Cape Canaveral AFS LC-16
| Launch Complex 16 | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Titan II -ohjus alustalla. |
|||||||||||
| Laukaisukeskus | Cape Canaveral SFS | ||||||||||
| Lyhenne | LC-16 | ||||||||||
| Käyttäjä |
NASA USAF |
||||||||||
| Laukaisut | 150[1] | ||||||||||
| Pienin/suurin inklinaatio | 28° – 57° | ||||||||||
|
|||||||||||
Cape Canaveral Air Force Station Space Launch Complex 16 (LC-16) oli rakettien laukaisukompleksi Cape Canaveral Space Force Stationissa Floridassa. Kompleksia on käytetty vuosina 1959–1982 Titan-rakettien ja Pershing-ohjusten laukaisuihin.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alustan rakentamissopimus solmittiin tammikuun 1957 lopulla ja rakennustyöt käynnistyivät saman vuoden aikana. Alusta valmistui heinäkuussa 1958, ja Yhdysvaltain ilmavoimat hyväksyi sen käyttöön helmikuussa 1959. Alustan rakentamiseen kului 4,9 miljoonaa dollaria. Alustalta laukaistiin ensimmäinen Titan I -raketti 12. joulukuuta 1959. Tyypin raketteja laukaistiin alustalta kaikkiaan kuusi viimeisen laukaisun tapahtuessa 27. toukokuuta 1960. Alusta muutettiin tämän jälkeen Titan II -raketille soveltuvaksi ensimmäisen laukaisun tapahtuessa 16. maaliskuuta 1962. Titan II -raketteja laukaistiin kompleksilta kaikkiaan seitsemän viimeisen laukaisun tapahtuessa 29. toukokuuta 1963. Alusta siirtyi tammikuussa 1965 NASAn käyttöön, joka toteutti sillä Apollo-ohjelman huoltomoduulin SPS-moottorin koekäyttöjä ja Gemini-ohjelman miehistöhuoltoa.[1]
Kompleksi deaktivoitiin vuonna 1969, mutta palautettiin takaisin käyttöön vuonna 1972, kun sitä alettiin käyttää Nato-joukkojen Pershing-ohjuksen laukaisukoulutukseen. Ensimmäinen Pershing Ia laukaistiin alustalta 7. toukokuuta 1974. Alustalta laukaistiin kaikkiaan 88 tyypin ohjusta viimeisen laukaisun tapahtuessa 13. lokakuuta 1983, ja sillä oli kaikkiaan kuusi ohjusten laukaisulaitteistoa. Ensimmäinen päivitetty Pershing II -ohjus laukaistiin 22. heinäkuuta 1982. Päivitettyä tyyppiä laukaistiin kaikkiaan 49 kappaletta viimeisen laukaisun tapahtuessa 21. maaliskuuta 1988. LC-16 käyttö lopetettiin INF-sopimuksen nojalla.[1]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Titan I -ohjus räjähtää laukaisualustalla 12. joulukuuta 1959. -
Titan I -ohjus nousee alustalta mukanaan RVX-3-paluukapseli 8. maaliskuuta 1960. -
Neil Armstrong LC-16 -alustalla 16. maaliskuuta 1960 ennen Gemini 8 -lentoa. -
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Launch Complex 16 afspacemuseum.org. Air Force Space and Missile Museum. Arkistoitu 30.3.2016. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cape Canaveral AFS LC-16 Wikimedia Commonsissa
| Alustat | LC-1 · LC-2 · LC-3 · LC-4 · LC-5 · LC-6 · LC-9 · LC-10 · LC-11 · LC-12 · LC-13 · LC-14 · LC-15 · LC-16 · SLC-17 · LC-18 · LC-19 · LC-20 · LC-21 · LC-22 · LC-25 · LC-26 · LC-29 · LC-30 · LC-31 · LC-32 · LC-34 · LC-36 · SLC-37 · LC-39 · SLC-40 · SLC-41 · LC-43 · LC-45 · SLC-46 |
|---|---|
| Muut | Atlantic Missile Range drop zone · Cape Canaveral Mobile Launch Area · CCSFS Skid Strip · Eastern Test Range SLBM Launch Area · Grand Turk Island drop zone · Patrick SFB · SLF |