Emergentti materialismi
Emergentti materialismi on mielenfilosofinen kanta, jonka mukaan mieli ja tietoisuus ovat emergenttejä ilmiöitä. Emergentissä materialismissa mieltä ja tietoisuutta ei pyritä redusoimaan eli palauttamaan fyysisiksi tai fysiologisiksi ominaisuuksiksi, eikä myöskään eliminoimaan kokonaan. Samoin mielen ja tietoisuuden tutkimus nähdään itsenäisenä fysikaalisiin tieteisiin nähden. Vaikka tietoisuutta ei kyetäkään havaitsemaan tutkimalla pelkkiä aivoja, tietoisuus kehkeytyy aivojen, ihmisolennon ja ympäristön vuorovaikutuksessa.
Emergentti materialismi voidaan jakaa kahtia näkemykseen, joka kieltää mentaalisen kausaation, sekä näkemykseen, joka sallii kausaaliset vaikutukset. Jälkimmäistä näkemystä, josta on käytetty myös nimitystä biologinen naturalismi, on kannattanut muun muassa John Searle. Suomessa emergenttia materialismia on kannattanut muun muassa Ilkka Niiniluoto (1990).
Ei-emergenttiä materialismia ja siten emergentille materialismille vastakkaista materialismia edustavat muun muassa filosofinen behaviorismi, reduktiivinen materialismi (kuten tyyppi-identiteettiteoria), funktionalismi ja eliminatiivinen materialismi.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11070-5
- Peters, Selton Luke: Emergent materialism: a proposed solution to the mind/body problem. University Press of America, 1995. ISBN 0761800603
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Robertson, M. D.: Dualism vs. Materialism: A Response to Paul Churchland (englanniksi)
