttui ensin eläväksi ja lopulta moraaliseksi kosmoksesta. Ihmisessä eliö on ylittänyt sen rajan, jonka jälkeen se ei ole enää olemassa vain itsensä vaan muiden vuoksi, toisin sanoen saavuttanut olemassaolon, johon liittyy vastuu muista ja itse kosmoksesta, joka oli synnyttänyt elämän ja moraalin (eli kuten hän asian ilmaisi: "itseään toteuttava elämä on väistynyt vastuun taakan tieltä.") Tämän käsityksen mukaan Jumala löysi luomiskumppanin siinä mielessä, että maaimankaikkeus ei enää kehity vain Hänen asettamiensa amoraalisten luonnonlakien mukaan, vaan sitä voivat perusteellisesti muuttaa ihmisten itsetietoiset, ihmisen omista valinnoista johtuvat teot, tapahtuivatpa ne aineellisissa tai moraalisissa ulottuvuuksissa. Siinä määrin kuin Jumala oli katsottava kaiken olemassaolon perustaksi, johon koko maailmankaikkeus sisältyy, nämä maailmaa muokkaavat ihmisen teot vaikuttavat myös Jumalaan. "Ihmisen kuolemattomuus .. piilee hänen tekojensa kunnioitettavassa vaikuksesta Jumalan kohtaloon." Käsitellessään tältä pohjata natsien juutalaisvainoja hän saattoi selittää, että se, ettei Jumala puuttunut Auschwitzin tapahtumiin, oli väistämätön seuraus siitä, ettei Hän ole läsnä luomakunnassaan.

Sekä Kaplanin että Jonasin näkemysten ytimessä on eräänlainen kosminen evolutionismi, joka teki välttämättömäksi ymmärtää inhimillisen etiikan alkuperän evoluution näkökulmasta. Vaikka kummankaan heistä ei voi sanoa osoittaneen Darwinin teorian syvällistä ymmärtämistä, molemmat pitivät tärkeimpänä tehtävänään perehtyä siihen ja selvittää, miten sitä voi soveltaa maailmassa, jossa tapahtuu jopa kansanmurhia ja joka ei ole sen sen kokoisuudessaan naturalistinen, mutta ei myöskään kokonaisuudessaan yliluonnollinen.

Evoluutioteoria ja poliittinen vasemmisto

Vuonna 1861 Ferdinand Lassallelle lähettämässään kirjeessä Karl Marx kirjoitti: "Darwinin työ on mitä merkittävin ja tukee tarkoitusperiäni sikäli, että se tarjoaa historialliselle luokkataistelulle luonnontieteellisen perustan. Kaikista puutteistaan huolimatta se osoittaa ensimmäisen kerran, että luonnontietet eivät ole vain antaneet 'teleologialle' kuolettavaa iskua vaan että sen järjellinen merkitys on empiirisesti selitetty.

Useimmat myöhemmät marxilaiset olivat tästä samaa mieltä, mutta jotkut, varsinkin Neuvostoliitossa sen alkuaikoina, olivat sitä mieltä, että evoluutioteoria Darwinin esittämässä muodossa oli vastoin heidän taloudellisia ja yhteiskunnallisia aatteitaan. Tämän vuoksi he päätyivät mieluummin kannatamaan Lamarckismia, toisin sanoen oppia, jonka mukaan eliö voi välittää elinaikanaan hankkimiansa ominaisuuksia jälkeläisiin. Maatalouteen sovellettuna tämä johti lysenkolaisuuteen, josta aiheutui Neuvostoliiton maataloudelle paljon vahinkoa.

Teoksessaan Mutual Aid: A Factor of Evolution anarkokommunsti Peter Kropotkin väitti, että yhteistyö ja vastavuoroinen apu ovat lajien kehityksessä vähintään yhtä tärkeitä kuin kilpailu ja keskenäinen taistelu.

Nykyisistä maltillisista vasemmistolaisista kirjailijoista jotkut, muun muassa Peter Singer toksessaan A Darwinian Left, kannattavat darwinismia mutta ovat päätyneet toisenlaisiin poliittisiin ja taloudellisiin päätelmiin kuin konservatiivisemmat tarkkeilijat. Richard Dawkinsin kirjassa Itsekäs geeni on kappale "Kiltit pojat pääsevät ensimmäisinä perille" (engl. Nice guys finish first), jossa hän yrittää selittää altruismin ja yhteistyön merkitystä evoluutiossa ja, paitsi että sosiaaliset eläimet eivät selviytyisi ilman tällaisia luonteenpiireitä, myös miten evoluutio on alkujaankaan saanut sellaisia eläimiä aikaan. Dawkins selitti, että jos eläin uhraa itsensä tai käyttää voimiaan auttaakseen muita saman lajin yksilöitä pysymään elossa, sen geenit, jotka ovat samoja kuin lajin muissakin yksilöissä, säilyvät. Esimerkiksi jos emo kuolee pelastaakseen kolme poikastaan, keskimäärin vain puolitoista kopiota sen geeneistä peritytyy seuraavalle sukupolvelle, koska on 50 %:n mahdollisuus, että jokin tietty geeni on periytynyt sen jälkeläiselle. Dawkins on tehnyt samasta aiheesta myös saman nimisen dokumenttielokuvan. Tähän elokuvaa Dawkins lisäsi osuuden, jonka tarkoituksena on kumota nykyisin yleiset väärinkäsitykset "sopeutuvimman eloonjäämisen" käsitteen merkityksestä.

Vasemmistolaiset transhumanistit pitävät teknologiaa keinona, jolla voidaan voittaa biologiasta aiheutuvat eriarvoisuudet. Vasemmistolainen feministi Shulamith Firestone piti lisääntymisen teknologista kontrollointia oleellisen tärkeänä sukupuolten tasa-arvon kannalta. Myöhemmin Laboria Cuboniksin yhteisö on esittänyt antinaturalistista poitiikkaa, joka tarkoituksena on kumota essentialistiset kategoriat edistyneen teknolovian avulla.

Evoluutioteorian vastustus

Pääartikkeli: Evoluutioteorian vastustus

Jotkut ovat päättäväisesti kieltäytyneet hyväksymästä evoluutioteoriaa, koska sillä on ilmeiset vaikutukset uskonnollisiin käsityksiin; se kumoaa esimerkiksi käsityksen, että maailma ja erityisesti ihminen olisi luotu sillä tavoin kun Raamatun luomiskertomuksessa kerrotaan. Tämä on johtanut ankaraan kiistaan kreationismin ja evoluution opetuksesta kouluissa, varsinkin Yhdysvalloissa.

Suomalaisista noin 30 prosenttia pitää evoluutioteoriaa vääränä. Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista ja länsimaista lukuun ottamatta Yhdysvaltoja, jossa nykytieteen kyseenalaistamien on lisännyt luomisopin suosiota.

Myös evoluutioteorian soveltamista yhteiskuntatieteisiin on alusta lähtien vastustettu. Osa vastustuksesta on ollut hyvin perusteltua, mutta merkittävä osa on johtunut tietämättömyydestä. Evoluutioteorian on katsottu kiistävän ihmisen lajityypilliset ominaisuudet tai mitätöivän moraalin mielekkyyden.

Darwin-seuran varapuheenjohtaja Virpi Kaukon mukaan evoluutioteoriaa vastustetaan poliittisista syistä, koska sukupuolten ja rotujen välisten biologisten erojen aivojen toiminnassa ja siten henkisissä taipumuksissa luullaan pudottavan pohjan pois ihanteena olevalta tasa-arvolta. Siksi biologiset erot usein kiistetään tai niitä vähätellään. Usein myös ”kelpoisimman eloonjääminen” käsitetään väärin, koska sen arvellaan tarkoittavan suurinta, vahvinta ja väkivaltaisinta vaikka se voi tilanteesta riippuen olla yhtä hyvin varovaisin, älykkäin, yhteistyökykyisin tai onnekkain.

Kirjallisuutta

• Moore, James Richard: The post-Darwinian controversies: A study of the Protestant struggle to come to terms with Darwin in Great Britain and America, 1870–1900. Cambridge & New York: Cambridge University Press, 1979. ISBN 0-521-21989-2 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Evoluutio ei ole uskon asia 9.9.2006. Turun Sanomat. Viitattu 21.10.2023.