Caroline von Brandenburg-Ansbach

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningatar Caroline
Kuningatar Caroline, Michael Dahl n. 1730
Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar
Valtakausi 11. kesäkuuta 1727 – 20. marraskuuta 1737
Kruunajaiset 11. lokakuuta 1727
Edeltäjä Anne Hyde, Maria Modenalainen
Seuraaja Charlotte
Syntynyt Wilhelmine Charlotte Karoline
1. maaliskuuta 1683
Residenz Ansbach, Ansbach,, Brandenburg-Ansbachin markkreivikunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut 20. marraskuuta 1737
St Jamesin palatsi, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta
Hautapaikka Westminster Abbey, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta
Puoliso Yrjö II
Lapset Fredrik, Anne, Amelia, Caroline, George William, William, Mary, Louisa
Suku Hohenzollern
Isä Johann Friedrich
Äiti Eleonore Erdmuthe Luise
Nimikirjoitus

Wilhelmina Charlotte Caroline von Brandenburg-Ansbach (1. maaliskuuta 1683 Ansbach, Brandenburg-Ansbachin markkreivikunta – 20. marraskuuta 1737 St Jamesin palatsi, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta) oli saksalainen prinsessa, josta tuli Yrjö II:n puolisona Englannin kuningatar. Hän oli kaunis ja älykäs, ja hänellä oli paljon vaikutusvaltaa miehensä toimintaan.[1]

Walesin prinsessa Caroline virallisessa asussa, Godfrey Kneller 1716

Caroline menetti isänsä Brandenburg-Ansbachin maakreivi Johann Friedrichin (1654–1686) kolmivuotiaana ja äitinsä Saksi-Eisenachin prinsessa Eleonore Erdmuthe Luisen (1662–1696) 14-vuotiaana. Hän oli vanhin kolmesta lapsesta. Nuorempi veli kuoli lapsena ja nuorimmasta veljestä Wilhelm Friedrichistä (1686–1723) tuli seuraava Brandenburg-Ansbachin maakreivi, joka avioitui Württembergin herttuatar Christiane Charlotten kanssa.

Orvoksi jäätyään hän asui Preussin kuningas Fredrik I:n liberaalismielisessä hovissa ja ystävystyi tämän ensimmäisen puolison, valistushenkisen ja erittäin sivistyneen kuningatar Sophie Charlotten kanssa. Häntä pidettiin Euroopan kauneimpana prinsessana, mutta kolme avioliittosuunnitelmaa tyrehtyi. Hän antoi rukkaset tulevalle keisari Kaarle VI:lle.[2]

Kuningatar Caroline, Jacopo Amigoni 1735

Lopulta hän avioitui Georg Augustin kanssa vuonna 1705. Tämä oli Hannoverin vaaliruhtinaan kruununperijä ja kolmas Englannin kruununperimysjärjestyksessä. Muutettuaan pysyvästi Englantiin vuonna 1714 hänestä tuli Walesin prinsessa ja Englannin hovielämän keskeinen nainen, koska kuningas Yrjö I oli eronnut vuonna 1694 puolisostaan Sophia Dorotheasta ja vanginnut tämän eikä tuonut tätä Lontooseen.[2]

Caroline ja George asettuivat Lontooseen, mutta jättivät seitsenvuotiaan poikansa Frederickin Saksaan edustamaan isoisäänsä. He opettelivat englannin kieltä ja yrittivät ymmärtää sen tapoja ja politiikkaa, toisin kuin saksalaismielinen Yrjö I. Isän ja pojan välille syntyi niin suuria näkemyseroja, että Walesin prinssi piti omaa hoviaan. Kiista meni välillä niin pahaksi, että kuningas esti poikaansa ja miniäänsä tapaamasta näiden lapsia.[3]

Caroline oli miestään älykkäämpi ja osasi ohjailla tätä taitavasti. Hän sieti myös tämän rakastajattaria. Vuonna 1727 Carolinen puolisosta tuli kuningas Yrjö II. Useaan otteeseen kun kuningas oli Hannoverissa, Caroline toimi täysivaltaisena sijaishallitsijana Lontoossa kuukausien ajan.[2][4]

Taiteiden ja tieteiden suosija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caroline tuki monia valistusajan tieteilijöitä ja taiteilijoita, kuten Voltairea, John Gayta ja Georg Friedrich Händeliä – Händel sävelsi hymnin hänen hautajaisiaan varten. Hän oli yhteydessä myös Gottfried Leibnizin, Isaac Newtonin ja Hans Sloanen kanssa.[4] Papiston vastustuksesta huolimatta Caroline antoi lääkärien rokottaa kolme lastaan isorokkoa vastaan. Hänestä tuli rokotusten puolestapuhuja.[2]

Kuningatar Caroline von Ansbach, Joseph Highmore 1735
Kunigatar Carolinen ja Yrjö II:n seitsemän aikuiseksi elänyttä lasta n. 1724

Jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carolinelle syntyi puolisonsa Yrjön kanssa 18 vuoden aikana kahdeksan lasta, joista suurin osa eli aikuiseksi asti. Lisäksi parilla on kaksi keskenmenoa sekä kuolleena syntynyt poika.

Vanhin poika oli Walesin prinssi Fredrik, joka kuoli isänsä valtakauden aikana vuonna 1751. Hänen vanhimmasta pojastaan Yrjöstä tehtiin Walesin prinssi ja hän peri isoisältään kruunun vuonna 1760. Caroline on vanhimman poikansa kautta muuan muassa Elisabet II:n ja Hannover-suvun nykyisen päämiehen Ernst Augustin (s. 1954) esi-äiti

Hänen tyttärensä avioituivat Tanskan kuningashuoneeseen sekä merkittäviin hollantilaisiin ja saksalaisiin aatelissukuihin. Koska hän on vanhimman poikansa kautta kuningatar Viktorian esi-äiti, hänen jälkeläisiään ovat monet Euroopan hallitsijat ja ruhtinaat.

Anne avioitui Oranian prinssi Vilhelm IV:n kanssa, minkä vuoksi hän on Alankomaiden nykyisen kuninkaan ja tämän kuuden edeltäjän (kolmen kuninkaan ja kolmen kuningattaren) esi-äiti. Tyttärensä Annen kautta hän on myös Luxemburgin suurherttuan esi-äiti ja tyttärensä Maryn kautta Belgian kuninkaan esi-äiti.

  • Fredrik, Walesin prinssi (31. tammikuuta 1707 – 31. maaliskuuta 1751) avioitui 1736 Saksi-Gothan prinsessa Augustan kanssa; heillä oli jälkeläisiä, joista yksi oli tuleva Yrjö III
  • Anne, Princess Royal (2. marraskuuta 1709 – 12. tammikuuta 1759) avioitui 1734 Oranian prinssi Vilhelm IV:n kanssa; heillä oli jälkeläisiä
  • Prinsessa Amelia (10. kesäkuuta 1711 – 31. lokakuuta 1786) naimaton, ei jälkeläisiä
  • Prinsessa Caroline (10. kesäkuuta 1713 – 28. joulukuuta 1757) naimaton, ei jälkeläisiä
  • Kuolleena syntynyt poika (20. marraskuuta 1716)
  • Prinssi George William (13. marraskuuta 1717 – 17. helmikuuta 1718) kuoli alle kolmikuisena
  • Keskenmeno 1718
  • Prinssi William, Cumberlandin herttua (26. huhtikuuta 1721 – 31. lokakuuta 1765) naimaton, ei jälkeläisiä
  • Prinsessa Mary (5. maaliskuuta 1723 – 14. tammikuuta 1772) avioitui 1740 Hessen-Kasselin maakreivi Friedrich II:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä
  • Prinsessa Louisa (18. joulukuuta 1724 – 19. joulukuuta 1751) avioitui 1743 Tanskan ja Norjan kuningas Fredrik V:n kanssa; heillä oli jälkeläisiä, kuten Kristian VII ja Ruotsin kuningatar Sofia Magdalena
  • Keskenmeno heinäkuu 1725
  1. Caroline of Brandenburg-Ansbach Encyclopaedia Britannica. Viitattu 8.4.2018. (englanniksi)
  2. a b c d Hermann Dallhammer: Karoline, Kurfürstin von Hannover, Königin von Großbritannien Deutsche Biografie. Viitattu 9.4.2018. (saksaksi)
  3. The Wives of the Georgian Kings: Caroline of Ansbach Royal Central. 2014. Viitattu 10.4.2018.
  4. a b Newman, Gerald; Brown, Leslie Ellen (toim.): Britain in the Hanoverian Age, 1714-1837: An Encyclopedia, s. 99. Routledge, 1997. ISBN 978-0815303961. (englanniksi)