Alma Söderhjelm

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. huhtikuuta 2024 kello 07.47 käyttäjän Abc10 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 6. huhtikuuta 2024, perustui tähän versioon.
Alma Söderhjelm
Henkilötiedot
Syntynyt10. toukokuuta 1870
Viipuri
Kuollut16. maaliskuuta 1949 (78 vuotta)
Saltsjöbaden
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti historiantutkija ja kirjailija
professori
Vanhemmat Woldemar Söderhjelm
Amanda Olivia Clouberg

Alma Söderhjelm (10. toukokuuta 1870 Viipuri – 16. maaliskuuta 1949 Saltsjöbaden, Ruotsi) oli suomenruotsalainen historiantutkija ja kirjailija.[1] Hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen professori ja sitä ennen Pohjoismaiden ensimmäinen naisdosentti. Söderhjelm omisti huomattavan osan urastaan Ranskan historialle, ja hänet tunnettiin etenkin Ranskan vallankumouksen tutkijana.[2] Hän asui pitkään Ruotsissa.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alma Söderhjelmin vanhemmat olivat Suomen prokuraattori Woldemar Söderhjelm ja Amanda Olivia Clouberg.[1][3] Äidinisä oli kauppaneuvos Carl Gabriel Clouberg. Alman veljiä olivat kirjallisuudentutkijat Werner ja Torsten Söderhjelm sekä hovioikeudenneuvos Karl Harald Söderhjelm.[4] Alma Söderhjelm oli naimaton ja lapseton.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Söderhjelm syntyi Viipurissa, kävi siellä ruotsalaisen tyttökoulun ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1889. Hän opiskeli yleistä historiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1893.[2] Vuonna 1895 Söderhjelm matkusti Pariisiin kokoamaan aineistoa Ranskan vallankumouksen aikaista lehdistöä koskevaan väitöskirjaan ja väitteli vuonna 1900 tohtoriksi, kolmantena naisena Helsingin yliopistossa.[5] Väitöskirja oli ensimmäinen osa tutkimusta Le régime de la presse pendant la révolution française, ja se käsitteli Ranskan lehdistöä vallankumouksen aikana vuoteen 1794. Toinen, vuoteen 1799 ulottunut osa ilmestyi seuraavana vuonna. Työtä oli Pariisissa ohjannut aihepiirin keskeinen tutkija Alphonse Aulard. Söderhjelmin tutkimusta kiiteltiin Ranskassa ja muualla Euroopassa.[1]

Söderhjelmiä pidettiin erittäin ansioituneena tutkijana. Väitöskirjan ohella hänen tieteellisiä päätöitään ovat kuningatar Marie Antoinetten ja ruotsalaisen vapaaherra Hans Axel von Fersenin suhteita selvittänyt Fersen et Marie-Antoinette (1930). Söderhjelm tutki laajalti Ruotsin ja Ranskan vallankumouksen välisiä suhteita. Hän kirjoitti myös suurelle yleisölle suunnattuja yleisteoksia kuten Den stora revolutionen (1927–1929), elämäkertoja, esseekokoelmia ja yhden näytelmän. Hän toimi myös ahkerasti sanomalehtikirjoittajana ja pakinoitsijana ruotsalaisissa naistenlehdissä.[5] Hän kirjoitti tieteellisiä töitä ja muistelmateoksia 34 niteen verran sekä viisi romaania, kahdeksan pakinakokoelmaa ja yhden elokuvakäsikirjoituksen. Opetustyössään Söderhjelm painottui Ranskan ja Italian uusimman ajan historiaan. Lisäksi hän kirjoitti Raahen ja Pietarsaaren kaupunkien historiat.[1]

Söderhjelm oli aikanaan naisena yliopistotehtävissä monessa mielessä uranuurtaja ja joutui kärsimään sukupuolestaan.[5] Väitöskirjatutkimuksen ilmestyttyä yliopiston konsistori esitti yksimielisesti hänen nimittämistään dosentiksi, mutta Venäjän keisari Nikolai II ei hyväksynyt nimitystä. Tähän vaikutti sekin, että Söderhjelm osallistui silloisen sortokauden aikana poliittiseen oppositiotoimintaan yhdessä veljensä Werner Söderhjelmin kanssa. Poliittisten olojen muututtua keisari nimitti Söderhjelm vuonna 1906 yleisen historian dosentiksi yliopiston uuden vt. kanslerin August Langhoffin esityksestä. Söderhjelm oli Suomen ensimmäinen ja vuoteen 1917 koko Venäjän valtakunnan ainoa naispuolinen dosentti.[1][6]

Vuonna 1911 Söderhjelm anoi naisille välttämätöntä erivapautta voidakseen tulla nimitetyksi yleisen historian professuuriin, jonka tiedettiin vapautuvan hänen entisen opettajansa J. R. Danielson-Kalmarin pian eläköityessä. Hänen anomuksensa kuitenkin hylättiin vuoden 1912 lopussa, koska konsistorin jäsenenä professorit joutuivat eräissä yhteyksissä käyttämään myös tuomiovaltaa ja tuolloinen hallitusmuoto salli vain miesten toimia tuomareina.[1][6] Yliopiston juridisen tiedekunnan vähemmistö olisi ollut valmis antamaan Söderhjelmille oikeuden professuurin siten, että hänet olisi vapautettu virkaan liittyvistä tuomarinvelvollisuuksista. Tämän kuitenkin pelättiin luovan ennakkotapauksen, jonka nojalla Venäjän keisari voisi nimittää Suomeen virkamiehiksi epäpäteviä venäläisiä vapauttamalla heidät osasta virkavelvollisuuksiaan.[6] Tapauksen herättämän huomion vuoksi asetusta muutettiin lopulta siten, että naiset saivat oikeuden professoreina toimimiseen. Siinä vaiheessa Söderhjelmin hakema professuuri oli kuitenkin jo täytetty toisella henkilöllä.[1]

Kun Söderhjelm ei saanut Helsingistä professuuria, hän asettui yliopiston myöntämän matkastipendin turvin asumaan Ruotsiin. Siellä hän jatkoi tutkimustyötään, mutta ryhtyi myös seurustelemaan kulttuuripiirien kanssa ja työskentelemään toimittajana sekä kirjailijana. Hän oli 1920- ja 1930-luvulla tunnetuimpia suomalaisia Ruotsissa. Söderhjelm erosi dosentuuristaan Helsingissä vuonna 1927 ja aikoi jäädä asumaan Ruotsiin vapaana kirjailijana.[1] Samana vuonna hänelle kuitenkin perustettiin oma henkilökohtainen professuuri yksityiseen ruotsinkieliseen Åbo Akademiin kauppaneuvoksetar Ellen Dahlströmin lahjoitusvaroilla.[7][1] Söderhjelmistä tuli näin viimein Suomen ensimmäinen naisprofessori.[5] Professuuri ei vastannut Söderhjelmin odotuksia, mutta Turun-kautenaan hän kirjoitti monet merkittävimmistä teoksistaan. Vuosina 1929–1938 ilmestyivät myös viisiosaiset muistelmat.[1] Virkauransa päätyttyä vuonna 1937 Söderhjelm muutti uudelleen Tukholmaan.[5]

Söderhjelmin kaunokirjallinen teos Kärlekens väninna herätti ilmestyessään huomiota. Sitä pidettiin avainromaanina, jossa aiheena ovat hänen kaksi epäonnista rakkaussuhdettaan: Nylle eli Werner Nylander – sukua Söderhjelmin ystävättärelle Elin Nylanderille, joka toimi vastarintajärjestö Naiskagaalissa – sekä Cavall eli näyttelijä Ragnar Hyltén-Cavallius.[8]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Le régime de la presse pendant la révolution française. Tome 1. Helsingfors: Tekijä. 1900. – Väitöskirja
  • Le régime de la presse pendant la révolution française. Tome 2. Paris: H. Welter 1901.
    • Le régime de la presse pendant la révolution francaise. 1–2. Genève: Slatkin reprints, 1971.
  • Föreningen de Blindas Vänner i Finland 1887–1903. Helsingfors: De Blindas Vänner, 1903.
  • Kulturförhållanden under franska revolutionen. 1–2. Helsingfors: Hagelstams förlagsaktiebolag, 1903.
    • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä. Suomentanut O. A. Kallio. Otava, 1903. – (Tieteen työmailta; 2.).
  • Äänioikeusasia Ranskan vallankumouksen aikana. Kotka: Reino Drockila, 1903.
  • M:me Rolands bref i urval öfversatta af Alma Söderhjelm. Helsingfors: Helios, 1905.
  • Jakobstads historia. Första delen, Pedersöre historia intill Jakobstads grundläggning. Helsingfors: Edlundska bokhandeln distribution, 1907 – 2. p. Jakobstads stad, 1974
  • Jakobstads historia. Andra delen, Andra perioden: daningens tid 1721–1808. Helsingfors: Edlundska bokhandeln distribution, 1909 – 2. p. Jakobstads stad, 1974
  • Brahestad 1649–1899. Helsingfors: Akademiska bokhandeln, 1911
    • Raahen kaupunki 1649–1899. Helsinki: Akateeminen kirjakauppa, 1911
  • Jakobstads historia. Tredje delen, Tredje perioden: utvecklingens tid 1808–1913. Helsingfors: Akademiska bokhandeln, 1914 – 2. p. Jakobstads stad, 1974
  • Historiska essayer. 1, Napoleons syskon. Borgå: Schildt, 1916.
  • Revolutionärer och emigranter. Schildt, 1918. – (Schildts 7 marks böcker; (10)). – (Historiska essayer; 2.).
  • Vägen till friheten: historiskt skådespel i fyra akter. Schildt, 1919.
  • Sverige och den franska revolutionen: bidrag till kännedom om Sveriges och Frankrikes inbördes förhållande i slutet av 1700-talet. 1, Gustav III:s tid. Söderström, 1920.
  • Tjugu små dikter. Söderström, 1920.
  • Det främmande ögat: utfall och infall. Söderström, 1921.
  • Kärlekens väninna. Söderström, 1922.
  • Den flygande holländaren: en episod. Söderström, 1923.
  • Den franska revolutionen: en översikt. Natur och kultur, 1924. – (Natur och kultur; 32.)
  • Den franska revolutionen: en översikt. Söderström, 1924. – (Natur och kultur; 35.)
  • Sverige och den franska revolutionen: bidrag till kännedom om Sveriges och Frankrikes inbördes förhållande i slutet av 1700-talet. 2, Förmyndarregeringens tid 1792–1796. Söderström, 1924.
  • Axel von Fersens dagbok. 1–4. delen. Julk. Alma Söderhjelm. Bonnier, 1925, 1926, 1928, 1936.
  • Unga träd: roman. Bonnier, 1925.
  • Elsbets och min hemlighet. Schildt, 1927.
  • Den stora revolutionen. 1, Monarkiens tid. Söderström, 1927r.
  • Min värld. 1–3. Bonnier, 1929–1931.
  • Den stora revolutionen. 2, Republikens tid. Söderström, 1929.
  • Fersen et Marie-Antoinette. Paris: Kra, 1930.
  • Den franska revolutionen. Natur och kultur, 1930. – (Natur och kultur; 32.).
  • Guldskrinet: roman. Stockholm: Schildt, 1930.
  • Orätt men ingen synd: vardagskåserier. Bonnier, 1931.
  • Mina sju magra år. Bonnier, 1932.
  • Fem bröd och två fiskar: vardagskåserier. Bonnier, 1933.
  • Kärlek och politik. Schildt, 1933.
  • Marie-Antoinette et Barnave: correspondance secrète: (juillet 1791 – janvier 1792). Paris: Librairie Armand Colin, 1934.
  • Marie Antoinettes stora hemlighet. Stockholm: Schildt, 1934.
  • Prinsar och prinsessor av Corsika. Stockholm: Schildt, 1935.
  • Av Bonaparternas ätt. Schildt, 1936.
  • En bok om konsten att köpa. Gustaf Näsström, Karl Asplund & Alma Söderhjelm. Stockholms stads hantverksförening, 1937.
  • Georg Carl von Döbeln. Schildt, 1937.
  • Åbo tur och retur. Bonnier, 1938.
  • Carl Johan: ett karaktärsporträtt. Bonnier, 1939.
  • Råd till fruar och fröknar. Bonnier, 1939.
  • Fem droppar i aftongroggen: presetbok till herrarna i kräftsäsongen. Bonnier, 1940.
  • Finlands ära, skyldighet och vilja. Bonniers, 1940
  • Korta komplimanger. Bonnier, 1941.
  • Spel och verklighet: historiska essäer. Bonnier, 1941.
  • Hur står det till?. Bonnier, 1943.
  • Alma Söderhjelm ja Carl-Frederik Palmstierna: Oscar I. Bonniers, 1944.
  • Gustaf III:s syskon: några spadtag i tidens lösa sand. Bonniers, 1945.
  • Glöm din ålder av Alma Söderhjelm ym. Stockholm: Wahlström & Widstrand, 1946.
  • Den lössläppta tungan: kåserier. Bonniers, 1947.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Engman, Marja: Det främmande ögat: Alma Söderhjelm i vetenskapen och offentligheten. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 602. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1996. ISSN 0039-6842 ISBN 951-583-028-1
  • Engman, Marja: Alma Söderhjelmin bibliografia. Åbo Akademi 2013. Teoksen verkkoversio.
  • Engman, Marja: ”En franskinriktad historiker”, Svenska historiker, s. 337–346. Toimittanut Ragnar Björk. Norstedt, Stockholm 2009. ISBN 978-91-1302-374-8
  • Engman, Marja: Kvinnan som inte förfärades. Ennen ja nyt: Turun yliopiston historia-aineiden verkkolehti, 2006. Artikkelin verkkoversio.
  • Lönnqvist, Bo: Alma Söderhjelm: Ett litteraturantropologiskt porträtt. ((SFV:s biografiserie, 5.) Skrifter utgivna av Svenska folkskolans vänner, 198) Helsingfors: Svenska folkskolans vänner, 2013. ISSN 1456-8233 ISBN 978-951-9087-18-4

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Engman, Marja: Söderhjelm, Alma (1870–1949) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 2.11.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ a b Suomen ensimmäinen naisprofessori, historiantutkija Alma Söderhjelm. Humanistilehti, 2006, nro 8, s. 34.
  3. ↑ Söderhjelm Alma. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  4. ↑ Sainio, Venla: Söderhjelm, Woldemar (1832–1904) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007 (päivitetty 14.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ a b c d e Engman, Marja: Alma Söderhjelm – Ranskan historian tutkija. Tieteessä tapahtuu, 1996, nro 7.
  6. ↑ a b c Klinge, Matti (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 523–525. Otava, Helsinki 1989.
  7. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 716. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  8. ↑ Pia Ingström: Att slå huvudet i sin image Hufvudstadsbladet. 25.3.2018. Viitattu 2.1.2023. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alma_Söderhjelm&oldid=22305125”