Tämä on lupaava artikkeli.

Erkki Sakari Heinonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erkki Sakari Heinonen
Erkki Sakari Heinonen, 1999, Hampuri
Erkki Sakari Heinonen, 1999, Hampuri
Henkilötiedot
Syntynyt8. kesäkuuta 1933
Kuonan kylä, Haapajärvi
Kuollut20. toukokuuta 2010 (76 vuotta)
Kuonan kylä, Haapajärvi[1][2]
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala taidemaalari, taidegraafikko[3]
Taidesuuntaus Surrealismi[4][1]
Palkinnot

Haapajärven kaupungin kulttuuripalkinto 1981,
Sanomalehti Kalevan mitali 1998–99,
Valtion taiteilijaeläke 1994[5]

Erkki Tuomas Sakari Heinonen, taiteilijanimeltään Erkki Sakari Heinonen, (8. kesäkuuta 1933 Kuonan kylä, Haapajärvi – 20. toukokuuta 2010 Kuonan kylä, Haapajärvi[1]) oli suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko, joka tunnetaan yhteiskunnallisesti kantaa ottavista grafiikoistaan ja maalauksistaan, joita on luonnehdittu surrealistisiksi.[6][4][7]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinonen syntyi 8. kesäkuuta vuonna 1933 Haapajärven Kuonan kylässä.[2] Hänen vanhempansa olivat metsätyönjohtaja ja maanviljelijä Paavo Heinonen ja kansakoulunopettaja Aura Heinonen (o.s. Javanainen).[6] Jo kouluaikana Heinonen teki sarjakuvia ja pilapiirroksia.[2] Päästyään Haapajärven keskikoulusta Heinonen piti kuvataiteilijan ammattia lähes ainoana mahdollisena.[8]

Heinonen opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1951–1953 ja taidehistorian perusopintoja Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa vuonna 1998.[6] Hän debytoi taiteilijana Turussa vuonna 1957[3].[1] Turussa Heinonen opiskeli muun muassa suomalaisen surrealismin ensimmäisenä edustajana 1930-luvulla pidetyn Otto Mäkilän johdolla ja sai sytykkeensä surrealismiin häneltä.[9][10]

Heinonen työskenteli yli 50 vuotta kestäneen luovan kautensa ajan kotiseudullaan Haapajärven Kuonalla.[1] Hän oli naimisissa flamenco-taiteilija Anita Heinosen (o.s. Sundqvist[11]) kanssa.[12] Opintojen jälkeen Heinonen piti jonkin aikaa vaimonsa kanssa kanalaa Liedossa, mutta pariskunta palasi Kuonalle vuonna 1959.[11]

Heinosen maalauksissa ja grafiikantöissä on nähty ihminen suhteessa maailmaan ja lähiympäristöönsä. Heinosen tunnettuihin töihin lukeutuvat muun muassa Ilta maailmanlopun kylässä -grafiikkasarja vuodelta 1974, voimakas Taidenäyttely kunnalliskodissa II vuodelta 1976 ja Ateneumin kokoelmiin kuuluva öljyvärimaalaus Omakuva, jonka Heinonen maalasi vuosina 1958–1959. Yhteiskunnallisesti kantaa ottavien grafiikoiden lisäksi Heinonen tunnetaankin omakuvistaan, joita hän teki nuoruudesta lähtien.[4][7] Grafiikkaa Heinonen teki vuodesta 1966 alkaen.[7]

Espanjalaisaiheet ja Andalusia tulivat Heinosen teoksiin 1980-luvulla Heinosen ollessa matkaseurana vaimonsa flamenco-opintolumatkoilla. Näin syntyivät grafiikansarjat Andalucía ja España.[10][13] 1980-luvulla toiseksi keskeiseksi teemaksi muodostui Robinson-sarja.[14] Elina Vierun mukaan Heinosen Robinson Crusoe voidaan vuoden 1985 etsauksessa tulkita itsekkääksi hallitsijaksi, joka maalauttaa minä-palvelijallaan omakuvan ja myöhemmissä versioissa se on puolestaan vanhan hallitsijaperinteen mukaan nimetty Robinson suuriksi, keskikokoisiksi tai pieniksi.[14] Tarja Kekäläisen mukaan sarja tarkastelee omnipotentiaa ja sen ilmenemismuotoja.[15]

Heinosen Haapajärven kaupunginvaltuuston istuntosalin seinälle vuonna 1995 valmistunut julkinen teos, maalaussarja Menneisyys, Maitokärryjen aika, Nykyisyys, Tulevaisuus, kuvaa 1900-luvun elämää maalaismaisessa kunnassa ja viitteitä tulevaisuuteen.[16][17] Neliosainen monumentaalimaalaus on Heinosen merkittävin tilausteos.[18] Elina Vierun mukaan se on eräänlainen Heinosen yhteenveto vuosikymmenten ideoista ja vaikutteista.[19]

Heinonen kirjoitti myös taide- ja kirja-arvosteluita ja opetti kuvaamataitoa Haapajärven ja Ylivieskan kansalaisopistossa 1970–1990-luvuilla.[20] Kun taiteesta saadut tulot eivät riittäneet, Heinonen hankki lisäansioita niin maa- ja metsätaloustöillä kuin opetus- ja kirjoitustöilläkin.[2] Taidekritiikkien lisäksi Heinonen kirjoitti uransa alkuvaiheessa myös fiktiivisiä kertomuksia.[21] Hän oli Suomen Taidegraafikkojen jäsen ja sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1994.[2]

Oulun taidemuseo järjesti vuonna 2003 Heinosen retrospektiivisen näyttelyn, jonka yhteydessä ilmestyi häntä käsittelevä julkaisu.[22] Taiteilijan 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi organisoitu näyttely oli vuonna 2004 esillä myös Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa.[2][22] Näyttelyn yhteydessä Heinosesta tehtiin videotallenne, joka oli osa Oulun taidemuseon ikääntyviin kuvataiteilijoihin kohdentuvaa dokumentointiprojektia.[22]

Heinonen kuoli 20. toukokuuta 2010 pitkällisen sairauden uuvuttamana kotiseudullaan Haapajärven Kuonalla, jossa oli syntynyt ja tehnyt valtaosan tunnetuimmista teoksistaan.[1]

Muistonäyttelyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateneumiin avattiin syksyllä 2010.[1] Hommage à Erkki Sakari Heinonen -näyttely, joka esitteli Heinosen omakuvia 1960-luvulta sekä vedoksia 1960- ja 1970-luvuilta, joiss Heinonen kuvasi usein lähiympäristönsä jokapäiväisiä tapahtumia. Näyttelyssä esillä olevat teokset sisältävät museon kuvauksen mukaan humoristista sosiaalista kritiikkiä, unia sekä luovuuteen kytkeytyvää todellisuutta. Teosten lisäksi mukana on myös Heinosen kirjeitä, näyttelykutsuja, käsikirjoituksia ja valokuvia taiteilijasta elinympäristössään.[23] Esillä oleva arkistomateriaali sisältyy Kuvataiteen keskusarkistoon lahjoitettuun Erkki Sakari Heinosen arkistoon ja Raimo Metsänheimon kirjekokoelmaan.[24] Vuoden 2010 aikana Ateneumin muistonäyttelyn kuraattorin Maritta Mellaisin artikkeli Erkki Sakari Heinosen omakuva uran alkuvaiheilta ilmestyi Kuvataiteen keskusarkiston julkaisemassa Muisto. Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia. -teoksessa.[23][25]

Vuosien 2010 ja 2011 vaihteessa myös Oulun taidemuseo järjesti omista kokoelmistaan kootun Heinosen muistonäyttelyn Erkki Sakari Heinonen - In Memoriam, jossa oli mukana samassa paikassa vuonna 2003 pidetyn retrospektiivisen näyttelyn yhteyteen tehty videotallenne.[26] Oulun taidemuseon näyttelyssä korostui Heinosen grafiikan tekniikoitten kuten viivasyövytyksen, akvatintan ja etsauksen sovellustaito.[10]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinosen teoksia on eri taidemuseoiden kuten Oulun, Ateneumin, Turun taidemuseon ja Rovaniemen taidemuseon, Vilho Lampi -museon sekä K. H. Renlundin taidemuseon kokoelmissa.[1]

Nimi Maalausvuosi Koko Tekniikka Sijaintipaikka
Omakuva[vanhentunut linkki] 1958-1959 119,50 cm × 69 cm Öljy ja tempera kankaalle Ateneum
Omakuva[vanhentunut linkki] 1976 94 cm × 64 cm Rasvaliitu
Robinson, peilin kuvaelma[vanhentunut linkki] 1985 90 cm × 63 cm Guassi, väriliitu, lyijykynä Oulun taidemuseo
Menneisyys, Maitokärryjen aika, Nykyisyys, Tulevaisuus[vanhentunut linkki] 1995 Öljymaalaus Kaupunginvaltuuston istuntosali, Haapajärven kaupungintalo

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Määttänen, Kari: Taiteilija, jonka piha on laaja, Erkki Sakari Heinosen 1960-70-lukujen tuotanto ja toiminta. (Pro gradu) Jyväskylän yliopisto, taidehistorian laitos, 1995.
  • Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen. Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  • Paloposki, Hanna-Leena (toim.): Muisto. Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia. (Sisältää Maritta Mellaisin artikkelin Erkki Sakari Heinosen omakuva uran alkuvaiheilta[25]) Helsinki: Kuvataiteen keskusarkisto 19, Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto, 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen. Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Luhtasela, Oiva: Surrealistin luova kausi kesti yli 50 vuotta. Kaleva, 22.5.2010, s. 28.
  2. ↑ a b c d e f Henkilögalleria: Erkki Sakari Heinonen 2010. KirjastoVirma. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 20.12.2010.
  3. ↑ a b Heinonen Erkki Tuomas Sakari, Taiteellinen työ, tiivistelmä kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Suomen Kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2008.
  4. ↑ a b c Iina Antinluoma: Miehistä surrealismia ja tarkkaa ajankuvaa Turun Sanomat. 12.11.2004. Viitattu 22.5.2023.
  5. ↑ Heinonen Erkki Tuomas Sakari, Palkinnot, kunniamerkit, arvonimet kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Suomen Kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2008.
  6. ↑ a b c Heinonen Erkki Tuomas Sakari, Henkilötiedot kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Suomen Kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2008.
  7. ↑ a b c Jyrki Vuori: Terveisiä pohjoisesta, Mitä he näkivätkään Turun Sanomat. 22.10.2004. Viitattu 27.9.2008.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen, s. 10. (Elina Vierun artikkeli Totta toinen puoli) Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  9. ↑ Uimonen, Anu: Graafikko tavoittaa toden ja unen Helsingin Sanomat. 12.1.2011. Viitattu 22.5.2023.
  10. ↑ a b c Seppä, Soile: Surrealismi, sisimmän peili Pohjolan Sanomat. 19.12.2010. Viitattu 19.12.2010.
  11. ↑ a b Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen, s. 11. (Elina Vierun artikkeli Totta toinen puoli) Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  12. ↑ Ahlholm, Leena: Kulttuurista lisää vetovoimaa Keskipohjanmaa. 20.1.2003. Arkistoitu 10.2.2015. Viitattu 18.8.2010.
  13. ↑ Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen, s. 26. (Elina Vierun artikkeli Totta toinen puoli) Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  14. ↑ a b Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen, s. 29. (Elina Vierun artikkeli Totta toinen puoli) Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  15. ↑ Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen, s. 48. (Tarja Kekäläisen artikkeli Identiteetti - ilmentymä muotokuvataiteessa) Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  16. ↑ Valtion ympäristöhallinto: Haapajärvi ymparisto.fi. Ympäristö.fi. Viitattu 18.8.2010.
  17. ↑ Heinonen Erkki Tuomas Sakari, Kokoelmat, tilaustyöt ja julkinen taide kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Suomen Kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli. Viitattu 19.12.2010.
  18. ↑ Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen, s. 32. (Elina Vierun artikkeli Totta toinen puoli) Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  19. ↑ Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen, s. 35. (Elina Vierun artikkeli Totta toinen puoli) Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  20. ↑ Heinonen Erkki Tuomas Sakari, Julkaisut kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Suomen Kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli. Viitattu 27.9.2008.
  21. ↑ Fourtané, Susan: Homage à Erkki Sakari Heinonen Helsinki Times. 11.11.2010. Viitattu 17.12.2010. (englanniksi)
  22. ↑ a b c Vieru, Elina (toim.): Erkki Sakari Heinonen, s. 7. (Taina Myllyharjun Esipuhe) Raahe: Oulun taidemuseon julkaisuja 46/2003, 2003. ISBN 952-5465-03-9 (suomeksi) (englanniksi)
  23. ↑ a b Ateneum Presents The Art of Erkki Sakari Heinonen 26.10.2010. Ateneum. Viitattu 17.12.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Ateneumin kokoelmanäyttelyssä kaksi uutta kokonaisuutta Matkalehti. 27.10.2010. Viitattu 20.12.2010.[vanhentunut linkki]
  25. ↑ a b Muisto. Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia. Kuvataiteen keskusarkisto. Arkistoitu 23.12.2010. Viitattu 17.12.2010.
  26. ↑ Lehdistö: Erkki Sakari Heinonen - In Memoriam 09.12.2010 - 02.01.2011 Oulun taidemuseo. Viitattu 17.12.2010.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Sakari_Heinonen&oldid=22778546”