Charlotte von Mecklenburg-Strelitz

Wikipediasta
11 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 23. kesäkuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charlotte von Mecklenburg-Strelitz
Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar
Kuningatar Charlotte, Thomas Gainsboroughin maalaus 1781.
Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar
Virkakausi 8. syyskuuta 1761 – 17. marraskuuta 1818
Kruunajaiset 22. syyskuuta 1761
Edeltäjä Caroline
Seuraaja Maria Anne Fitzherbert, Caroline von Braunschweig-Wolfenbüttel
Syntynyt 19. toukokuuta 1744
Unteres Schloß, Mirow, Mecklenburg-Strelitzin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut 17. marraskuuta 1818
Kew Palace, Kew, Englanti
Puoliso Yrjö III
Lapset Luettelo
Koko nimi Sophia Charlotte
Suku Mecklenburg-Strelitz
Isä Karl Ludwig Friedrich, Mecklenburg-Strelitzin herttua
Äiti Elisabeth Albertine, Saksi-Hildburghausenin prinsessa
Nimikirjoitus

Sophia Charlotte von Mecklenburg-Strelitz (19. toukokuuta 1744 Unteres Schloß, Mirow, Mecklenburg-Strelitzin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 17. marraskuuta 1818 Kew Palace, Kew, Ison-Britannian kuningaskunta) oli saksalainen prinsessa, josta tuli Yrjö III:n puolisona Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar.[1]

Mecklenburg-Strelitzin prinsessa Sophie Charlotte 17-vuotiaana, Johann Georg Ziesenis 1761

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sophia Charlotte oli pienen pohjoissaksalaisen Mecklenburg-Strelitzin herttuan, Mirowin ruhtinaan Kaarle Ludvig Friedrichin (1708–1752) ja Saksi-Hildburghausenin prinsessa Elisabeth Albertinen (1713–1761) nuorin tytär.[2][3] Hänellä oli yhdeksän sisarusta.

Diplomaattien raporttien mukaan, kihlautuessaan Yrjö III:n kanssa vuonna 1761, Charlotte oli saanut "erittäin keskinkertaisen koulutuksen". Hänen kasvatuksensa oli samanlainen kuin englantilaisen maalaisherrasmiehen tyttären.[3] Hän sai opettajilta alkeellista opetusta kasvitieteestä, luonnonhistoriasta ja kielistä, mutta hänen koulutuksensa keskittyi kotitalouteen ja uskontoon – jälkimmäistä opetti pappi. Vasta kun hänen veljensä Adolf Friedrich IV (1738–1794) nousi herttuakunnan valtaistuimelle vuonna 1752, hän sai kokemusta ruhtinaallisista tehtävistä ja hovielämästä.[3] Hänen vanhin sisarensa herttuatar Christine (1735–1794), josta tuli Frauenstift Herford luostarin kaniikitar Saksissa, sai sitä vastoin hyvän koulutuksen latinassa, kreikassa ja ranskassa ja häntä opettivat runoilija Friderike Elisabeth von Grabow ja teologi, luonnontieteilijä Gottlob Burchard Genzmer.

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö III pyysi neuvonantajaansa etsimään sopivan vaimon protestanttisten saksalaisten prinsessojen joukosta, pienestä herttuakunnasta, jonka poliittinen merkitys olisi vähäinen. Valinta osui 17-vuotiaaseen Charlotteen, joka vakuutti olevansa puuttumatta valtion asioihin ja avioliitosta sovittiin ilman että tulevat puolisot näkivät toisiaan.[1][4][5] Erittäin raskaalle ja myrskyisäksi osoittautuneelle merimatkalle lähdettiin 22. elokuuta 1761 veli, herttua Adolf Friedrichin ja brittiläisen saattuen kanssa ja he pystyivät rantautumaan vasta 7. syyskuuta Harwichiin.[4]

Avioliitto solmittiin St Jamesin palatsin Chapel Royalissa vain kuusi tuntia Charlotten Englantiin saapumisen jälkeen 8. syyskuuta 1761 ja kesti 57 vuotta.[4] [3] Heidät kruunattiin Westminster Abbeyssä kaksi viikkoa myöhemmin 22. syyskuuta 1761.[4]

Kuningasparille syntyi 15 lasta, joista 13 eli aikuisiksi asti.[6] He asuivat aluksi St Jamesin palatsissa, mutta ostivat Buckinghamin palatsin paikalla olleen Buckingham Housen ja muuttivat sinne vuonna 1762.[2]

Kuningatar Charlotten virallinen muotokuva, Allan Ramsay n. 1761
Kuningatar Charlotte 45-vuotiaana, Sir Thomas Lawrence 1789

Kuningatar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Charlotte että kuningas Yrjö III olivat musiikintuntijoita. Erityisesti Georg Friedrich Händel oli heidän suosiossaan. Johann Sebastian Bachin yhdestoista poika Johann Christian Bach oli kuningattaren hovimuusikko. Mozart soitti kuningattarelle kahdeksanvuotiaana.[2]

Kuningatar oli kiinnostunut myös kasvitieteestä ja auttoi laajentamaan Kew Gardensin kasvitieteellistä puutarhaa. Helokolibrikukka Strelitzia reginae on saanut tieteellisen nimensä hänen kunniakseen.[2] Kuningatar Charlotte toi joulukuusiperinteen Britanniaan ja koristeli sen Windsorin lasten joulujuhliin vuonna 1800.[7]

Hän oli ahdistunut miehensä fyysisten ja henkisten sairauksien kohtauksista, jotka muuttuivat pysyviksi myöhemmässä elämänvaiheessa. Charlotte säilytti läheisen suhteensa Ranskan kuningatar Marie Antoinetteen,[8] ja Ranskan vallankumous lisäsi todennäköisesti Charlotten tuntemaa emotionaalista rasitusta.[9] Vanhin poika George nimitettiin valtionhoitajaksi vuonna 1811 kuninkaan sairauden pahenemisen vuoksi.[4]

Charlotte kuoli marraskuussa 1818 poikansa George vierellään.[4] Puoliso Yrjö III kuoli hieman yli vuotta myöhemmin, luultavasti tietämättä vaimonsa kuolemasta.

Kuningatar Charlotte 63-vuotiaana, Eduard Ströhling 1807

Kuningatar on erittäin suosittu Yhdysvalloissa, Pohjois-Carolinan osavaltion suurimmassa kaupungissa Charlottessa, joka on saanut hänen mukaansa sekä virallisen nimensä että lempinimen Queen City.[6]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historioitsija Mario de Valdes y Cocom on vuonna 1999 spekuloinut, että Charlottella on voinut olla afrikkalaisia esi-isiä 1300-luvulla.[6][10] Teorian alkuperä on luultavasti jamaikalais-yhdysvaltalaisen historioitsija Joel Augustus Rogersin 1940- ja 1950-luvuilla julkaisemissa teoksissa.[10][11] Kuningatar Elisabet II:n hovi kommentoi de Valdes y Cocomin teoriaa paljastamalla, että Charlotten mustista esivanhemmista on kuningassuvun piirissä huhuttu jo pitkään, mutta että asia ei suuremmin kiinnosta heitä.[10]

Kuningatar Charlotte kahden vanhimman poikansa kanssa, Johann Zoffany 1765
Kuningatar Charlotte vanhimman tyttärensä, kuninkaallisen prinsessa Charlotten kanssa, Francis Cotes 1767
Kuningatar Charlotte ja Yrjö III kuuden vanhimman lapsensa kanssa, Johan Zoffany 1770

Jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlottella ja Yrjöllä oli 15 lasta, joista ajalle poikkeuksellisesti vain kaksi kuoli jo lapsina.

  • George, Yrjö IV (12. elokuuta 1762 – 26. kesäkuuta 1830) Walesin prinssi 1762–1820; avioitui 1795 Braunschweig-Wolfenbüttelin prinsessa Carolinen kanssa; heillä oli yksi tytär prinsessa Charlotte Augusta
  • Prinssi Frederick, Yorkin ja Albanyn herttua (16. elokuuta 1763 – 5. tammikuuta 1827) avioitui 1791 Preussin prinsessa Frederica Charlotten (1767–1820) kanssa, joka oli Preussin kuningas Fredrik Vilhelm II:n ja kruununprinsessa Elisabeth Christine Ulrike von Braunschweig-Wolfenbüttelin ainoa lapsi; ei jälkeläisiä
  • William IV, Clarencen ja St Andrewsin herttua (21. elokuuta 1765 – 20. kesäkuuta 1837) avioitui 1818 Saksi-Meiningenin prinsessa Adelaiden kanssa; ei eloon jääneitä laillisia jälkeläisiä. Hänellä oli kymmenen aviotonta lasta näyttelijätär Dorothea Jordanin kanssa.
  • Charlotte, Princess Royal (29. syyskuuta 1766 – 6. lokakuuta 1828) avioitui 1797 Württembergin kuningas Friedrich I:n kanssa; ei eloon jääneitä jälkeläisiä
  • Prinssi Edward, Kentin ja Strathearnin herttua (2. marraskuuta 1767 – 23. tammikuuta 1820) avioitui 1818 Saksi-Coburg-Saalfeldin prinsessa Victorian kanssa; heillä oli yksi tytär Alexandrina Victoria, tuleva kuningatar Viktoria
  • Prinsessa Augusta Sophia (8. marraskuuta 1768 – 22. syyskuuta 1840) naimaton, ei jälkeläisiä
  • Prinsessa Elisabet (22. toukokuuta 1770 – 10. tammikuuta 1840) avioitui 1818 Hessen-Homburgin maakreivi Friedrich IV:n (1769–1829) kanssa; ei jälkeläisiä
  • Ernest Augustus, Hannoverin kuningas (5. kesäkuuta 1771 – 18. marraskuuta 1851) Cumberlandin ja Teviotdalen herttua 1799–1851; avioitui 1815 Mecklenburg-Strelitzin prinsessa Friederiken (1778–1841) kanssa, joka oli Preussin kuningatar Luisen sisar; heillä oli yksi poika Hannoverin kuningas Georg V
  • Prinssi Augustus Frederick, Sussexin herttua (27. tammikuuta 1773 – 21. huhtikuuta 1843) avioitui 1793 vuoden 1772 kuninkaallisen avioliittolain vastaisesti lady Augusta Murrayn kanssa, heillä oli kaksi lasta; avioliitto mitätöitiin 1794. Avioitui toisen kerran 1831 lady Cecilia Bugginin (myöh. Invernessin herttuatar) kanssa; ei jälkeläisiä. Hän oli tunnettu liberaaleista näkemyksistään.
  • Prinssi Adolphus, Cambridgen herttua (24. helmikuuta 1774 – 8. heinäkuuta 1850) avioitui 1818 Hessen-Kasselin prinsessa Augustan kanssa; heillä oli jälkeläisiä
  • Prinsessa Mary (25. huhtikuuta 1776 – 30. huhtikuuta 1857) avioitui 1816 prinssi William Frederickin, Gloucesterin ja Edinburghin herttuan kanssa; ei jälkeläisiä
  • Prinssi Octavius ​​(23. helmikuuta 1779 – 3. toukokuuta 1783) kuoli 4-vuotiaana isorokkoon
  • Prinssi Alfred (22. syyskuuta 1780 – 20. elokuuta 1782) kuoli alle 2-vuotiaana isorokkoon
  • Prinsessa Amelia (7. elokuuta 1783 – 2. marraskuuta 1810) naimaton, ei jälkeläisiä

Nykyään tunnetuimmat Charlotten jälkeläiset ovat Windsor-suvun edustajat kuningatar Viktorian kautta. Elisabet II polveutuu Charloten kahdesta pojasta, Edvardista ja Aadolfista. Nykyinen Hannover-suvun päämies Ernst August von Hannover (s. 1954), on Ernst Augustin jälkeläinen.

Kuningatar fiktiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatar Charlotte esiintyy fiktiivisenä hahmona pääosassa Netflix-sarjassa Queen Charlotte: A Bridgerton Story, joka on saanut inspiraationsa todellisesta historiallisesta kuningatar Charlottesta. Sarja kuvaa hänen elämäänsä ja 57-vuotista avioliittoaan kuningas Yrjö III:n kanssa.[12] [13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Charlotte britannica.com. Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Queen Charlotte Official web site of the British Royal Family. Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Fitzgerald, Percy: The Good Queen Charlotte. Downey Publishing 1899, ss. 5-6, 7, 32-33
  4. ↑ a b c d e f Elise Taylor: The True Story of Queen Charlotte and King George III’s Troubled Romance Vogue. 4.5.2023. Viitattu 5.7.2024. (englanniksi)
  5. ↑ John Steven Watson: George III britannica.com. Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Jeffries, Stuart: Was this Britain's first black queen? The Guardian. 12.3.2009. Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)
  7. ↑ Barnes, Alison (12 December 2006). "The First Christmas Tree".
  8. ↑ Fraser, Antonia: Marie Antoinette: The Journey. New York: N.A. Talese/Doubleday 2001, 1. painos. ISBN 978-0-385-48948-5. s. 287.
  9. ↑ Levey, Michael (1977). A Royal Subject: Portraits of Queen Charlotte. London: National Gallery. s. 15
  10. ↑ a b c Park, Andrea: What 'Bridgerton' Got Right About Queen Charlotte Marie Claire. 1.10.2021. Viitattu 8.2.2023.
  11. ↑ Vernon, Patrick; Osborne, Angelina: 100 Great Black Britons, s. 121. Hachette, 2020. (englanniksi)
  12. ↑ Televisioarvio | Kiehtova uutuussarja sukeltaa Bridgertonin kuningattaren nuoruuden koettelemuksiin Helsingin Sanomat. 11.5.2023. Viitattu 12.8.2024.
  13. ↑ Romero, Ariana ja Bentley, Jean.: Is Queen Charlotte Based on a True Story? History of a Fictional World - Netflix Tudum netflix.com. 19. toukokuuta 2023. Viitattu 12.8.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Holme, Thea: Caroline: Biography of Caroline of Brunswick. Hamish Hamilton Ltd, 1979. ISBN 978-0241101629. (englanniksi)
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Charlotte_von_Mecklenburg-Strelitz&oldid=22596563”