Pankki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Osa artikkelisarjaa
Talous

Pankki on instituutio, joka tarjoaa finanssipalveluita, erityisesti maksuliikenteen hoitoa ja luotonantoa. Pankki kerää pääomaa suoraan omistajiltaan ja ottamalla vastaan talletuksia. Pankkeja on monenlaisia, mutta yleisimpien liikepankkien toimintaperiaate on ottaa vastaan rahaa talletuksena, maksaa tallettajalle palkkioksi korkoa, joka rahoitetaan lainaamalla rahoja eteenpäin vähän korkeampaa korkoa käyttäen. Näiden korkojen erotuksella ja erilaisten palvelumaksujen avulla rahoitetaan pankin toimintaa, tuotetaan voittoa omistajille ja korjataan luottotappioita.

Pankin tehtäviin kuuluu myös luoda talouteen lisää rahaa. Rahan määrä lisääntyy pankin antaessa asiakkailleen lainaa.[1] Tätä kutsutaan luotonlaajennukseksi.

Määritelmä

1970

Nykyään pankki käsitetään yleisesti instituutiona, jolla on luottolaitokselle myönnetty toimilupa.[2] Yleensä pankkilupia myöntää pankkisäädännön määrittelemä viranomainen ja se antaa oikeudet tarjota tavanomaisimpia palveluita kuten talletuksia. Suomessa nykyään luottolaitostoimiluvan myöntää Finanssivalvonta. Suomessa pankeiksi kutsutaan ainoastaan luottolaitoksia, jotka ottavat vastaan yleisön talletuksia. Esimerkiksi pelkkää joukkovelkakirjarahoitusta hankkiva luottolaitos ei ole pankki. Monet lainsäädännöt tuntevat myös rajoitettuja instituutioita, joilla on oikeus pankkitoiminnan kaltaisiin oikeuksiin ilman tarvetta pankkiluvalle.

Talousteoriassa on eri aikoina esitetty erilaista teoreettista analyysia pankkitoiminnasta. Vielä 1970-luvulla suuri osa tästä teoriasta käsitteli luottojen ja talletusten hinnoittelua (ns. Klein-Monti-malli). Uudemmassa pankkiteoriassa keskeinen kysymys on, mitä etuja pankeilla on muihin järjestelyihin, joilla säästäjien varoja voidaan kanavoida investointeihin. Keskeisenä käsitteenä uudemmassa pankkiteoriassa on delegoitu monitorointi: tallettajat eivät pystyisi arvioimaan investointeja suunnittelevan yrityksen luotettavuutta luotonottajana, mutta talletuksia keräävä luottolaitos voi tehdä sen heidän puolestaan.

Historia

Juuret Euroopassa

Pankkitoiminnan historia ulottuu ajalle ennen varsinaisia pankkeja. Kultaa on usein säilytetty temppeleissä, ja Babyloniasta on löytynyt 1700-luvulle eaa. ajoitettuja mainintoja pappien antamista lainoista. Antiikin Kreikassa oli rahanlainaajia, jotka myös ottivat talletuksia, vaihtoivat rahaa ja tarkistivat sen aitouden. Ptolemaiosten Egyptissä valtio huolehti pankkilaitoksesta. Valtakunnanpankilla oli pääkonttori Aleksandriassa ja haarakonttoreita kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Rooman valtakunnassa oli julkisia notaareja, ja lainat pystyi maksamaan pankkiin.[3][4]

Kristinuskon nousun myötä koronkiskonnasta tuli pahe, mikä teki pankkiirien toiminnasta kristinuskon piirissä moraalisesti epäilyttävää pitkäksi aikaa.[3] Tämä avasi juutalaisille mahdollisuuden ryhtyä harjoittamaan pankkitoimintaa keskiajan Euroopassa[5].

1200-luvun Italiassa kehitettiin kaksinkertainen kirjanpito. Myös korko opittiin merkitsemään niin ettei se enää näyttänyt synniltäselvennä, joten pankkitoiminta palautui kristityille juutalaisilta. Firenzestä tuli maailman pankkitoiminnan keskus. Siellä etenkin Bardin ja Peruzzin suvut vaurastuivat feodaaliruhtinaita ja paavia palvelevalla, kehittyneellä pankkitoiminnallaan 1300-luvun alussa. Bardit laajensivat pankkitoimintaansa ympäri Eurooppaa ja tekivät monet sotaa käyvät hallitsijat pian riippuvaisiksi itsestään. Vuonna 1343 Englannin kuningas Edvard III jätti maksamatta suuret velkansa Bardeille ja Peruzzeille, minkä seurauksena nämä menivät konkurssiin[6]. 1400-luvulla Firenzen johtaviksi pankkisuvuiksi nousivat Medicit ja Pazzit.[5]

Saksassa Fuggerin suku nousi 1400-luvulla pankkitoiminnan valtiaiksi 1500-luvun lopulle asti.[7]

Hallitsijoiden tarpeisiin keskittynyt pankkitoiminta laajensi 1600-luvun alkupuolella vaikutuspiiriään tavallisen kansan keskuuteen. Pankkitoiminta omaksui nykyaikaisia piirteitä pankkien alkaessa ottaa vastaan talletuksia ja lainatessaan hallinnoimiaan varoja ulkopuolisille korkoa vastaan. Pankin tulonlähteeksi muodostui vastaanotettujen talletusten ja myönnettyjen lainojen korkojen erotus, eli korkomarginaali. Sekistä tuli rahansiirron väline pankkien välillä. Perustettiin kansallispankkeja, ensimmäisenä Ruotsin kansallispankki vuonna 1668. Englannin kansallispankista muodostui 1700-luvulla maan keskuspankki. 1800-luvulla Rothschildin suvusta tuli maailman mahtavin pankkiirisuku.[7]

Suomen pankkihistoriaa

 Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Suomen pankkitoiminnan historia.
Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla.

Suomen Pankki

Vuonna 1811 keisari Aleksanteri I antoi määräyksen perustaa Turkuun Suomen ensimmäinen pankki, Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori (ruots. Wäxel- Låne och Depositions-Contoiret i Stor-Furstendömet Finland).[8] Turusta Helsinkiin pankki muutti vuonna 1819. Tästä pankista tuli vuonna 1840 Suomen Pankki[9], joka on maailman neljänneksi vanhin keskuspankki. Varsinaiset keskuspankkitehtävänsä Suomen Pankki aloitti vasta 1800-luvun loppupuolella, kun Suomi oli saanut oman rahan ja maahan oli perustettu liikepankkeja.[10]

Säästöpankit

Säästöpankit muodostavat Suomen vanhimman pankkiryhmän. Suomen ensimmäiset säästöpankit avattiin Turussa 1823 ja Helsingissä 1826. Säästöpankkeja perustettiin ensin kaupunkeihin, myöhemmin myös maaseudulle. Perustamisen taustalla oli säästöpankkiaate. Tavoitteena oli säännöllistä rahapalkkaa nauttivan työntekijäluokan taloudellisen aseman parantaminen. Ahkeruuden ja säästäväisyyden avulla köyhät voisivat itse parantaa omaa asemaansa. Tallettajien joukossa olikin paljon työläisiä ja palvelusväkeä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtui muutos, ja tämän väestönosan osuus tallettajista pieneni.[11][12][13]

Liikepankkien synty

Liikepankeista vanhin on Föreningsbanken i Finland (Suomen Yhdys-Pankki, SYP), joka sai senaatilta toimiluvan 21.5.1862. Sen osakepääomaa kerryttivät lähinnä kaupunkien kauppahuoneet eri puolilta Suomea. Vuonna 1872 syntyi sen rinnalle Nordiska Aktiebanken för Handel och Industri (Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten, Pohjoispankki). Sen perustajissa oli Viipurin saksalaisia kauppahuoneita. Suomalaisuusliike halusi suomenmielisen liikepankin, ja sellainen syntyi vuonna 1889 nimellä Kansallis-Osake-Pankki (Kansallispankki, KOP). Yhdyspankki ja Pohjoispankki fuusioituivat 1919 ottaen käyttöön nimen Pohjoismaiden Yhdyspankki (PYP). 1960-luvulla Yhdyspankki pyrki vahvistamaan suomenkielistä palveluaan ja 1975 palattiin nimeen Suomen Yhdyspankki.[14]

Muita 1800-luvulla perustettuja liikepankkeja:[15]

Pieniä paikallisia liikepankkeja syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Parhaiten niistä menestyi Helsingin Osakepankki (HOP).[14]

Postisäästöpankki

Postisäästöpankki perustettiin säästöpankkien kilpailijaksi vuonna 1887. Säästöpankkiaate oli myös Postisäästöpankin perustamisen takana. Postisäästöpankki tarjosi lähes koko maan kattavan konttoriverkoston postitoimipaikoissa ja paremmat aukioloajat.[16] Postisäästöpankin nimeksi vaihdettiin Postipankki 1970. Postipankista kehittyi ensin Leonia 1998, sitten Sampo Pankki 2001, ja yhteistyö postin kanssa päättyi. Sampo Pankki myytiin Danske Bankille 2006.

Työväen säästöpankit

Työväen säästöpankit olivat osa työväenliikkeen toimintaa ja ns. punapääomaa. Työväen säästöpankkeja perustettiin 1900-luvun alussa. Ne olivat erityisesti työväestön ja sen järjestöjen rahalaitoksia. Myöhemmin toimihenkilöiden osuus asiakkaista kasvoi. Työväen säästöpankkien perustamisen taustalla oli työväenliikkeen radikalisoituminen ja se, että työväenliikkeen järjestöillä ja yrityksillä oli vaikeuksia saada lainaa olemassa olleista pankeista.[17][18] Työväen säästöpankkien toiminta lakkasi pankkikriisissä 1992.

Osuuskassat ja osuuspankit

Osuuskassoja perustettiin Suomeen vuodesta 1903 alkaen. Ne olivat alkuaan pieniä yhden kylän tai kyläkunnan kattavia kassoja. Kassojen alkuperäinen tarkoitus oli parantaa pienviljelijöiden oloja tarjoamalla näille luottoa maatalouden kehittämiseen. Osuuskassojen toiminta laajeni myöhemmin muihinkin lainoihin ja talletuksiin. Osuuskassat toimivat koko maassa. Erityisen paljon niitä perustettiin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Suurimmat kassat toimivat kaupungeissa, mutta vielä pitkään silti korostettiin osuuskassojen roolia maanviljelijäväestön rahalaitoksina.[19]

Monninkylän osuuspankki.

Vuonna 1970 osuuskassat muutettiin osuuspankeiksi. Vuonna 1997 osuuspankit hajosivat kahteen pankkiryhmään, jotka nykyään tunnetaan nimillä OP ja POP Pankki.

Pankkikilpailua

Osuuspankit ja säästöpankit alkoivat menestyä 1960- ja 1970-luvuilla, sillä palkkatilit ja omistusasuntojen ostaminen vetivät tavallisiakin ihmisiä pankkien asiakkaiksi. Kun 1900-luvun alussa ohjautui yleisön talletuksista 70-80 % liikepankkeihin, 1950-1970-luvulla niiden osuus oli enää 35-40 %. Varsinainen pankkikilpailu alkoi kuitenkin vasta 1980-luvulla, kun ulkomaisen rahan maahantuonti sallittiin. Investointipankiksi pyrkinyt Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki (SKOP) alkoi tällöin pelata rohkeaa riskinottopeliä. HOP sen sijaan joutui vaikeuksiin valuuttakeinottelussa ja SYP sulautti sen itseensä.[14]

Pankkikriisi

Suomen talous ylikuumeni 1980-luvun lopussa. Varovaisimmat pankit alkoivat pyrkiä eroon huonoista lainoista, mutta SKOP ja monet säästöpankit jatkoivat riskinottoa. Neuvostoliiton kaupan pysähtyminen oli suurin syy siihen, että Suomen talous lamaantui vuonna 1991. Korkotaso nousi, kun Suomen luottoluokitus heikkeni. Pankit saivat yleisön vihan päällensä, kun korkojen nousun käsitettiin olevan pankkien syytä. Suomen Pankki otti syksyllä 1991 SKOP:n hallintaansa estääkseen sen konkurssin. Suomen Työväen Säästöpankki STS taas siirtyi kesällä 1992 KOP:n omistukseen. Suomen Säästöpankki ja SKOP jaettiin lokakuussa 1993 neljään osaan siten, että KOP, SYP, osuuspankit ja Postipankki saivat kukin yhden neljänneksen. Pankkien pelastamisessa oli myös otettava käyttöön roskapankit (Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal ja Siltapankki), joihin siirrettiin Suomen Säästöpankin ja STS:n ongelmaluotot.[14]

Fuusiot

Pankkikriisin selkiydyttyä alkoivat pankkialan fuusiot. Tasavahvasti yli sadan vuoden ajan kilpailleet KOP ja SYP ilmoittivat 9. helmikuuta 1995 fuusioituvansa. Uudeksi nimeksi otettiin Merita Pankki. Se alkoi pian hakea itselleen ulkomaista kumppania pärjätäkseen Euroopan pankkikilpailussa. Niinpä 13. lokakuuta 1997 julkaistiin tieto, että Merita fuusioituu ruotsalaisen postipankkitaustaisen Nordbankenin kanssa Merita-Nordbankeniksi (MNB). Syksyllä 1999 se osti norjalaisen Christiania Bank og Kreditkassen -pankin. Kun MNB fuusioitui 6. maaliskuuta 2000 tanskalaisen Unidanmark Bankin kanssa, syntyi Nordea.[14] Valtiollinen Postipankki yksityistettiin Suomessakin, ja sen nimeksi tuli vuonna 1998 Leonia. Vakuutusyhtiö Sampo yhdistyi Leonian kanssa vuoden 2000 lopussa, jolloin sen nimi muuttui Sampo Pankiksi, ja lopulta se päätyi helmikuussa 2007 tanskalaisomistukseen, osaksi Danske Bankia.[20]

Pankkityypit

Suomen Pankki on suomalainen keskuspankki.

Pankit voidaan jakaa vähittäispankkeihin (engl. retail bank), keskuspankkeihin (Central bank) ja investointipankkeihin (investment bank).lähde?

Vähittäispankeista yleisin on osakeyhtiömuotoinen liikepankki (commercial bank), joka yksinkertaistettuna ottaa vastaan talletuksia ja antaa lainaa. Liikepankit ovat suuri pankkiala, sillä ne tarjoavat palvelujaan sekä yksityishenkilöille että yrityksille. Säästöpankki (savings bank) on yksityishenkilöille suunnatun vähittäispankin muoto, jonka päätarkoitus on säästämisen edistäminen. Suomessa on myös osuuspankkeja, jotka ovat osuuskuntamuotoisia. Yksityispankit (private bank) tarjoavat yksityisyyttä ja laki- ja veroetuja. Tällaiset pankit perustetaan tavallisesti ns. veroparatiiseihin ja tällöin niistä voidaan käyttää nimitystä offshore-pankki (offshore bank) viitaten veroystävällisiin saarialueisiin.lähde?

Investointipankit auttavat yrityksiä ja valtioita keräämään pääomaa laskemalla liikkeelle arvopapereita ja johdannaisia, joilla sitten käydään kauppa pörsseissä. Investointipankit myös neuvovat yrityksiä mm. fuusioissa ja yritysostoissa (mergers and acquisitions, M&A) sekä sijoituksista irtautumisessa (divestment). Tätä kutsutaan pankin myyntipuoleksi (sell side). Lisäksi investointipankkien toimintaan kuuluu ostopuoli (buy side), johon kuuluvat eläkerahastot ja sijoitusrahastot (mukaan lukien hedgerahastot).

Nykyään pankki voi toimia samanaikaisesti sekä vähittäispankkina että investointipankkina. Nimityksiä käytetään pankin päätoiminta-alan mukaan. Lisäksi jotkin pankit ovat erikoistuneet vain tiettyyn toiminta-alaan.

Eurooppalainen pankkijärjestelmä

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Kahdeksan vuotta vanhaa tekstiä.

Suomessa 60 % luotoista ja talletuksista oli ulkomaisten pankkien hallussa vuonna 2008. EU-ministerit haluavat yhtenäistää pankkien raportointijärjestelmän 2012 mennessä. Iso-Britannia, Ranska ja Saksa haluavat valvoa pankkeja kotimaasta. Suomi haluaa antaa valvontatehtävän ulkomaiselle omistajamaalle.[21]

EU:n valtiovarainministerit päättivät nostaa yksityishenkilöiden pankkitalletussuojan 50 000 euroon aiemmasta 20 000 eurosta Luxemburgissa lokakuussa 2008. Suomessa talletussuoja oli aiemmin 25 000 euroa ja se nostettiin 50 000 euroon lokakuussa 2008.[22] Aiemmin lokakuussa 2008 kansallisia päätöksiä talletussuojan nostamiseksi tekivät ainakin Irlanti, Saksa, Britannia, Itävalta, Tanska ja Ruotsi.[23]

Pankeilta vaaditaan vakavaraisuutta ja kerätään varoja mahdollisen valtionavun rahoittamiseen. Ruotsi nostaa pankkien riskirahaaselvennä vuoden 2018 alusta.[24]

Maailman sata suurinta pankkiryhmää S&P Globalin mukaan 2022

Valtio Pankki[25] Varat yhteensä
(2021)
(USD miljardia) 		Sija
1 Industrial and Commercial Bank of China Limited 5 536,53  Kiina
2 China Construction Bank 4 762,46  Kiina
3 Agricultural Bank of China 4 575,95  Kiina
4 Bank of China 4 206,53  Kiina
5 JPMorgan Chase 3 743,57  Yhdysvallat
6 Mitsubishi UFJ Financial Group 3 176,84  Japani
7 Bank of America 3 169,50  Yhdysvallat
8 HSBC 2 953,64  Britannia
9 BNP Paribas 2 905,83  Ranska
10 Crédit Agricole 2 674,35  Ranska
11 Citigroup Inc, 2 291,41  Yhdysvallat
12 SMBC Group 2 176,94  Japani
13 Japan Post Bank 1 998,98  Japani
14 Postal Savings Bank of China 1 981,53  Kiina
15 Mizuho Financial Group 1 957,87  Japani
16 Wells Fargo 1 948,07  Yhdysvallat
17 Barclays 1 874,40  Britannia
18 Bank of Communications 1 836,38  Kiina
19 Banco Santander 1 814,90  Espanja
20 Groupe BPCE 1 724,12  Ranska
21 Société Générale 1 665,47  Ranska
22 Deutsche Bank 1 505,74  Saksa
23 Toronto-Dominion Bank 1 486,40  Kanada
24 Goldman Sachs 1 463,99  Yhdysvallat
25 China Merchants Bank 1 455,94  Kiina
26 Royal Bank of Canada 1 376,79  Kanada
27 Industrial Bank 1 354,25  Kiina
28 China Citic Bank 1 266,08  Kiina
29 Shanghai Pudong Development Bank 1 251,38  Kiina
30 Crédit Mutuel 1 249,36  Ranska
31 Intesa Sanpaolo 1 215,74  Italia
32 Lloyds Banking Group 1 200,41  Britannia
33 Morgan Stanley 1 188,14  Yhdysvallat
34 UBS 1 117,18  Sveitsi
35 China Minsheng Bank 1 094,48  Kiina
36 ING Group 1 081,87  Alankomaat
37 NatWest Group 1 058,86  Britannia
38 UniCredit 1 042,50  Italia
39 Scotiabank 978,48  Kanada
40 China Everbright Bank 929,08  Kiina
41 Norinchukin Bank 927,77  Japani
42 Bank of Montreal 908,62  Kanada
43 La Banque postale 878,32  Ranska
44 Commonwealth Bank 836,05  Australia
45 Credit Suisse 829,12  Sveitsi
46 Standard Chartered 827,82  Britannia
47 Banco Bilbao Vizcaya Argentaria 818,21  Espanja
48 Ping An Bank 774,70  Kiina
49 CaixaBank 773,38  Espanja
50 Rabobank 727,37  Alankomaat
51 DZ Bank 713,38  Saksa
52 Australia and New Zealand Banking Group 709,01  Australia
53 State Bank of India 694,90  Intia
54 Westpac Banking Group 677,88  Australia
55 Canadian Imperial Bank of Commerce 676,95  Kanada
56 National Australia Bank 670,70  Australia
57 Resona Holdings 662,32  Japani
58 Nordea 648,64  Suomi
59 Danske Bank 602,01  Tanska
60 U.S. Bancorp 573,28  Yhdysvallat
61 KB Financial Group 557,35  Etelä-Korea
62 PNC Financial Services 557,19  Yhdysvallat
63 Sumitomo Mitsui Trust Holdings 553,87  Japani
64 Huaxia Bank 550,75  Kiina
65 Sberbank 548,58  Venäjä
66 Shinhan Bank 544,14  Etelä-Korea
67 Truist Financial Corp 541,24  Yhdysvallat
68 Commerzbank 536,65  Saksa
69 DBS Bank 508,89  Singapore
70 China Guangfa Bank 493,36  Kiina
71 Bank of Beijing 474,36  Kiina
72 ABN AMRO 453,90  Alankomaat
73 Bank of New York Mellon 444,44  Yhdysvallat
74 Capital One 432,38  Yhdysvallat
75 Nonghyup Bank 425,58  Etelä-Korea
76 Hana Financial Group 421,81  Etelä-Korea
77 Bank of Shanghai 411,53  Kiina
78 OCBC Bank 402,16  Singapore
79 Bank of Jiangsu 400,75  Kiina
80 KBC Bank 393,17  Belgia
81 Nomura Holdings 392,71  Japani
82 Nationwide Building Society 385,40  Britannia
83 Woori Bank 375,42  Etelä-Korea
84 Itaú Unibanco 371,38  Brasilia
85 Handelsbanken 370,13  Ruotsi
86 Skandinaviska Enskilda Banken 365,43  Ruotsi
87 China Zheshang Bank 359,97  Kiina
88 Erste Group 350,96  Itävalta
89 DNB 342,97  Norja
90 Banco do Brasil 340,89  Brasilia
91 United Overseas Bank 340,70  Singapore
92 Industrial Bank of Korea 334,19  Etelä-Korea
93 Landesbank Baden-Württemberg 321,05  Saksa
94 State Street Corporation 314,62  Yhdysvallat
95 Caisses Desjardins 313,78  Kanada
96 Raiffeisen Gruppe 312,07  Sveitsi
97 Swedbank 304,20  Ruotsi
98 Bayerische Landesbank 303,14  Saksa
99 Banco Bradesco 300,73  Brasilia
100 Qatar National Bank 300,24  Qatar

Katso myös

Lähteet

  • Kuusterä, Antti: Aate ja raha: Säästöpankit suomalaisessa yhteiskunnassa 1822–1994. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13932-0

Viitteet

  1. ↑ Kauko, Karlo: Lyhyt johdatus rahaan Suomen Pankki.
  2. ↑ Laki luottolaitostoiminnasta (9.2.2007/121) 9, 21 ja 22 §.
  3. ↑ a b History of Banking History World. Viitattu 18.1.2013.
  4. ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 4, s. 165. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09732-2
  5. ↑ a b History of Banking History World. Viitattu 18.1.2013.
  6. ↑ Nauert, Charles G.: Bardi 2004. Historical Dictionary of Renaissance. Viitattu 18.1.2013.
  7. ↑ a b History of Banking History World. Viitattu 18.1.2013.
  8. ↑ Suomen historian dokumentteja Pauli Kruhse. Tallennettu 30.10.2013
  9. ↑ Seppo Honkapohja, näyttelyssä ”Kolme valuuttaa, kaksi vuosisataa, yksi Suomen Pankki” 20.1.2011. Tallennettu 31.10.2013
  10. ↑ Historia Suomen Pankki. Viitattu 18.1.2013.
  11. ↑ Lyytinen, Eino: Työväen pankki. STS ja sen edeltäjät 1909–1984, s. 18–21. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5983-9
  12. ↑ Kuusterä, 1995 s. lähde tarkemmin?
  13. ↑ 190 vuotta Säästöpankkihistoriaa, Saastopankki.fi
  14. ↑ a b c d e Kuisma, Markku & Keskisarja, Teemu: Erehtymättömät, s. 21–24, 40, 99, 91, 169, 177–178, 208, 235, 266, 299–302, 314–320, 336–348, 354, 380–384, 430, 437–441. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39228-7
  15. ↑ Blomstedt, Yrjö: Kyläkassasta osuuspankkiin. Osuuspankkihistoriaa 75 vuoden ajalta 1902–1977, s. 23. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1456-1
  16. ↑ Kuusterä, s. 106.
  17. ↑ Kuusterä, 1995, s. 165–166
  18. ↑ Lyytinen, Eino: Työväen pankki: STS ja sen edeltäjät 1909–1984, s. 435. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5983-9
  19. ↑ Blomstedt, Yrjö: Kyläkassasta osuuspankkiin: Osuuspankkihistoriaa 75 vuoden ajalta 1902–1977. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978.
  20. ↑ Suomen toimintojen historia Danske Bank. Viitattu 3.5.2013. (suomeksi)
  21. ↑ Suomi ja useimmat vanhat EU-maat erimielisiä pankkien valvonnasta, Helsingin Sanomat 14.9.2008 B3
  22. ↑ EU päätti talletussuojan nostamisesta Yle 7.10.2008
  23. ↑ HS 7.10.2008 B3lähde tarkemmin?
  24. ↑ Regeringen går vidare med höjning av avgifter för banker Svenska TV Nyheter 8 juni 2017
  25. ↑ The world's 100 largest banks, 2022 www.spglobal.com. Viitattu 21.3.2023. (englanti)

Aiheesta muualla

Yleistä

Lainsäädäntö

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pankki&oldid=22734773”