Dwight L. Moody

D. L. Moody
D. L. Moody n. 1900
Henkilötiedot
Syntynyt	5. helmikuuta 1837 Northfield, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut	22. joulukuuta 1899 (62 vuotta) Northfield, Massachusetts, Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Ammatti	evankelista, saarnaaja, kirjailija, kirjankustantaja
Vanhemmat	Edwin J. Moody ja Betsey Moody s. Holton
Puoliso	Emma C. Moody s. Revell
Lapset	Emma Reynolds, William Revell ja Paul Dwight
Kirjailija
Kirjallinen suuntaus	Kongregationalistinen Plymouth-veljistö
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dwight Lyman (D. L.) Moody (5. helmikuuta 1837 Northfield, Massachusetts – 22. joulukuuta 1899 Northfield, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen evankelista, saarnaaja, kirjailija ja kirjankustantaja.

Moody kuului pyhitysliikkeeseen. Sen vaikutuspiiriin kuuluivat Moody-kirkko, Northfieldin koulu sekä Mount Hermonin koulu Massachusettsissa (nykyään Northfield Mount Hermonin koulu), Moody-Raamattuinstituutti ja Moody-kustannusliike. Eräs hänen kuuluisimmista sitaateistaan oli “Usko tekee kaiken mahdolliseksi… Rakkaus tekee kaiken helpoksi.“ Moody luopui tuottoisasta saappaiden ja kenkien myynnistä omistaen elämänsä evankelikaaliselle työlle. Hän oli siviilipalveluksessa unionin joukko-osastossa työskennellen YMCA:n (Suomessa NMKY) Yhdysvaltojen Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen alaisuudessa. Chicagoon hän rakensi yhden kansakunnan suurimmista edelleen toiminnassa olevista evankelikaalisista keskuksista. Moody työskenteli laulaja Ira D. Sankeyn kanssa. He kiertelivät Yhdysvalloissa ja Brittein saarilla, kokosivat suuria väkijoukkoja puhumalla voimakkaasti Jumalan rakkaudesta ja ystävyydestä, hyvyydestä ja anteeksiantavaisuudesta mieluummin kuin pelottelusta helvetin tulella ja kadotuksella.

Varhainen elämä

Moody syntyi pienen farmin omistajan ja kivenhakkaajan Edwin J. ja Betsey (s. Holton) Moodyn perheeseen viiden pojan ja tyttären jälkeen. Suurperheeseen syntyi vielä kaksosina tyttö ja poika kuukausi isän kuoleman jälkeen. Isä oli kuollessaan 41-vuotias. Dwight oli nelivuotias, kun yhdeksän lapsen yksinhuoltajuus jäi Betsey-äidin hartioille. Jotkut lapsista joutuivat lähtemään töihin kodin ulkopuolelle. Dwight lähti myös ruokapalkalla, jolloin hän sai syödäkseen maissijauhoa, puuroa ja maitoa kolme kertaa päivässä. Tähän aikaan äiti jatkuvasti huolehti lasten kirkossa käynnistä. Kahdeksan sisaruksensa kera Dwight kävi unitaarikirkossa. Vanhin veli karkasi, eikä perhe tiennyt hänestä moneen vuoteen.

Kun Moody täytti 17, hän muutti kotoaan töihin Bostoniin enonsa kenkäliikkeeseen. Hän osoitti kenkien myymisessä sellaista intoa ja taitoa, että sai pian myydyksi enemmän kuin muut liikeapulaiset. Jonkin ajan kuluttua hän sai hoitoonsa oman kaupan. Eräänä ehtona enolla töihinotolle oli ollut, että Moodyn piti käydä Mount Vernonin kongregationaalisessa kirkossa pyhäkoulussa. Sen opettaja Edward Kimball tuli tapaamaan Moodya kaupaan ja puhui Kristuksesta ja pojan sielusta. Kimball pani kätensä Moodyn olkapäälle ja tämä tunsi käden kautta tulevan voiman. Pian sen jälkeen Moody tunsi päässeensä Jumalan valtakuntaan.

Moody pyrki nyt jäseneksi kongregationalistiseurakuntaan. Häntä ei hyväksytty jäseneksi, ennen kuin hän oli saanut seurakunnan diakoneilta tarvitsemaansa opetusta. Myöhemmässä evankelioimistyössään Moody havaitsi kerta toisensa jälkeen, miten vähin tiedoin ihmiset voivat pelastua. Mutta hän tiesi myös, kuinka tärkeää heille oli saada sen jälkeen opetusta, niin että he kasvoivat Kristuksen ja Jumalan sanan totuuksien tuntemisessa ja osasivat vaeltaa elämän tiellä.

Sisällissota

D. L. Moody n.1870

D. L. Moody Vanity Fair –lehdessä 3. huhtikuuta 1875

Moody ei voinut omantunnonsyistä värväytyä liittoarmeijaan sisällissodassa, myöhemmin hän selittää olleensa kveekari. Sisällissodan puhjettua hän osallistui Yhdysvaltojen kristillisen järjestön YMCAn toimintaan. Hän suoritti yhdeksän matkaa rintamalle puhuakseen Yhdysvaltojen sotilaille. Nämä tapahtuivat Shilohin taistelun ja Stones Riverin taistelun jälkeen. Päätepisteenä vierailuille oli kenraali Grantin joukko-osasto Virginian Richmondissa.

Moody meni 1862 naimisiin Emma C. Revellin kanssa. Perheeseen syntyi tytär Emma Reynolds ja kaksi poikaa, William Revell ja Paul Dwight.

Chicago

Moody oli lyhyen aikaa Bostonissa, josta hän muutti nopeasti kasvavaan liike-elämän keskukseen Chicagoon. Siellä hän liittyi kongregationalistisiin Plymouthin veljiin. Rakastavana ja hyväntahtoisena persoonana hän oli kutsumassa nuoria miehiä jumalanpalvelukseen. Nämä eivät voineet vastustaa kutsua. Lisäksi hän oli jakelemassa lentolehtisiä hotelleihin ja asuntoloihin sekä kutsumassa niissä asuvia jumalanpalveluksiin.

Moodyn ensimmäinen pyhäkoululuokka Chicagon North Market Hallissa (Pohjoinen kauppahalli) 1876

Kaikki tämä ei vielä tyydyttänyt Moodyn toimintahalua. Hän tarjoutui opettajaksi erääseen pyhäkouluun. Jos hän itse hankkisi oppilaat, hän saisi kyllä tulla opettajaksi. Toimittuaan jonkin aikaa tämän ryhmän opettajana hän perusti oman pyhäkoulunsa, jonka hän aloitti tyhjässä kapakassa. Paikka tuli pian liiankin täyteen levottomia poikia, joita ei oltu huolittu mihinkään muuhun pyhäkouluun. Moodyn täytyi hankkia pyhäkouluaan varten tilavampi kokouspaikka. Pyhäkoulu kasvoi ennennäkemättömän nopeasti: Jonkin ajan kuluttua siinä oli tuhatkunta lasta. Se tuli niin kuuluisaksi, että vastavalittu presidentti Abraham Lincolnkin Chicagossa käydessään 1860 vieraili ja puhui pyhäkoulussa.

Kun pyhäkoulu kasvamistaan kasvoi seurakunta tarvitsi pysyvän tilan. Silloin Moody aloitti Chicagon Illinois-kadun kirkon rakentamisen. Se valmistui 1865. Lokakuussa 1871 oli suuri Chicagon tulipalo ja se tuhosi Moodyn kirkkorakennuksen. Tuho kohtasi muita hänen rakennuksiaan ja myös useita hänen seurakuntansa rakennuksia. Moni pakeni liekkejä henkensä hädässä ja päätyi vararikkoon. Moody kertoi katastrofista ja sanoi omasta tilanteestaan että “häneltä ei pelastunut kuin maineensa ja Raamattunsa."

Heinäkuussa 1871 kansainvälisessä pyhäkoulukokouksessa Indianan Indianapolissa Moody tapasi Ira D. Sankeyn. Hän oli gospellaulaja, jonka kanssa Moody aloitti kohtapuoliin yhteistyötoiminnan.

Vuosia tulipalon jälkeen Moodyn varakas chicagolainen mesenaatti John V. Farwell koetti suostutella, että Moody perustaisi pysyvän kodin perheelleen kaupunkiin hänen kustannuksellaan. Mutta kuuluisaksi tullut Moody etsi tukijoita myös New Yorkista, Philadelphiasta ja muualta, mutta valitsi rauhallisen farmin ja osti sen synnyinpaikkansa läheltä Massachusettsin Northfieldista. Hän tunsi voivansa paremmin maalaisoloissa palautua saarnamatkarasituksistaan.

Chicagossa Moody liittyi 1858 perustettuun Chicagon Nuorten Miesten Kristilliseen Yhdistykseen (YMCA). Melko pian liittymisen jälkeen, hänet valittiin yhdistyksen sihteeriksi, sitten johtokuntaan ja lopulta puheenjohtajaksi, tuossa tehtävässä Moody oli kahden vuoden ajan. Moodysta tuli kansainvälisen Nuorten Miesten Kristilliseen Yhdistysten liikkeen puheenjohtaja vuonna 1879.

Northfield

Northfield tuli tärkeäksi evankelikaalisen kristillisen historian paikaksi 1800-luvun loppupuolella Moodyn järjestäessä sinne kesäkonferensseja. Tällöin ympäri maailmaa kokoontui kristittyjä saarnaajia ja evankelistoja. Länsi-Massachusettsilla oli ollut rikas evankelikaalinen perinne Jonathan Edwardsin saarnatessa Northamptonin siirtolaisille ja C. I. Scofieldin saarnatessa Northfieldissa. Moodyn suosima Mooren Corner-kirkko toimii Massachusettsin Leverettissa ja on edelleen evankelikaalinen.

Moody perusti Northfieldiin perusti kaksi koulua — Northfield School for Girls 1879 naisia ja Mount Hermon School for Boys 1881 poikia varten. 1800-luvun lopulla nämä yhdistyivät muodostaen tunnustuksettoman Northfield Mount Hermonin yhteiskoulun.

Evankelistan matkat

Laulaja Ira D. Sankey ensimmäisen Britannian ristiretken aikaan

Matka Yhdistyneeseen kuningaskuntaan syksyllä 1872 toi Moodylle kuuluisuuden evankelistana. Moodyn Raamattuinstituutti väittää kirjallisissa dokumenteissaan, että Moody oli 1800-luvun suurin evankelista. Hän saarnasi melkein sata kertaa ja liittyi Plymouth-veljeskuntaan. Useasti täyttyi 2 000–4 000 hengen katsomo. Moodyn muistelmien mukaan Kasvitieteelliseen puutarhaan tuli häntä kuuntelemaan noin 15 000–30 000 kuulijaa.

Matka toistui 1874 ja 1875 ja tilaisuudet kokosivat tuhansittain kuulijoita. Skotlannin vierailulla Moody sai avustajakseen Andrew A. Bonarin. Kuuluisa lontoolainen baptistisaarnaaja Charles Spurgeon kutsui häntä puhujavieraakseen, mutta Moodyn kutsua tulla vastavierailulle Amerikkaan Spurgeon ei toteuttanut. Kun Moody palasi Amerikkaan, hän kertoi yleisöä ahtautuneen kuuntelemaan 12 000–20 000 kuulijaa kerrallaan Englannissa. Presidentti Grant ja jotkut hänen neuvostostansa pitivät kokouksen tammikuussa 1876, jossa he lupasivat apunsa Moodyn kokouksille. Moody piti evankelioivia kokouksia Bostonista New Yorkiin, Uudessa Englannissa sekä lännessä San Franciscossa asti, kävi myös muissa Länsirannikon kaupungeissa Brittiläisen Kolumbian Vancouverista Kanadan San Diegoon asti.

Lähetyssarnaaja puhumassa Kiinassa käyttäen The Wordless Bookin (Sanaton kirja) Moodyn versiota

Moody auttoi kulttuurienvälistä evankeliointia ottamalla käyttöön Charles Spurgeonin The Wordless Bookin (Ilman sanoja -kirjan,1866) opetusvälineeksi. Vuonna 1875 Moody lisäsi kullan värin neljänneksi suunniteltuun kirjan kolmiväriseen tunnukseen kuvaamaan taivasta. Tämän nuorille ja vanhoille suunnatun teoksen menetelmä opettaa edelleen suunnatonta lukutaidottomien joukkoa uskon asioissa ympäri maailmaa ja ollut apuna gospel-tilaisuuksissa.

Moody vieraili Britanniassa Ira D. Sankeyn kanssa. Moody saarnasi ja Sankey lauloi yleisötilaisuuksissa. He julkaisivat Hengellisten laulujen kirjoja. 1883 he kävivät Edinburghissa ja saivat 10 000 puntaa Carrubbers Close Mission –lähetyksen uutta rakennusta varten. Moody myöhemmin saarnasi Carrubbers Christian Centre –keskuksen peruskiven muuraustilanteessa. Moody oli vaikuttunut kristillisen lähetyksen ristiretkimallista tavattuaan Kiina-lähetyksen uranuurtajan Hudson Taylorin. Moody antoi aktiivisesti tukensa Kiinan sisälähetykselle ja kannusti seurakuntalaisiaan osallitumaan mertentakaiseen palveluun.

Ruotsalaiset innostuivat

Moodyn vaikutus ruotsalaisiin oli tunnettua. Moody tosin oli juuriltaan englantilainen eikä käynyt Ruotsissa eikä muissa Skandinavian maissa, eikä hän ei puhunut ruotsia. Kuitenkin hänestä tuli ihailtu herätyksen välikappale Ruotsin lähetysystävien parissa Ruotsissa ja Amerikassa.

Uutiset Moodyn ristiretkistä Britanniaan vuosina 1873–75 saavuttivat pian Ruotsin. "Mr. Moody" oli monien lähetysihmisten huulilla. Moodyn saarnoja julkaistiin kirjoissa, lehdissä ja evankelistojen lentolehtisissä. Ne saivat aikaan Moody-kuumeen vuodesta 1875 aina vuosikymmenen 1880 lopuille.

Moodyn viimeinen saarna oli 16. marraskuuta 1899 Kansas Cityssä Missourissa. Sairastuttuaan hän palasi Northfieldiin. Useita kuukausia aiemmin ystävät huomasivat Moodyn painon lisääntyneen. Sairautta ei koskaan diagnotisoitu. Silti arveltiin hänen kärsineen sydämen vajaatoiminnasta. Hän kuoli 22. joulukuuta 1899 perheen ympäröimänä. Chicagon Raamaattuinstituutin johtajaksi oli jo asetettu pastori R. A. Torrey. Hänestä tuli Moodyn seuraaja.

Kunnianosoitukset

Uskonnonhistorian tutkija James Findlay tunnusti monipuolisesti Moodyn merkityksen herättäjänä ja kansanomaisen uskon sytyttäjänä 1800-luvun loppupuolella. Moody oli evankelistana vertaansa vailla. Moodyn toimesta evankelikaalinen protestanttisuus sai herätystyöhön urbaanin sisällön. Hänen järjestelykykynsä ilmeni Englannin ristiretkillä. Suurten herätyskokousten luoja Moody oli, kuten häntä kuvaili James Findlay.

Moodyn Raamattuinstituutti

Kymmenen vuotta Moodyn kuoleman jälkeen Chicago Avenuen kirkko nimettiin Moodyn kirkoksi hänen kunniakseen. Vastaavasti Chicagon Raamattuinstituutti sai nimen Moodyn Raamattuinstituutti.

Toisen maailmansodan aikana Panama Cityssä Floridassa siviilikäyttöön rakennettu höyrylaiva nimettiin SS Dwight L. Moodyksi.

Suomennetut teokset

• Paras tapa raamatun tutkimiseen. Edlund, 1888.
• Taivaan kunnian ihanuus. Suomentanut Juho Reijonen. WSOY, 1896.
• Vapahtajan viimeinen käsky : Mark. 16: 15, 16. Suomentanut K. A. Lundqvist. Suomentaja, 1897.
• Veri vanhassa ja uudessa testamentissa : kaksi saarnaa. Suomentanut Antti Mäkinen. A. Skutnabb, 1901.
• Miten raamattua on luettava : valittuja kappaleita. Suomentanut Erkki Hynninen. Suomentaja, 1903.
• Fariseus ja publikaani : Luukk. 18: 9-14. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• Hyviä uutisia : 1 Kor. 15: 1,2. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• Kristus kaikki kaikessa. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• Pelastettu - vai ei? : Apost. 16: 30. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• Pietarin kutsuminen ja lankeeminen. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• "Poikani, muista!" Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• Rukouksen voima. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• Tuhlaajapoika. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• Vasta kääntyneille. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopion uusi kirjapaino, 1905.
• Veri vanhassa ja uudessa testamentissa : kaksi saarnaa. Evankelinen kustannusliike, 1912.
• Kristinuskon rikkaus. Suomentanut Sisko Vilkama. WSOY, 1920.
• Puheita. 1 osa. Veljekset Jokinen, 1925.
• Puheita. 2 osa. Veljekset Jokinen, 1926.
• Rakas Raamattu : tunnettujen hengenmiesten kokemuksia ja viitteitä Raamatun lukijoille. D. L. Moody, R. A. Torrey, Paul Nicolay ja Urho Muroma. Kuva ja sana, 1946.
• Taivas. Suomentanut Vali Kunnas. Ristin voitto, 1947.
• Tie Jumalan luo : neuvoja ja opetuksen sanoja. Suomentanut Lauri Öhrnberg. Ristin voitto, 1947.
• Tie pelastusvarmuuteen. Ev.lut.sisälähetyssäätiö, 1952.
• Ylenpalttinen armo. Evankelisluterilainen sisälähetyssäätiö, 1961
• Suuri ilo : puheita ja saarnoja. Ruotsinkielestä suomentanut Helli Kaikkonen. Ristin voitto, 1963
• Hiljaisiin hetkiin, koonnut D. L. Moody. Suomentanut Oili Aho. Päivä, 1995.

Lähteet

• Karilas, Yrjö: Suuren herätyksen mies Dwight L. Moody, Kuva ja Sana, Tampere, 1947
• Moody, William ja Northrop, Davenport, Dwight L. Moody : hänen elämänsä ja vaikutuksensa. Suomentanut Akseli Skutnabb. C. J. Bergström, 1901. Vapaasti ladattavana e-kirjana Projekti Lönnrotilta ja Project Gutenbergilta

Aiheesta muualla

• Dwight Lyman Moody
• The life and work of Dwight Lyman Moody (1837-1899)