Tori Amos

Tori Amos
[[Tiedosto:|250px|Tori Amos vuonna 2012.]] Tori Amos vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt	22. elokuuta 1963
Ammatti	laulaja, pianisti, lauluntekijä, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi	Tori Amos ja Tori
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1979–
Tyylilajit	alternative rock, piano rock, pop, experimental, electronica, taidemusiikki
Soittimet	laulu, piano, koskettimet, cembalo, klavikordi, klavinetti, Hammond-urut, harmoni
Yhtyeet	Y Kant Tori Read (n. 1986–1988)
Levy-yhtiöt	Atlantic Records (1988–2001) Epic Records (2002–2008) Rhino Records (2006) Eagle Records (2008) Universal Republic (2009– ) Deutsche Grammophon (2011– )
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
[toriamos.com Kotisivut]
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Tori Amos (oikealta nimeltään Myra Ellen Amos, s. 22. elokuuta 1963 Newton, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja, pianisti ja lauluntekijä, joka on tunnettu pianovetoisesta pop- ja rock-vaikutteita yhdistelevästä musiikistaan ja voimakkaista, muun muassa ihmissuhteita, uskontoa, seksuaalisuutta ja henkilökohtaisia tragedioita käsittelevistä sanoituksistaan. Amosin musiikissa on vaikutteita muun muassa Kate Bushin, Joni Mitchellin, Leonard Cohenin ja Led Zeppelinin musiikista sekä klassisesta pianomusiikista.

Amos julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Little Earthquakes vuonna 1992. Hänen menestyneimpiä kappaleitaan ovat ”Cornflake Girl”, ”Professional Widow”, ”Pretty Good Year”, ”Crucify”, ”Spark” ja ”A Sorta Fairytale”. Amos tunnetaan myös alter egoistaan, joiden rooleihin hän on eläytynyt useilla albumeilla ja kiertueilla.

Amosin pääsoitin on Bösendorfer-piano, mutta hän soittaa myös koskettimia, cembaloa, klavikordia ja Hammond-sähköurkuja. Konserteissa Amosilla on omaperäinen tapa soittaa joissakin kappaleissa toisella kädellä pianoa ja toisella sähköurkuja tai cembaloa. Hänen säestäjinään live-esiintymisissä ovat useimmiten rumpali Matt Chamberlain ja basisti Jon Evans. Amos on esiintynyt Suomessa vuonna 2007 Provinssirockissa ja vuonna 2010 Pori Jazzeilla. 28. syyskuuta 2011 hän aloitti Night of Hunters Tour -kiertueen Helsingin jäähallista.

Nuoruus

Tori Amos on vanhempiensa kolmas lapsi. Hänen isänsä Edison Amos toimii metodistikirkon pastorina ja hänen äitinsä Mary Ellen oli kotiäiti Torin ollessa lapsi. Mary Ellen on osittain cherokee-intiaani. Amosin intiaaniveri selittää osin hänen kiinnostuksensa luonnonuskontoihin ja intiaanikulttuureihin.

Amos aloitti pianon soittamisen kaksivuotiaana. Hänet todettiin musikaalisesti hyvin lahjakkaaksi ja viisivuotiaana hänet hyväksyttiin arvostettuun musiikkikouluun Peabody Conservatoryyn. 11-vuotiaana hänet erotettiin koulusta, koska hän halusi soittaa korvakuulolta nuottien sijaan eikä soittanut mitä hänen toivottiin soittavan. Amos jatkoi kuitenkin soittamista ja alkoi esiintyä ravintoloissa ja klubeilla 14-vuotiaana.

Muusikon ura

Alkuaika

17-vuotiaana hän voitti veljensä kanssa Baltimoren kaupungin järjestämän kilpailun kaupungin tunnuslaulusta ja Amosin ensimmäinen single Baltimore/Walking With You julkaistiin. Tuolloin hän käytti vielä oikeaa nimeään Ellen Amos. Myöhemmin hän vaihtoi taiteilijanimekseen Torin.

1980-luvulla Amos kuului yhtyeeseen Y Kant Tori Read. Amosin lisäksi yhtyeessä soittivat kitaristi Steve Caton, basisti Brad Cobb ja myöhemmin Guns N’ Roses- ja Velvet Revolver -yhtyeissä vaikuttanut Matt Sorum. Yhtyeen nimi tuli Amosin haluttomuudesta lukea nuotteja Peabody-aikoina. Yhtye julkaisi vuonna 1988 popalbumin Y Kant Tori Read, joka kuitenkin floppasi. Y Kant Tori Read hajosi pian tämän jälkeen.

Little Earthquakes ja Under the Pink (1990–1995)

Yhtyeen hajottua Amos ryhtyi sooloartistiksi laulajana ja pianistina. Hänen ensimmäinen soololevynsä Little Earthquakes (1992) sai hyvät arvostelut ja menestyi. Little Earthquakesin sanoitukset ovat henkilökohtaisia ja käsittelevät muun muassa ihmissuhteita sekä Amosin 1980-luvulla kokemaa raiskausta (esimerkiksi ”Me and A Gun”) ja selviytymistä sen aiheuttamista traumoista. Amosin raiskasi aseella uhaten eräs paikallisen musiikkiklubin vakioasiakas jolle Amos suostui antamaan soittamansa pianokeikan jälkeen autokyydin Tyyliltään albumi on akustista pianorockia.

Amosin seuraava albumi Under the Pink ilmestyi vuonna 1994. Under the Pink on yksi Amosin kaupallisesti menestyneimmistä. Se sisältää Amosin ehkä tunnetuimman kappaleen ”Cornflake Girl”. Albumilta julkaistiin singlenä "Cornflake Girl", "Pretty Good Year", "Past the Mission" ja "God". Albumi on Amosin edellisen levyn tavoin pääosin akustinen ja useissa kappaleissa, etenkin 9-minuuttisessa päätösraidassa "Yes, Anastasia", on vaikutteita klassisesta pianomusiikista. Sanoitukset käsittelevät uskontoa ja ihmissuhteita, etenkin naisten välisiä viha- ja ystävyyssuhteita. Albumi sai kolme Grammy-ehdokkuutta.

Boys for Pele ja From the Choirgirl Hotel (1996–1998)

Amos esiintymässä ”Dew Drop Inn” -kiertueella vuonna 1996.

Seuraavalla 1996 ilmestyneellä albumilla Boys for Pele Amos soittaa pianon lisäksi cembaloa ja klavikordia. Levy käsittelee henkistä uudistumista, ihmissuhteita ja eroamista. Sanoituksissa on paljon viittauksia mytologioihin. Albumin nimi tulee havaijilaisesta tulijumalattaresta Pelestä. Levyn tunnetuin kappale on ”Professional Widow”. Armand van Helden teki laulusta tekno-remixin, josta tuli hitti. Albumin muita singlejä olivat "Caught a Lite Sneeze" ja balladi "Hey Jupiter".

Vuonna 1998 ilmestyneellä albumilla From the Choirgirl Hotel Amosilla on taustanaan rockyhtye. Monet kappaleista ovat synkkiä ja käsittelevät muun muassa Amosin kokemuksia keskenmenoista (esimerkiksi ”Spark”). Amos sai 1990-luvulla kolme keskenmenoa, jotka aiheuttivat surua, ahdistusta ja masennusta. Albumilta julkaistiin singlet ”Spark”, ”Jackie’s Strength” ja ”Raspberry Swirl”.

To Venus and Back ja Strange Little Girls (1999–2001)

Amosin seuraava albumi To Venus and Back on tupla-CD, jonka toisella levyllä on uusia kappaleita ja toisella live-konsertti. Uusissa kappaleissa on Amosin aiempaa tuotantoa enemmän vaikutteita elektronisesta musiikista. Albumilta julkaistiin singleinä kappaleet "Bliss", "Glory of the 80s" ja "1000 Oceans". Albumi sai kaksi Grammy-ehdokkuutta.

Vuonna 2001 ilmestynyt Strange Little Girls on cover-levy, jonka kaikki kappaleet ovat cover-versioita miesten esittämistä lauluista. Amos sanoi halunneensa tuoda naisnäkökulmaa miesten lauluihin. Levyllä on coverversiot muun muassa kappaleista ”Enjoy the Silence” (Depeche Mode), ”Strange Little Girl” (The Stranglers), ”’97 Bonnie & Clyde” (Eminem) ja ”Raining Blood” (Slayer). Levyn ilmestyttyä Amos irtisanoi sopimuksensa Atlantic Records -yhtiön kanssa.

Scarlet’s Walk ja The Beekeeper (2002–2005)

Vuonna 2002 ilmestynyt Scarlet’s Walk poikkeaa suuresti Amosin aiemmista levyistä. Scarlet’s Walkin laulut kertovat yhtenäisen tarinan Scarlet-nimisen naisen elämästä ja matkasta halki Yhdysvaltojen. Kappaleiden lyriikoissa käsitellään myös Amerikan alkuperäiskansojen historiaa ja uskontoa. Levyn tunnetuin kappale on singlenä julkaistu balladi ”A Sorta Fairytale”. Musiikillisesti albumi palaa Amosin kahden ensimmäisen levyn akustiseen maisemaan. Useimmat kappaleet ovat rauhallisia pianoballadeja.

Scarlet’s Walkin jälkeisestä kiertueesta kuvattiin live-DVD Welcome to Sunny Florida. DVD:n yhteydessä on EP Scarlet’s Hidden Treasures, joka sisältää Scarlet’s Walkilta poisjääneitä kappaleita. Vuonna 2003 ilmestyi Amosin ensimmäinen kokoelmalevy Tales of a Librarian, joka sisältää kappaleita vuosilta 1992–1998 sekä kaksi uutta kappaletta.

Vuonna 2005 ilmestynyt The Beekeeper jatkaa rauhallisella linjalla eikä Amosin elämän traumoja enää käsitellä. Sanoitusten teemoja ovat parisuhde ja perhe sekä hengellisyys, erityisesti kristinusko ja gnostilaisuus. Kappaleessa "The Power of Orange Knickers" vierailee laulaja Damien Rice. Levyllä Amos soittaa pianon lisäksi Hammond-urkuja. Levy on ensimmäinen Epic Records -levy-yhtiön julkaisemista Amosin albumeista. Samana vuonna The Beekeeperin kanssa ilmestyi Amosin 12 live-cd:n boksi The Original Bootlegs.

American Doll Posse (2006–2008)

Amos esiintymässä Israelissa vuonna 2007.

Syyskuussa 2006 Amos julkaisi viiden CD:n kokoelmaboxin A Piano: The Collection. Kokoelman levyt sisältävät kappaleita Torin kaikilta sooloalbumeilta sekä harvinaisia kappaleita kuten singlejen B-puolia ja remixejä. Mukana on myös seitsemän aiemmin julkaisematonta kappaletta.

Amosilta ilmestyi albumi American Doll Posse 2. toukokuuta 2007. American Doll Posse on konseptialbumi, jossa Amos esiintyy viiden eri naisen roolissa. Kappaleet kertovat naisten elämästä ja mielipiteistä. Musiikki on kahta aiempaa levyä raskaampaa ja siinä on rock-vaikutteita. American Doll Posse -kiertueella Tori Amos saapui ensimmäistä kertaa Suomeen, esiintyen 15. kesäkuuta Seinäjoen Provinssirockissa. Levyn julkaisun jälkeen Amos vaihtoi levy-yhtiöitä Epic Recordsista Universal Republiciin.

Vuonna 2008 Eagle Rock Entertainment julkaisi DVD:llä ja CD:llä Amosin livealbumin Live at Montreux 1991/1992. Albumi sisältää kaksi Amosin konserttia Montreux'n jazz-festivaaleilta vuosilta 1991 ja 1992. Amos esittää konserteissa Little Earthquakes -albumin kappaleita sekä cover-versioita Nirvanan ja Led Zeppelinin tuotannosta.

Abnormally Attracted to Sin ja Midwinter Graces (2009–2010)

Amosin seuraava albumi Abnormally Attracted to Sin julkaistiin 19. toukokuuta 2009. Amos palaa käsittelemään levyllään varhaisten levyjensä teemoja kuten uskontoa, naisen asemaa ja ihmissuhteita. Ohjaaja Christian Lamb kuvasi videot lähes kaikkiin albumin kappaleisiin. Albumilta julkaistiin digitaalisena singlenä "Welcome to England". Radiosingle "Maybe California" menestyi listoilla Portugalissa.

Saman vuoden marraskuussa Amos julkaisi joulualbumin Midwinter Graces. Albumi sisältää coverversioita perinteisistä joululauluista ja muutamia Amosin omia kappaleita. Amos julkaisi rajoitetun painoksen livealbumin From Russia with Love ja DVD:n Live from the Artists Den: Tori Amos vuonna 2010.

Night of Hunters ja Gold Dust (2011–2012)

Amosin albumi Night of Hunters julkaistiin syyskuussa 2011. Night of Hunters -albumi on kokonaan akustinen ja musiikissa on variaatioita klassisten säveltäjien kuten Johann Sebastian Bachin, Claude Debussyn ja Erik Satien teoksista. Albumi on yhden naisen elämää ja eroa kuvaava konseptialbumi. Albumilla esiintyvät taustalaulajina Amosin levytyksen aikaan 10-vuotias tytär Natashya Hawley ja 19-vuotias sisarentytär Kelsey Dobyns. Amos aloitti albumin julkaisun yhteydessä konserttikiertueen Night of Hunters Tour, jolla hän esiintyi akustisesti Apollon Musagète -jousikvartetin kanssa.

Amos julkaisi albumin Gold Dust lokakuussa 2012. Albumi sisältää orkesterin kanssa levytettyjä uusia versioita hänen kappaleistaan eri ajoilta. Amos teki albumin julkaisun jälkeen lyhyen kiertueen hollantilaisen Metropole Orchestra -orkesterin kanssa.

Light Princess ja Unrepentant Geraldines 2013–

Amos sävelsi musiikin Lontoon Royal National Theatren musikaaliin The Light Princess. Esitys sai ensi-iltansa syyskuussa 2013. Amos tuottaa alkuperäisten näyttelijöiden esittämistä lauluista albumin, joka julkaistaan 2015. Hän pyrkii saamaan esityksen myös Broadwaylle.

Amosin uusin albumi Unrepentant Geraldines ilmestyi toukokuussa 2014. Albumilla hän palaa alternative rockin pariin musikaalin ja klassisen musiikin projektien jälkeen. Amos on kertonut saaneensa inspiraatiota albumiin visuaalisesta taiteesta, erityisesti Paul Cézannen töistä, ja mytologiasta. Sanoituksissa käsitellään muun muassa katumusta ja sen vastakohtaa, katumattomuutta ja omien uskomusten takana seisomista, sekä rakkautta ja luontoa.

Soundtrackit ja cover-versiot

Albumiensa lisäksi Amos on julkaissut kymmeniä kappaleita singlejen B-puolina, kokoelmalevyillä ja elokuvien soundtrackeillä. Hänen musiikkiaan kuullaan muun muassa elokuvissa Loistava tulevaisuus, Vaarallinen tehtävä II ja Mona Lisa Smile. Amos esiintyi itse pienessä laulajan roolissa Mona Lisa Smile -elokuvassa.

Amos on tehnyt cover-versioita useiden muiden artistien, muun muassa Madonnan, Rolling Stonesin, Led Zeppelinin ja Joni Mitchellin, kappaleista. Yksi Amosin tunnetuimmista covereista on hänen pianolla säestetty versionsa Nirvanan kuuluisasta ”Smells Like Teen Spirit” -kappaleesta. Cover löytyy Amosin EP:ltä Crucify (1992). Amos levytti Leonard Cohenin klassikon "Famous Blue Raincoat" Tower of Song -tributtialbumille ja pianoversion R.E.M:n "Losing My Religion" -kappaleesta Higher Learning -elokuvan soundtrackille. Amosin albumi Strange Little Girls koostuu kokonaan covereista.

Muu työ

Amos jakamassa nimikirjoituksia Comic Book Tattoo -sarjakuvakirjaan vuoden 2008 Comic-Conissa.

Hyväntekeväisyys

Amos on yksi raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreja Yhdysvalloissa auttavan RAINN-organisaation (Rape, Abuse and Incest National Network) perustajista. Vuonna 1997 hän piti järjestön hyväksi hyväntekeväisyyskonsertin, joka julkaistiin videolla Live from New York. Hän järjesti toisen konsertin RAINNin hyväksi vuonna 2013. Amos tukee järjestöä edelleen.

Kirjallisuus

Amos on kirjoittanut elämästään ja urastaan kirjan Piece By Piece yhdessä toimittaja Ann Powersin kanssa. Sarjakuvakirja Comic Book Tattoo (2008) perustuu Amosin sanoituksiin.

Yksityiselämä

Amos seurusteli 1990-luvun alkupuolella tuottaja Eric Rossen kanssa. Rosse toimi yhtenä tuottajana Amosin kahdella ensimmäisellä albumilla. Parin erottua Amos kirjoitti erosta useita kappaleita, jotka päätyivät hänen kolmannelle levylleen Boys for Pele.

Tämän jälkeen Amos alkoi seurustella englantilaisen miksaajan Mark Hawleyn kanssa. Hänet vihittiin Hawleyn kanssa helmikuussa 1998. Syyskuussa 2000 pariskunnalle syntyi tytär Natashya Lorien "Tash" Hawley. Ennen Natashyan syntymää Amos joutui kokemaan kolme kertaa keskenmenon. Amos asuu nykyään miehensä ja tyttärensä kanssa Cornwallissa Isossa-Britanniassa. Parilla on asunnot myös Sewall's Pointissa Floridassa ja Kinsalessa Irlannissa.

Yksi Amosin läheisistä ystävistä on kirjailija Neil Gaiman. Amos piti Gaimanin Sandman-sarjakuvasta ja teki viittaukseen siihen ja Gaimaniin kappaleessa "Tear in Your Hand" ("If you need me me and Neil will be hanging out with the Dream King"). Gaiman otti tammikuussa 1991 yhteyttä Amosiin kuultuaan laulun Amosin ystävän antamalta demokasetilta, ja heistä tuli ystävät. Gaiman on Amosin ja Hawleyn tyttären kummisetä.

Gaiman ja Amos ovat ottaneet toisiltaan inspiraatiota töihinsä. Gaiman on käyttänyt Amosia inspiraationa Sandman-sarjakuvansa hahmon Deliriumin tarinoihin, vaikka hahmo oli jo olemassa Gaimanin ja Amosin tutustuessa. Romaanin Tähtisumua hahmo puhuva puu perustuu Amosiin. Amos puolestaan viittasi tähän omassa kappaleessaan "Horses" ("Will you find me if Neil makes me a tree?"). Viittauksia Gaimaniin ja hänen kirjoituksiinsa löytyy myös muun muassa kappaleista "Hotel", "Carbon", "Sister Named Desire" ja "Not Dying Today". Gaiman kirjoitti muutaman lyhyen novellin Amosin Strange Little Girls -albumiin liittyen.

Diskografia

Pääartikkeli: Tori Amosin diskografia

Amos Pariisissa 2009.

Albumit

• Y Kant Tori Read (yhtye Y Kant Tori Read) (1988)
• Little Earthquakes (1992)
• Under the Pink (1994)
• Boys for Pele (1996)
• From the Choirgirl Hotel (1998)
• To Venus and Back (1999)
• Strange Little Girls (2001)
• Scarlet’s Walk (2002)
• The Beekeeper (2005)
• American Doll Posse (2007)
• Abnormally Attracted to Sin (2009)
• Midwinter Graces (2009)
• Night of Hunters (2011)
• Gold Dust (2012)
• Unrepentant Geraldines (2014)

Kiertueet

Amos esiintymässä New Yorkin Madison Square Gardenissa lokakuussa 2007.

• Little Earthquakes Tour (1992)
• Under the Pink Tour (1994)
• Dew Drop Inn Tour (1996)
• Plugged '98 Tour (1998)
• 5 ½ Weeks Tour ([[Alanis Morissetten kanssa, 1998)
• To Dallas and Back (1998)
• Strange Little Tour (2001)
• On Scarlet's Walk / Lottapianos Tour (2003)
• Original Sinsuality Tour / Summer of Sin (2005)
• American Doll Posse World Tour (2007)
• Sinful Attraction Tour (2009)
• Night of Hunters Tour (Apollon Musagetten kanssa, 2011)
• Gold Dust Orchestral Tour (2012)
• Unrepentant Geraldines Tour (2014)

Palkinnot

Voitetut palkinnot

• Q Awards
  • Paras uusi esiintyjä (1992)
• Echo Klassik
  • Paras klassinen crossover -albumi (Night of Hunters ,2012)

Palkintoehdokkuudet

Grammy-palkinto Paras vaihtoehtomusiikin albumi (Under the Pink, 1995) Paras vaihtoehtomusiikin albumi (Boys for Pele, 1997) Paras vaihtoehtomusiikin albumi (From the Choirgirl Hotel, 1999) Paras naisartistin rock-kappale (Raspberry Swirl, 1999) Paras vaihtoehtomusiikin albumi (To Venus and Back, 2000) Paras naisartistin rock-kappale (Bliss, 2000) Paras vaihtoehtomusiikin albumi (Strange Little Girls, 2001) Paras naisartistin rock-kappale (Strange Little Girl, 2000) Paras levypakkaus (Scarlet’s Walk, limited edition, 2002) Paras remix (Don’t Make Me Come to Vegas (Timo on Tori), Tori Amos & Timo Maas, 2002) MTV Video Music Awards Paras naisartistin video (Silent All These Years, 1992) Paras kuvaus musiikkivideossa (Silent All These Years, 1992) Paras uusi artisti (Silent All These Years, 1992) Paras läpimurtovideo (Silent All These Years, 1992)

Brit Awards Paras kansainvälinen uusi artisti (1993) Paras kansainvälinen naisartisti (1995) WhatsOnStage Awards Paras uusi musikaali (Light Princess, 2014) Lontoon paras uusi tekijä (Light Princess, 2014)

Kirjallisuutta

• Kalen Rogers: Tori Amos - All These Years - The Authorized Biography (ISBN 978-0825614484) (Omnibus Press, 1994)
• Jemma Wheeler: Tori Amos - Pink Earthquakes (ISBN 978-1886894280) (Music Book Services Corporation, 1995)
• Kalen Rogers: Tori Amos - Images and Insights (ISBN 978-0825615672) (Omnibus Press, 1996)
• Paul Campbell: Tori Amos - Collectibles (ISBN 978-0825615788) (Omnibus Press, 1997) (tietoa Amosin julkaisuista)
• Susan Wilson: Tori Amos - Cornflake Girl (ISBN 978-1873884560) (Music Book Services, 1999)
• Tori Amos & Ann Powers: Tori Amos - Piece by Piece (ISBN 978-0767916769) (Broadway, 2005)
• Rantz A. Hoseley & Tori Amos: Comic Book Tattoo (ISBN 978-1582409641) (Image Comics, 2008)

Lähteet

• Rumba, 2007, nro 11-12.. ISSN 0781-0326

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tori Amos Wikimedia Commonsissa

• Tori Amos - virallinen kotisivu
• Everything Tori - toinen virallinen sivu
• Tori Amos Myspacessa (englanniksi)
• Tori Amos Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Tori Amos AllMusic-sivustolla
• Tori Amos Artist Direct -sivustolla
• Tori Amos Billboardin sivustolla