Paul Karrer

Paul Karrer (21. huhtikuuta 1889 Moskova – 18. kesäkuuta 1971 Zürich) oli sveitsiläinen orgaaninen kemisti, joka tunnetaan parhaiten hänen vitamiineja koskevista töistään. Hän ja Walter Haworth saivat vuonna 1937 Nobelin kemianpalkinnon.

Karrer syntyi Moskovassa ja hänen isänsä Paul Karrer ja äitinsä Julie Lerch olivat Sveitsin kansalaisia. Vuonna 1892 Karrerin perhe muutti takaisin Sveitsiin. Ensin Paul Karrer opiskeli Aaraussa ja hän valmistui 1908. Hän opiskeli kemiaa Zürichin yliopistossa Alfred Wernerin johdolla. Valmistuttuaan filosofian tohtoriksi hän työskenteli assistenttina kemian laitoksella. Sittemmin hän työskenteli Frankfurt am Mainissa kemistinä. Vuonna 1919 hänestä tuli kemian professori sekä kemian laitoksen johtaja.

Karrerin varhaiset tutkimukset käsittelivät metallikompleksiyhdisteitä, mutta hänen tärkeimpien tutkimustensa kohtein olivat kasvien pigmentit erityisesti keltaiset karotenoidit. Hän selvitti niiden kemiallisia rakenteita ja osoitti, että jotkut niistä olivat muodostuneet A-vitamiini -runkoon. Karrerin työt loivat perustan beetakaroteenin, tärkeän A-vitamiinin esiasteen, oikean kemiallisen rakenteen selvittämiselle. Se oli ensimmäinen kerta ,jolloin vitamiinin tai sen esiasteen rakenne selvitettiin. Myöhemmin Karrer saiselville C-vitamiinin rakenteen sekä laajensi tutkimuksiaan B_{2-vitamiiniin} sekä E-vitamiiniin. Karrerin tärkeä panos flaviinien tutkimukselle johti laktoflaviinin, joka on osa B_{2-vitamiinikompleksia, tunnistamiseen.}

Karrer julkaisi lukuisia tutkimuksiaan ja ansaitsi useita kunnianosoituksia ja palkintoja. Karrer meni naimisiin Helena Froelichin kanssa vuonna 1914. He saivat kaksi poikaa.

Aiheesta muualla

• Karrerin elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla