Eero Saarenheimo
Eero Johannes Saarenheimo (21. kesäkuuta 1919 Helsinki – 16. heinäkuuta 2018 Kauniainen) oli suomalainen professorin arvonimen saanut toimittaja ja tietokirjailija, joka oli pitkään Yleisradion palveluksessa, vuodesta 1965 ohjelmapäällikkönä, kunnes jäi eläkkeelle 1977.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eero Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1944 ja toimi historian, yhteiskuntaopin ja kansantaloustieteen lehtorina Helsingin normaalilyseossa vuosina 1945–1951. Radiouransa Saarenheimo oli aloittanut Maaselän rintamaradiossa, ja hän siirtyi Yleisradioon puheohjelmien toimittajaksi vuonna 1952. Hänet nimitettiin 1965 Yleisradion ohjelmapäälliköksi. Työssään hän teki opintomatkoja Ranskaan ja Italiaan sekä Afrikan ja Kaakkois-Aasian maihin vuosina 1947–1964. Vuosina 1968–1970 hän oli Yleisradion pääjohtajan varamies.[1]
Saarenheimon vaikutus etenkin radion kulttuuriohjelmien kehittämisessä on ollut huomattava. Hän painotti kansainvälisyyttä ja sivistystä. Omassa ohjelmatuotannossaan Saarenheimolle läheinen aihepiiri oli Välimeren alueen kulttuurihistoria. Hänellä on laaja kirjallinen tuotanto, mm. tutkimuksia historiasta ja kulttuurihistoriasta sekä radiotoiminnasta. Lisäksi hänellä on ollut lukuisia luottamustehtäviä kulttuurielämän piirissä. Saarenheimo jäi eläkkeelle 1977, ja hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1979.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarenheimon isä oli kirjallisuudentutkija Mikko Saarenheimo ja puoliso kirjallisuudentutkija Kerttu Saarenheimo.[2]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kansakunnan radio. Lurra Editions 2011
- Casanova ja Sprengtporten: Kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet. Tammi 2006
- Suomalaisuuden rakentajia: Helsingin suomalainen klubi 120 vuotta. Otava 1996
- Rakas vanha radio: Kirjoitelmia ja mietteitä elektronisen viestinnän menneiltä vuosilta Yleisradio Oy 1995
- Retki Euroopan ääreen: Giuseppe Acerbi ja hänen Lapin-matkansa. Otava 1989
- Kruunun krouvari: Arctia oy:n vaiheita 1935-1985. Arctia 1985
- Ääniä ja kuvia (Ville Zilliacuksen kanssa). 1968
- Suomen presidentit puhuvat. 1964
- Punkaharjun seurakunnan historia (Mikko Saarenheimon kanssa), Punkaharjun seurakunta 1947
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kulttuurin aaltopituudella: Juhlakirja Eero Saarenheimon täyttäessä 80 vuotta 21.6.1999. 1999.
- Salonen, Seppo Heikki: ”Saarenheimo, Eero (1919–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 493. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuka kukin on 1990, s. 900. Helsinki: Otava, 1990.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 833. Runeberg.org.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eero Saarenheimon raportteja ja haastatteluja Ylen elävässä arkistossa:
- Tiukkaan napitettu radio.
- Raportti Laosista.
- Raportti Kambodžasta.
- Raportti Tunisiasta.
- Raportti Ghanasta.
- Raportti Algeriasta.
- Raportti Nigeriasta.
- Leopold Sedar Senghorin haastattelu.
- Raportti Ranskasta.
- Raportti Etelä-Vietnamista.
- Saarenheimo kertoo Afrikasta.
- Etelä-Afrikan väriaita.
- Eero Saarenheimo kertoo David Livingstonesta.
- Via Veneto, Rooma, Saarenheimo Roomassa.
- Eero Saarenheimon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa