Erkki Pullinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee poliitikkoa. Kapellimestari Erkki Pullisesta on eri artikkeli. Suomussalmelainen Erkki Pullinen suunnitteli Talvisodan monumentin.
Erkki Pullinen

Erik (Erkki) Pullinen (6. kesäkuuta 1871 Antrea20. marraskuuta 1934 Helsinki) oli suomalainen maanviljelijä ja maanviljelysneuvos. Pullinen oli Suomalaisen puolueen, kansanpuolueen, edistyspuolueen ja Maalaisliiton kansanedustajana ja toimi myös kahteen otteeseen ministerinä 1920-luvulla.[1]

Erkki Pullisen vanhemmat olivat talollinen, valtiopäivämies Antti Pullinen ja Eeva Kristiina Kaiponen. Erkki Pullinen pääsi ylioppilaaksi 1891 ja suoritti alemman hallintotutkinnon 1894 ja agronomin tutkinnon 1897. Pullinen toimi Osaran maamieskoulun opettajana Hämeenkyrössä 1897–1898 ja maanviljelijänä Antreassa 1898–1934 sekä Viipurin maalaiskunnassa 1914–1934. Pullinen oli Suomalaisen maanviljelyskauppa Oy:n johtaja 1899–1900 ja 1917–1918 sekä Viipurin läänin maanviljelysseuran sihteeri 1901–1916. Politiikassa Pullinen oli Suomalaisen puolueen kansanedustajana 1907–1917, kansanpuolueen edustajana 1917–1918, Edistyspuolueen kansanedustajana 1918–1919 ja 1922–1927 sekä Maalaisliiton kansanedustajana 1930–1933. Hän edusti koko eduskuntauransa ajan Viipurin läänin itäistä vaalipiiriä. Edistyspuolueen riveissä Pullinen oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Vennolan II hallituksessa 1921–1922 ja Kallion I hallituksessa 1922–1924. Kunnallispolitiikassa Pullinen oli mukana Antrean kuntakokouksen ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana.[1]

Pullinen sai maanviljelysneuvoksen arvon 1922. Hänellä oli monia luottamustehtäviä eri maatalousalan järjestöissä.[1]

  1. a b c Biografia-sampo: Erkki Pullinen Viitattu 22.2.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pullinen, Antti: Oikea mies oikealla paikalla: Maanviljelysneuvos Erkki Pullinen 1871–1934 Etelä-Karjalan maatalouden ja Suomen asialla. Kausala: Sanapaja, 2007. ISBN 978-952-9542-10-9
  • Uola, Mikko: ”Pullinen, Erkki (1871–1934)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 813–814. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.


Edeltäjä:
Magnus Lavonius
Evert Skogström
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
19211922
19221924
Seuraaja:
Evert Skogström
Evert Skogström